Lue keskustelun säännöt.
Oletteko naimisissa/parisuhteessa elämänne rakkauden kanssa?
14.08.2024 |
Rakastin erästä miestä, mutta suhteemme kariutui miehen ex-kumppanin juonittelujen vuoksi. Tunsin itseni loukatuksi ja menin seuraavaksi tapaamani miehen kanssa naimisiin. Avioliittoni on ollut harmaata ja arkista, mutta olen tyytynyt siihen.
Kommentit (27)
En ole. Elämäni rakkaus on naimisissa toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkäni takana juonittiin levittämällä minusra valheellista tietoa ja suhde rakastamaani mieheen katkesi. Toinen mies lohdutti minua ja menin hänen kanssaan naimisiin. Olen pysynyt rakkaudettomassa liitossa lasten vuoksi. Mieheni on kuitenkin hyvä isä.
En ole. Pari kertaa elämäni aikana olen rakastunut, mutta näiden rakkauksien kanssa en ole päässyt edes suhdeasteelle, saati sitten että naimisiin. Yksin ja sydän sirpaleina jatkoin sitten eteenpäin. Joitakin suhteita niiden jälkeen on ollut, missään niissä ei ole ollut rakkautta kuitenkaan, lähinnä tyytyminen siihen, että on ainakin joku. Nyt olen yksin, koska eihän sellainen tyytymissuhde pitkälle kanna.
Kyllä. Jo ekat katseet kertoivat että tässä miehessä on sitä jotain, halit tuntuivat heti ihanilta vaikken yleensä tykkää. Arvot todella samanlaiset, temperamentit myös. Sukulaissieluni, mutta kuitenkin sopivan erilainen oikeissa asioissa
En ole. Puolisoni on rakas ystävä ja meillä on ihan kivaa yhdessä. Arki sujuu eikä suurempia ongelmia pintaudu. Ainut vaan, että intohimo puuttuu. Tasapaksua elämää.
Ajatukseni ovat toisen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16v avioliitto päättyi vuosi sitten, nyt on vahvasti sellainen fiilis että olen parisuhteessa sen todellisen elämäni rakkauden kanssa. Ikävä todeta mutta vaikka olinkin edellisen kanssa 16v, vasta nyt uudessa parisuhteessa tiedän mitä se rakkaus oikeasti on.
AP vastaan että en ole. Tälle että sama homma, ollu naimisissa yhtä kauan enkä tiiä mitä rakkaus on. Uskon että mulle ei vaan oo tarjolla sitä. Se on surullista. Mutta onneks sä nyt oot löytänyt sen rakkauden, onnea sille, toivottavasti vanhana ootte viel yhdessä ja yhtä onnellisia.
Olen tämä 16v naimisissa ollut. Itsellä oli tuossa avioliiton aikana ensimmäiset 10-14 vuotta fiilis että tämä on sitä todellista rakkautta mutta suhde muuttui hiljalleen kaverilliselle linjalle. Ajattelin että olen vielä sen verran nuori etten halua hukaa lapsista huolimatta elämääni täysin intohimottomassa parisuhteessa ja että minulla on oikeasti annettavaa intohimon ja rakkauden saralla. Kovia uhrauksia tämä vaati mutta nyt rinnalla on nainen jonka kanssa olen nähnyt millaista se todellinen rakkaus on ja miltä tuntuu kokea olevansa rakastettu. Tämä nykyinen parisuhde on näyttänyt että todennäköisesti se kariutunut avioliitto ei ollut mitään suurempaa rakkautta, siinä oli vaan hyvä olla, varsinkin kun puolisossa ei ollut sinällään mitään vikaa, se kipinä vaan puuttui. Nyt kaikki on enemmän kuin todella hyvin.
En ole. Olen parisuhteessa, jossa miestä ei voisi vähääkään kiinnostaa hyvinvointini. Ei muista syntymäpäiviä, vuosipäiviä. Ei ollut tukena kun itkin läheisen sukulaisen kuolemaa. Olen säälittävä kun roikun tässä suhteessa, tiedän sen. Sitä on vaikea myöntää edes itselleni, mutta pelkään jääväni yksin. Olin pitkään yksin ennen tätä suhdetta ja minulla oli asiat ihan hyvin, en tiedä miksi se nyt niin pelottaa. Ja tiedän kuitenkin että yhtä yksin olen tässä suhteessa ja sen lisäksi tämä syö minua päivä päivältä säälittävämmäksi ihmiseksi. Kun saisi tämän järkeilyn muutettua käytännön teoiksi. Ei ole lapsia, ei yhteisiä velkoja. Eli helppo olisi vaan lähteä, mutta joku lukko minulla tässä vielä on.