Hei te joiden taaperot ovat olleet toooosi vilkkaita, ovatko rauhoittuneet iän myötä vai
ovatko edelleen isompina lapsina tosi vilkkaita. Entäs kouluiässä?
Mietin tässä vain supervilkkaan kaksivuotiaan kanssa tulevaisuutta. Lapsi lähti kävelemään 10-kuisena ja sen jälkeen meno on ollut hurjaa. Puhumaan alkoi aikaisin myös ja puhetulva on aivan mahdoton, puhuu kuin papupata aamusta iltaan.
Lapsi on kyllä todella kiltti vaikka onkin vilkas. Viihtyy muiden lasten kanssa ja on sosiaalinen. Mutta se mikä huolestuttaa on ettei vaan ole kyse mistään adhd:sta? Että lapsi on isompanakin yhtä kova menijä eikä pysy paikallaan koulussa yms...
Eli miten on te isompien lasten kokeneet äidit :-) Ovatko lapsenne rauhoittuneet iän myötä?
Kommentit (7)
supervilkas taapero on nyt patalaiska koululainen ;)
Tosin rakastaa urheilua, muuten on kyllä kummasti rauhoittunut.
mutta kyllä se vauhti " hiljenee" pikkuhiljaa, eli kuvaan tulee mukaan piirtäminen, lukeminen, yksinään rakentelut yms. Ja sittten kun mennään, mennään ehkä vielä kovempaa kuin taaperona:) Ihana, kun on reipas ja kaikesta inostuva lapsi, kääntöpuolena on tosiaan sitten se, että keskittymistä täytyy ihan harjoitella. Eli itse ainakin oon tehnyt päätöksen, että kouluun ei ole mikään kiire (lapsi on syntynyt alkuvuodesta, joten saatettaisiin saada poika kouluun jo 6v jos haluttaisiin, mutta ei haluta).
Virtaa riittää vieläkin, mutta lukee nyt mielellään kirjoja ja akkareita ja haluaa olla rauhassa supervilkkaalta pikkuveljeltä :)
Siinä mielessä on helpompaa kuin 1-vuotiaana, jolloin hän lähinnä juoksi. Oppi kävelemään 9 kk iässä :/ Vähitellen alkaa myös piirtäminen ja näpertelyleikit kiinnostaa, kai se liittyy hienomotoriikan kehittymiseen. Eiköhän tää tästä *pyyhkii hikeä*
Minä olin supervilkas vauvana, taaperona, koululaisena, teini-ikäisenä...eli aina. Ensimmäisen lapseni jälkeen rauhotuin, että meni siihen se 24-vuotta :)
Nyt ekalla koulussa, ei meinaa jaksa istua koulussa, kotona läksyjen teko vaikeaa, kun sitten keskittyminen jo mahdotonta. Tarvii paljon liikuntaa ja aktiviteettia energiansa purkamiseen. Eli eipä ole rauhoittunut ja ihana on juuri tuollaisena.
Paitsi, että meidän poika lähti käveleen vasta 1-vuotiaana;)