Hoitoon meno vaikeaa...

Elikkäs pojalla on ihan yhtäkkiä tullut hoitoon menosta tosi vaikeaa, haluaisi olla vaan kotona. Poika on ollut samalla, ihanalla pph:lla 1-vuotiaasta lähtien ja on aina ollut tosi reipas hoidossa ja tykännyt olla siellä. Poika on nyt 3 ½-vuotias. Syyskuusta lähtien hoitoa on ollut kolmena päivänä viikossa (tätä ennen viitenä) ja syksy sujuikin mukavasti. Joulun jälkeen meneminen alkoi yhtäkkiä olla vastenmielistä. Syy ei ole mulle selvinnyt, pojan kanssa olen yrittänyt jutella mutta ainoa vastaus mulle oli että hoitotäti ei rakasta häntä. Hoidossa ei kuulema ole mitään erikoista tapahtunut, samat mukavat kaveritkin on olleet syksystä lähtien. Itse olen kotona puolivuotiaan vauvan kanssa, ja nyt omaatuntoani jäytää tuo pojan hoitoon vieminen. Aiemmin koin hoidon pojalle hyväksi jutuksi, koska tutuillamme ei ole saman ikäisiä lapsia ja hoidossa niitä leikkikavereita on. Poika on vauhdikas tapaus ja tarvitsee paljon tekemistä. Itse en sairauteni takia pääse käymään juuri missään ja pelkäänkin että kotona pojalle kävisi aika pitkäksi. Syksyllä mun olisi tarkoitus palata töihin ja silloin pojan olisi oltava hoidossa. Mietinkin että jos pojan ottaa nyt pois hoidosta, niin onko se hyvä vai huono juttu jatkoa ajatellen..? Tuskin pääsisi enää takaisin samalle pph:lle.



Onko tämä jotain 3 vee uhmaa; kokeillaan millaiset tarinat äitiin uppoaa ja antaako äiti periksi..? Vai onko syynä mustasukkaisuus vauvaa kohtaan? Vai pitäisikö olla huolissaan?



Kertokaa ajatuksianne!