suosittele lapsiperheeseen sopivaa koirarotua!

Ehkäpä pienimmät pinserit ym eivät ole parhaita jos on pieniä lapsia...



Mitä muuta teette, harrastatte? Mitä koiran kanssa on tarkoitus harrastaa? yleensäkin mikä on koiran " tehtävä" teidän perheessänne?



Shetlanninlammaskoirat ovat varmasti melko " helppoja" . Yleensäkin kaikki paimenkoirat ovat perheessä hyviä, mutta niitähän on sitten monenlaisia. Aktiivista otetta vaativia ja vähemmän aktiivistta otetta vaativia.



Joku kyseli villakoirista. Eiköhän se ole omistajan asia millaista turkkia koirallaan pitää. Ei kasvattaja tule viivoittimella mittaamaan.

Villakoirakin olisi oikein mukava ja oppivainen koira lapsiperheessä. Niistä on neljä kokovaihtoehtoakin.



Itse en ottaisi mitään suojeluviettistä tai metsästysviettistä (taistelu ja metsästyskoirat) ellei sitten niitä lajeja harrasteta.



Ota selvää eri koiraroduista, käy näyttelyssä ja juttele ihmisten kanssa siellä esim.



Meillä on vallan mainio belgianpaimenkoira. Tulee toimeen lasten kanssa hienosti, mutta ei ole mikään lastenkoira siinä mielessä että en luota koiraan 100%, kuten ei mihinkään lapsi/koira yhdistelmään voikaan. Koiramme vaatii rajat ja tiedon omasta paikastaan perheessä sekä lasten johtajuusharjoitteita, jotta koira ymmärtää että pienimmätkin ovat hänen yläpuolellaan.

luonteeltaan, tulevat hyvin toimeen lasten, toisten koirien ja lemmikkien kanssa. En ole ikinä tavannut yhtäkään hyökkäävää cavalieria, ovat sellaisia " kaikkien kavereita" Helppoja kouluttaa ja kiintyvät koko perheeseen, eivät ole siis yhden ihmisen koiria. Turkki on nätti, mutta helppohoitoinen, ei tarvitse trimmata. Talvella ehkä kannattaa vähän lyhentää vatsakarvoja ja tassukarvoja, niin ei tartu niin paljon lunta, mutta sekin on vaan makuasia. Ei ole haukkuvaa tyyppiä. Miinuksena meillä on ajoittainen karvanlähtö, jota voi helpottaa harjaamalla useammin ja katsomalla, että ruoka on oikeanlaista turkin kannalta. Samaten tällä meidän Cavalla on herkkä vatsa eli saa ripulin usein, mutta tämä ei taida olla rotuominaisuus vaan yksilöjuttu, joka voi tulla mille rodulle tahansa. Siitäkin pääsee kun antaa herkkävatsaiselle koiralle sopivaa ruokaa.



ja Cavoilla on perinnölllisenä sairautena lähinnä sydänvikoja, ei mitään silmien tippumisia. Mutta kun ottaa vastuuntuntoiselta kasvattajalta, sydänsairauden riskikin on pienempi. Muistaakseni näillä pennuilla pitääkin olla sydän tarkistettu eläinlääkärillä ennen luovutusta, me ainakin saatiin sellainen todistus sekä koiran vanhemmista, että ostamastamme pennusta.

-tykkää lapsista

-yllättävän helppohoitoinen turkki

-jaksaa kävellä pitkiäkin lenkkejä muttei kuitenkaan päivittäin vaadi niitä

-ei karkaile vaikka olisi vapaanakin

-pehmeä luonne, helppo kouluttaa







ainoa miinus on tolkuton karvanlähtö!



shetlanninlammaskoira ois sit samanlainen kaikinpuolin mutta pienempi versio,

meillä kokemusta kummastakin :)



niin ja suosittelisin mieluummin narttukoiraa lapsiperheeseen!

voin lämpimästi suositella villakoiraa lapsiperheeseen. Mutta vähintään keskikokoista, pienemmät jäävät jalkoihin. TUrkkirotuna turkin hoitoon kuluu kuitenkin oikeasti aikaa ja vaivaa ja myös rahaa jos työn teetättää ulkopuolisella (mikä aluksi on ehdottomasti viisainta). Kotikoiriakin myydään, etenkin uroksia saa helpommin kotikoiriksi isommista pentueista.



Villakoira on perusterve ja pitkäikäinen rotu, jolla on miellyttävä luonne. MOT:in koiranjalostusta käsittelevä ohjelma nosti esille erään patella luksaatio sairaan villakoiran. Patella luksaatio, eli polvilumpion sijoiltaan meno, on perinnöllinen ja hyvin yleinen sairaus useilla koiraroduilla, etenkin kääpiökoirilla. Villakoirakerho kuitenkin edellyttää kasvattajiltaan polvitarkastetut vanhemmat, ennen kun pentuja suostuu välittämään esim. nettisivuillaan. Villakoira, kuten mikä tahansa rotukoira, on aina syytä ostaa rekisteröitynä ja asianmukaisesti terveystarkastettuna!! Pelkkä rekisteröinti ei takaa varmuutta terveystarkastuksista. Ohjelmassa esiintynyt villakoira oli valitettavasti paperiton ja pentutehtailijan kasvattama, jolloin terveystarkastukset lunnollisesti puuttuivat.



Joka rodulla on ongelmansa, mutta ne vältetään parhaiten ostamalla koira rotuyhdistyksen hyväksymältä kasvattajalta, jolloin asiaan kuuluvat terveystutkimukset ovat kunnossa. Sekarotuista koiraa en suosittele missään nimessä, sillä näitä koiria ei luonnollisesti terveystarkasteta koskaan, jollooin ne voivat kantaa lukuisia sairauksia.

koiraksi, sillä hyvältä kasvattajalta saa tavallaan jonkinlaisen takuun luonteesta kun vanhemmat järkevästi valittu. Ja kannattaa aina käydä katsomassa pentuja kasvattajalla, niin näkee ettei ole mitään tehtailua tai vaan rahan perässä juoksua. Kyllä sen näkee osittain jo nettisivuiltakin, mutta livenä paremmin. Yleensä hyvillä kasvattajilla on pokaaleja ym esillä kertomassa harrastuksen " vakavuudesta"

Mukava ja pieni seurakoira. Ei räksytä, eikä pomota. Tykkää olla ihmisten kanssa. Turkin olen pitänyt lyhyenä. Me ei juosta näyttelyissä.

ainakin minun tuttujeni villakoirat ovat ns. yhden ihmisen villakoiria. Eli eivät oikein halua ulos kenenkään muun kanssa ja seuraavat koko ajan esim meillä ollessa lempiomistajaansa, muista ei niinkään välitä. Onko tämä yleistä villiksillä vai onko minun tuttavilleni vain sattunut tälläiset luonteet?



Kiinnostunut, ei ap



ja roduista löytyy kivasti tietoa alustavasti koirat piste comista, samaten siellä on tietoa kasvattajista

Mopsi on yksi maailman vanhimpia koirarotuja. Se siitä hurjasta jalostuksesta.



Moni koira sopii lapsiperheeseen, kunhan kasvatus on kunnossa. Joku kertoi, että useimmat lastenpuraisukeissit tulevat kultaisilta noutajilta, kun ovat niin kiltin näköisiä että ihmiset uskaltavat mennä suoraan naamalle lääppimään.



Kovin suojelevaa rotua en menisi hankkimaan, voi mennä liiallisuuksiin lapsen kanssa.

Kasvatuksesta ja koulutuksesta riippuu paljon. Myös lapsia pitää opetta olemaan koiran kanssa!

Kannatta myös tutustua tarkemmin rotuun ennen valintaa, esim. rotuyhdistyksen tai kasvattajan kautta!

Onnea koiran hankintaan!

Borderterrieri on leikkisä, ihmisrakas ja seurallinen, tosi aktiivinen koira. Pieni (n.6-8kg), mutta ihan oikea koira joka viihtyy ulkona, metsässä ja mökillä, lenkillä, pallonleikeissä, agilityssa ym. Sisällä sitten saa helliä ja rapsutella.



On monia muita terriereitä sopeutuvisempi, ystävällisempi ja lapsirakkaampi - tietystikään mitään koiraa ei saa antaa kiusata. Bortsulla on myös suht korkea kipukynnys, vanhaa kettukoirarotua kun on. Karva on karkea ja sitä löytyy kotoa joka paikasta, mutta turkin hoito on helppoa kurakeleilläkin, sillä se hylkii vettä ja likaa.



Lisäksi borderterrierit ovat melko terveitä rakenteeltaan ja luonteeltaan: rotu on rekisteröity melko myöhään ja yhtenä jalostusperiaatteena on ollut terveet liikkeet, tarkoituksenmukainen ulkonäkö ja sosiaalisuus. Ovat pitkäikäisiä (jopa 18 v.) ja perusterveitä, tiettyjä perinnöllisiä sairauksia tietysti on otettava huomioon (esim. epilepsia).



Itse valitsin koiramme aikanaan juuri tuon rodun terveyden takia, sillä olen tuon eläinlääkärin kanssa samaa mieltä siitä että monien rotujen kohdalla jalostus on mennyt eläinrääkkäykseksi. Lisäksi vaikutti myös bortsun sympaattinen ja sosiaalinen luonne sekä se, että pienellä koiralla on ihan ison koiran mieli. Nyt koiramme on 11-vuotias, sopeutunut lapsiimme hienosti vaikka menettikin asemaansa laumassa (oli vauvamme ennen niitä oikeita). Leikkii yhä palloilla ja kepeillä eikä ole käynyt eläinlääkärissä kuin rokotuksissa. Kuulo alkaa heikentyä ja silmässä on kaihi, lisäksi on muita koiria kohtaan hieman epäsosiaalinen nykyään - siinä huonot puolet.