Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2

))           (Lusikassa)

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Sillä toisella on älyssä vikaa. Ugh. Olen puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin erästä miestä

Jaa sehän erikoista kerrassaan! Tätä täällä ei vielä ennen ole kuultukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin vasta, että meidän etu-ja sukunimet loppuu samoihin kirjaimiin. 

Sama. Mutta ei merkitystä 

On sillä merkitystä. Onhan kyseessä me 😍 sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Sillä toisella on älyssä vikaa. Ugh. Olen puhunut.

Eli jos minun älyssä ei olisi vikaa, saisin pitää haaremia kymmenine naisineen? Kyllähän se minulle sopii, mutta tuskin heille. Sivu

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Helposti. Toisessa näkee, jotakin mikä tuntuu tutulta ja vetää puoleensa. Kuvaamassasi tilanteessa tosin ainoa vaihtoehto on mennä eteenpäin sillä ei ketään voi pakaottaa rakastumaan vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Sillä toisella on älyssä vikaa. Ugh. Olen puhunut.

Eli jos minun älyssä ei olisi vikaa, saisin pitää haaremia kymmenine naisineen? Kyllähän se minulle sopii, mutta tuskin heille. Sivu

Ei sitä tiedä. Naiset on kummia olentoja.

Onhan sekin kokemus, kun keskustelee miehen kanssa, joka puhuu kuin äitini. Katosi viimeisinkin mielenkiinto olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin kokemus, kun keskustelee miehen kanssa, joka puhuu kuin äitini. Katosi viimeisinkin mielenkiinto olla tekemisissä.

Ehkä hän on äitisi sielunsisko.

Vierailija kirjoitti:

En lähetä. Ei jatku.

Ei hätää. Ei tarvitse, en halua enää. Ole ihan  rauhassa. Näin on hyvä.

-varmaan sivusta huutelen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Sillä toisella on älyssä vikaa. Ugh. Olen puhunut.

Eli jos minun älyssä ei olisi vikaa, saisin pitää haaremia kymmenine naisineen? Kyllähän se minulle sopii, mutta tuskin heille. Sivu

Ei sitä tiedä. Naiset on kummia olentoja.

Niinhän he ovat, niinhän he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Helposti. Toisessa näkee, jotakin mikä tuntuu tutulta ja vetää puoleensa. Kuvaamassasi tilanteessa tosin ainoa vaihtoehto on mennä eteenpäin sillä ei ketään voi pakaottaa rakastumaan vaikka kuinka haluaisi.

Niinpä kai. Tämä vain ei ole lainkaan tapaistani, olen ne muutamat aiemmat kerrat ihastunut aina vastavuoroisesti. Ja tietysti annan asian olla, mitä muutakaan voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin kokemus, kun keskustelee miehen kanssa, joka puhuu kuin äitini. Katosi viimeisinkin mielenkiinto olla tekemisissä.

Ehkä hän on äitisi sielunsisko.

Pitänee varmaan esitellä heidät toisilleen niin voivat narista keskenään ja keksiä minulle ammattivaihtoehtoja, kunhan muistavat olla kertomatta ratkaisujaan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuuskysymys: miten toinen voi tuntua niin oikealta, jos se toinen ei tunne samoin? Eli eniten ihmetyttää minä.

Jos toinenkin tuntee samoin, ehkä salaisesti, tai sillä tavalla tiedostamattaan, että tuossa nyt olisi se oma puolisko, mutta sitä ei ole vielä käsitetty/sisäistetty ja toinen on ns. aikaansa edellä tuntumansa kanssa. Sitten jossain kohtaa vain syttyy lamppu palamaan ja roihahtaakin, tai sitten se ei koskaan syty ja jää roihahtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin välillä tuntuu, että olen sinulle vain mielikuvitusleikki. 😞

Kaikki kaipaus täällä on haavetta ja mielikuvitustasta, vaikka itse ihminen toki lihaa ja verta onkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin välillä tuntuu, että olen sinulle vain mielikuvitusleikki. 😞

Sulla on aika paljon vaikutusvaltaa asemaasi elämässäni. Jos mielikuvitus on ainut, missä susta näen ja kuulen, sinne jäät.

Saattaa se jäädä muutenkin ja olla ihan täysin vailla valtaa omaan asemaansa kaivattunsa mielessä. Niin turhia tällaiset viestit täällä. 

sivusta

Hopeakettu kirjoitti:

Olet aamun ensimmäinen valo, pehmeä säde, joka herättää hiljaisuuden. 

Katseesi viipyy mielessä, vaikka et olekaan tässä.



Ajatukset sinusta seuraavat päivien läpi, niin keveinä, että hengitys tuntuu raskaalta. 

Askeleesi kaiku pysyy sisälläni, ja jokainen hetki odottaa sinun ääntäsi.



Illan tummuessa löydän sinut tähdistä, joiden valo ei sammu, vaikka yö pitenee. 

Kantaisin kaiken tämän, vain nähdäkseni sinut uudelleen.



Sinä olet se, mitä en voi unohtaa, vaikka maailma pyörisi toisin.

Ihana! 🥲 Kiitos tästä.

Sinulla se vain alavartalo levenee ja paksunee, 👎. Mikä syötättää?  Onneksi löytyi samasta ikäluokasta hoikempi ja kauniimpi kaivattu. Hänelle lähetänkin hyvän viikonlopun toivotukset. Oli ihana nähdä tänään.😍

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa terapia. Siellä saattaa loppua kaipauskin jollain kerralla ihan kuin seinään.

Terkut entiselle kaivatulle/ystävälle: ei ole enää ikävä. 

Vielä kun pääsis palstakoukusta 😐

n=>m

Itse koin täysin hyödyttömäksi. Terapia ennemminkin rasitti kuin helpotti, koska piti varata aikaa muutenkin kiireisestä elämästä käydäkseen rupattelemassa täysin epämielenkiintoisen tädin kanssa, joka ei tajunnut mua ollenkaan, saanut lainkaan kiinni mun jutuista eikä edes muistanut ikinä mistä oltiin aiemmin puhuttu. Aivan tosi rasittava ja turha kokemus, ei ikinä enää.