En jaksa aikuisen elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Mulla sairastuminen>työkyvyttömyys>pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys, toivottomuus. Olisipa tosiaan joku, joka välillä tukisi.

Tue itseäsi. Hanki harrastus. Älä tee sairaudesta ja köyhyydestä itsellesi identiteettiä.

Lamaantuneet vanhemmat näyttivät, ettei kukaan koskaan voi luoda merkityksellistä elämää, kuin itse omalla toiminnallaan ja päätöksillään. Kaikki vaatii työtä, työtä ja työtä,  jotta on jotakin hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Ei sulla ole enää äitiä tai isää hengissä jonka luo mennä pariksi päivää olemaan lapsi? Mun äiti ymmärtää ainakin täysin, että taannun 13 vuotiaaksi päästessäni kotiin. Kun siellä kiukuttelee ja marisee kaikesta hetken niin jaksaa taas olla se suvusta kenen päälle ja hoidettavaksi kaadetaan kaikki, koska kukaan muu ei näytä vaivautuvan sen aikuiseksi kasvamisen suhteen.

Oi, kuulostaa ihanalta! On mulla vanhemmat elossa mutta eivät todellakaan ole sellaisia, joiden luo mennä olemaan lapsi.Päinvastoin, olen aivan uupunut, kun käyn siellä, koska he haluavat itse olla niitä lapsia: pitää huomioida heitä ja jutella lähinnä heidän asioistaan. Äitini vaikuttaa aivan ärsyyntyneeltä, kun joutuu laittaa minulle kahvia ym. 

Ap

Onko ap kuin entinen työkaverini, joka samassa iässä odotti vain että milloin se prinsessaelämä alkaa? Sitä odotellessa sai muut ihmiset hänen ympärillään kärsiä.

Mitä on se prinsessaelämä edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Ei sulla ole enää äitiä tai isää hengissä jonka luo mennä pariksi päivää olemaan lapsi? Mun äiti ymmärtää ainakin täysin, että taannun 13 vuotiaaksi päästessäni kotiin. Kun siellä kiukuttelee ja marisee kaikesta hetken niin jaksaa taas olla se suvusta kenen päälle ja hoidettavaksi kaadetaan kaikki, koska kukaan muu ei näytä vaivautuvan sen aikuiseksi kasvamisen suhteen.

Onpa noloa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Kasva jo aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Mulla sairastuminen>työkyvyttömyys>pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys, toivottomuus. Olisipa tosiaan joku, joka välillä tukisi.

Tue itseäsi. Hanki harrastus. Älä tee sairaudesta ja köyhyydestä itsellesi identiteettiä.

Voihan v**tu, sairas ja köyhä ei jaksa. elämänhalu kadonnut. Pahvi.

Järkyttäviä elämänpakoilijoita täällä. Ottakaapa vastuu itsestänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Kasva jo aikuiseksi.

Jurihan ap sanoi, ettei halua olla aikuinen. Ja oikeassahan hän on, aikuisuus on aika paskaa. Tosin nuoruus oli vielä ikävämpää kun ei päässyt muita ihmisiä karkuun. Nyt voi olla omassa kuplassaan turvassa, vaikka ei edes sitä meinaa jaksaa. Peliä ruuan laittaminen ja syöminen vie lähes kaiken ajan. Jälkien siivoaminenkin jää puolitiehen, mutta onneksi se ei haittaa, kun ei kukaan pääse näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin identifioitua teiniksi ja tehdä itsestäni lasun. 

Pitäisköhän munkin? Yksiö on kuin teinin huone, ruokavalio kuin teinillä ja vieläkin mietin mikä musta tulee isona. 

Vastuunpakoilijoita riittää.

Sama juttu. Itselläni jaksamiseen auttaisi se, että olisi oma perhe ja muutenkin sellaista normaalia sosiaalisuutta ihan tässä arjessakin. Nyt elämä on pelkkää velvollisuuksien hoitamista ja ainaista yksinoloa eli elämästä puuttuu ihan kaikki sellainen normaali vastapaino näille velvollisuuksille ja voimia vain vieville asioille.

Se ei ihan riitä, eikä varsinkaan pidemmän päälle, että käy lenkillä ja ulkoilemassa. Yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vastuunpakoilijoita riittää.

Vastuuta ei ole ilman vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Omasta mielestäni aikuisuus taas on parasta. Lapsena kun on niin helposti olosuhteidensa vanki, mutta aikuisena voi elää sellaista elämää kuin tykkää

Musta aikuisuus on muuten kivaa, mutta työelämä on ihan sontaa. Koulussa ja opiskellessa oli vaihtelua - ensin teet sitä, sitten tätä, välillä on sitten välitunteja, liikuntaa, musiikkia ja kuvaamataitoa. Työelämässä sitten teet koko v#tun päivän yhtä ja samaa ja sit seuraavana päivänä taas sitä yhtä ja samaa p@skaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähes nelikymppinen ja sama. Mikä sinua aikuiselämässä väsyttää?

Kaikki. Työ, muut velvollisuudet ym. Haluaisin vain olla jonkun huolehdittavana. 

Ap

Mulla sairastuminen>työkyvyttömyys>pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys, toivottomuus. Olisipa tosiaan joku, joka välillä tukisi.

Niinpä. Sekin vähä mitä muilta saan on vaan vaatimuksia, tee sitä tee tätä, mutta tukea on turha odottaa mistään tai keneltäkään vaikka ei tässä elämässä ruuhkaksi asti niitä ihmisiä olekaan. Toisaalta itselle jo sekin riittäisi kun edes joskus joku vaikka keittäisi kahvit tai että itse saisi kattaa kahvikupin toisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaakseen ja voidakseen hyvin aikuinen tarvitsee arjessa

- omaa hyvinvointia vaalivia tekoja,     

- perustarpeista kuten unesta, ravinnosta ja liikunnasta huolehtimista,

- säännöllistä lepoa ja palautumista,

- mukavia, rentouttavia asioista,

- ihmissuhteita: läheisiä ihmisiä ja ystävyyksiä,

- pieniäkin itselle otettuja hetkiä arjen lomassa,

- myönteisiä tunteita virittäviä asioita,

- tarvittaessa tukea ja apua omaan arkeen,

- kykyä puhua mieltä kuormittavista asioista.

No ilmankos tämä yksinäinen elämä uuvuttaa ainakin minut. Tai no, uuvutti jo enkä jaksa enää yhtään mitään eikä mikään oikeastaan enää kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lamaantuneet vanhemmat näyttivät, ettei kukaan koskaan voi luoda merkityksellistä elämää, kuin itse omalla toiminnallaan ja päätöksillään. Kaikki vaatii työtä, työtä ja työtä,  jotta on jotakin hyvääkin.

Ei siitä ole mitään takeita vaikka olisi kuinka yrittäisi, näkisi vaivaa ja tekisi kaiken oikein. Lopulta sitä tietenkin uupuu, lamaantuu ja antaa olla kun huomaa, että tyhjän saa pyytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ala shamaaniksi. Tai joku rumpujuttu. Sitten annat jotain hoitoja muille.

Kaikista ei ole huijareiksi. Eikä omatunto anna myöten ryhtyä myöskään oikeistopoliitikoksi.

" ötökän elämää,  ei sen enempää "