Alkaisitko kolmen lapsen äitipuoleksi?

Kolmessa pienessä lapsessa on paljon työtä. Lapset toki voivat olla hurmaavia ja suloisia js aivan ihanimmat mutta kolme!!!

Minussa on vähän maailmanparantajan vikaa. Voisin hyvinkin alkaa äitipuoleksi lapsille, joiden oma äiti katsoo tärkeämmäksi roikkua kiinni entisissä oltavissa toisella puolella maapalloa. Eipähän olisi aiheuttamassa päivittäin draamaa muuta kuin somen kautta. Pari kuukautta vuodessa äidin riekkumista partsin alapuolella ja terassilla voisi olla rasittavaa, mut siinä tilanteessa varmaan saisi lopulta lähestymiskiellon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Minusta noin monta lasta tehneessä on sitten jotain vikaa, jos ei ole pysynyt perheensä kanssa. Joko on epäluotettava kumppani tai valitsi edellisen puolisonsa huonosti. En halua kokeilla onneani. Eri asia sitten jos etsisin vähän vanhempia miehiä. 

Itse olen leski, mutta tietysti se on tuolla logiikalla minun vikani 

Jos olet alle 35, niin kyllä siinä epäilys herää. 

Olisi varmaan pitänyt valita puoliso joka ei tule saamaan syöpää. Valitettavasti se ei katso ikää.

Kyllä se vähän ikääkin katsoo, valtaosa syöpään kuolevista on ikääntyneitä.  

Mitä sille bioäidille on sattunut? Kuollut? Narkkari? Suljetulla? Jos ei pysty itse olemaan äiti lapsilleen.

Ennemmin olisin loppuelämäni ajan ilman miestä kuin alkaisin kolmen lapsen äitipuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille bioäidille on sattunut? Kuollut? Narkkari? Suljetulla? Jos ei pysty itse olemaan äiti lapsilleen.

Miksi sille äidille olisi pitänyt tapahtua yhtään mitään?! 

En missään nimessä. 

Hyi

En voi saada omia lapsia, mutta en ole sitä vastaan, että toisella olisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En. Minusta noin monta lasta tehneessä on sitten jotain vikaa, jos ei ole pysynyt perheensä kanssa. Joko on epäluotettava kumppani tai valitsi edellisen puolisonsa huonosti. En halua kokeilla onneani. Eri asia sitten jos etsisin vähän vanhempia miehiä. 

Mielestäni nämä ovat ihan yhtä oksuja. Kuvitellaan, että elämä on yhtä siitosta. Lasten äiti jätetään välittömästi kun seksiorjuus loppuu ja sitten lähdetään metsästämään uutta siitettävää. Tämä on apinoiden toimintaa, ei sovi ihmisyhteiskuntaan

Vierailija kirjoitti:

Minussa on vähän maailmanparantajan vikaa. Voisin hyvinkin alkaa äitipuoleksi lapsille, joiden oma äiti katsoo tärkeämmäksi roikkua kiinni entisissä oltavissa toisella puolella maapalloa. Eipähän olisi aiheuttamassa päivittäin draamaa muuta kuin somen kautta. Pari kuukautta vuodessa äidin riekkumista partsin alapuolella ja terassilla voisi olla rasittavaa, mut siinä tilanteessa varmaan saisi lopulta lähestymiskiellon.

Lapsenryöstö ja perheenrikkominen ei paranna maailmaa, vaan tuhoaa sitä. Jos haluat parantaa maailmaa, voit perustaa alusta asti eheän perheen ja huolehtia siitä, että se pysyy eheänä. Itse pullauttaa ne herrantertut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille bioäidille on sattunut? Kuollut? Narkkari? Suljetulla? Jos ei pysty itse olemaan äiti lapsilleen.

Miksi sille äidille olisi pitänyt tapahtua yhtään mitään?! 

Tuskin onkaan tapahtunut, mies on vaan jättänyt naisen kun siitokset loppuivat ja tullut mustasukkaiseksi lapsille. Tämä on se yleisin eron syy

En alkaisi. En edes mummopuoleksi. Kyllä lapsiin liittyy niin paljon rasitetta, siksi se kemikaali muodostuu ihmisten aivoissa jotta niihin kiintyisi. Lapset ovat rakkaita vanhemmilleen ja niin se pitääkin olla. Kamalaa valtataistelua, ja mitään et saa päättää mikä lapsiin liittyy, olet vain ilmainen lapsenvahti, ruokkija ja huolenpitäjä. Ja pahimmassa tapauksessa lapset jopa valehtelevat sinusta, koska luonnollisesti haluavat olla sen vanhemman puolella josta pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Minusta noin monta lasta tehneessä on sitten jotain vikaa, jos ei ole pysynyt perheensä kanssa. Joko on epäluotettava kumppani tai valitsi edellisen puolisonsa huonosti. En halua kokeilla onneani. Eri asia sitten jos etsisin vähän vanhempia miehiä. 

Mielestäni nämä ovat ihan yhtä oksuja. Kuvitellaan, että elämä on yhtä siitosta. Lasten äiti jätetään välittömästi kun seksiorjuus loppuu ja sitten lähdetään metsästämään uutta siitettävää. Tämä on apinoiden toimintaa, ei sovi ihmisyhteiskuntaan

Mulla vaan herää epäilys. Vähintään siitä, missä kunnossa se perhe on. Jos mies kuuluu iän puolesta kohderyhmääni 27-35, todennäköisyys sille että kolme lasta olisivat jo vähintään teini-ikäisiä on aika pieni. Joko ero on tullut, mikä tarkoittaa kyvyttömyyttä sitoutua tai huonoa makua. Tai sitten lasten äiti on menehtynyt ja perheellä todennäköisesti paljon selvitettävää, enkä halua sotkeutua siihen. Minusta tässä iässä voisin vielä etsiä lapsettomiakin miehiä, jos olisin sinkku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on vähän maailmanparantajan vikaa. Voisin hyvinkin alkaa äitipuoleksi lapsille, joiden oma äiti katsoo tärkeämmäksi roikkua kiinni entisissä oltavissa toisella puolella maapalloa. Eipähän olisi aiheuttamassa päivittäin draamaa muuta kuin somen kautta. Pari kuukautta vuodessa äidin riekkumista partsin alapuolella ja terassilla voisi olla rasittavaa, mut siinä tilanteessa varmaan saisi lopulta lähestymiskiellon.

Lapsenryöstö ja perheenrikkominen ei paranna maailmaa, vaan tuhoaa sitä. Jos haluat parantaa maailmaa, voit perustaa alusta asti eheän perheen ja huolehtia siitä, että se pysyy eheänä. Itse pullauttaa ne herrantertut

Mikä lapsenryöstö se on, jos äiti itse on sinne maapallon toiselle puolelle lentänyt?

Riippuu miehestä, lasten toisesta vanhemmasta ja lapsista itsestäänkin. Olisi helppoa olla myöhäisteini-ikäisten lasten äitipuoli, pienten lasten vaikeaa. Samoin se, miten mies on hoitanut eronsa ja millaisen kasvatuskumppanuuden luonut aiempaan puolisoon on iso tekijä. Omia ei enää tule tässä iässä lisää. Mutta samasta syystä voisin ihan hyvin seurustella ja asua eri asunnoissa vaikka vuosikymmeniä, ei ole sellaista perheenperustamishinkua enää.

Mieluiten tilanteessa, jossa lasten äiti ei jostain syystä ole ollenkaan kuvioissa, eli on joko poistunut keskuudestamme tai jonkin vuoksi pois lasten elämästä. Tai jos tilanne olisi toimiva ja rauhallinen, en lähtisi sekaantumaan, jos ero- tai huoltajuusdraamoja. En kyllä enää enempää lapsia voi edes saada, minulla on kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Minusta noin monta lasta tehneessä on sitten jotain vikaa, jos ei ole pysynyt perheensä kanssa. Joko on epäluotettava kumppani tai valitsi edellisen puolisonsa huonosti. En halua kokeilla onneani. Eri asia sitten jos etsisin vähän vanhempia miehiä. 

Mielestäni nämä ovat ihan yhtä oksuja. Kuvitellaan, että elämä on yhtä siitosta. Lasten äiti jätetään välittömästi kun seksiorjuus loppuu ja sitten lähdetään metsästämään uutta siitettävää. Tämä on apinoiden toimintaa, ei sovi ihmisyhteiskuntaan

Käsittääkseni ihmiset kuuluvat apinoiden lahkoon. Hominidae

Jos lapset olisi teini iän ylittäneitä, fiksuja ja hyväkäytöksisiä plus kävisivät miehen luona max jokatoinen vkl, miehellä olisi riittävän iso talo makuuhuoneineen, lasten äiti olisi täysijärkinen ihminen sekä mies olisi hyvin varakas niin että hänellä olisi varaa elättää järkevästi kaikki jälkeläisensä ja huolehtia minusta sen aikaa kun hoidan pieniä lapsia kotona niin voisin harkita. Miehen tulisi toki olla unelmieni mies ja max 45v.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietenkin siitä millainen isä lapsilla on, millaisia lapset ovat ja vähän siitäkin millainen lasten äiti on. Aika ihana täytyy miehen olla jos lapset ovat nepsyjä ja eksä hullu, että siihen joukkoon lähtisin leikkimään äitipuolta.

Tuon kokeneena sanon, että tuli kuviteltua miestä ihanaksi, lapsien nepsyys ei ollut vielä selvillä. Onneksi eksä oli hullu vain miehen(ja muutaman muun) mielestä. Omia lapsia ei onneksi ollut/ole. Mutta viisaampi ois varmaan juossut ja lujaa ja kauas.