Miehen tapailu, liikaa säätämistä
Miehellä on kouluikäiset lapset, omani ovat jo aikuisia. Eli eri elämäntilanteissa ollaan. Miehen lapset ovat hänen luonaan vuoroviikoin, mutta suunnitelmat saattavat äkillisesti muuttua että yksi lapsi meneekin äidilleen tai äidin viikolla tulevatkin isälleen, tai joku heistä. Eli ei ole mitään selkeää suunnitelmaa. Mua on alkanut asia ärsyttämään. Kun ehdotan tapaamista, tulee lähes aina kieltäytyminen kun lapsi onkin isällään. Käytännössä siis nähdään vain miehen ehdottamana ja milloin hänelle sopii. Oon miettinyt että tässä on liikaa säätämistä ja muuttuvia tekijöitä. Tottakai lapset ovat isälleen ne tärkeimmät asiat enkä halua heidän tapaamisia edes rajoittaa. Ehkä tämä oli vain omalla kohdalla nyt todettu että ei ole mun juttu. Kaipaan jo tasaista aikuisten välistä, kahden keskistä aikaa. Onko muilla tämänlaisia kokemuksia?
Kommentit (69)
Vierailija
Kuule, sopisi aivan loistavasti myös minulle, 51v espoolaismiehelle. Jos olet oikeasti liikenteessä tuolla asenteella, niin mailia voi laittaa osoitteetta tutustutaanpa.ensin@g m a i l .com
:D
On selvä että lapset tulevat ensin, mutta kyllä noista sovituista viikoista on parasta lastenkin takia pitää kiinni. Eli rajoja saa laittaa. Lienee nyt sun pakko laittaa ne rajat ja ilmoittaa mikä sulle käy ja mikä ei. Jos on jokin harvinainen erikoistilanne tai lapsi esim kipeänä, niin sitten toki ymmärrettävää että asiat muuttuvat. Muuta kuulostaa siltä että edellinen suhde on vielä jotenkin vähän kesken tai siitä perheestä ei ole osattu vielä irtaantua. Mieti mitä tarkalleen haluat ja selitä se. Ole valmis neuvottelemaan. Ja jos et saa sitä mikä tuntuu kohtuulliselta, niin sitten lähtö. Nyt kuulostaa siltä että valta on liiaksi toisella osapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette te sitten voi nähdä, kun miehellä on lapset? Mun miehellä oli myös alaikäinen lapsi kun tavattiin, mutta aika pian se lapsikin tuli osaksi meidän yhteistä arkea, eli oltiin yhdessä yhtä lailla olipa lapsi hänellä tai lapsen äidillä.
Toisaalta kyllä tuo, että vuoroviikko ei ole vuoroviikko vaan sen lisäksi tulee useinkin noita yllätysaikoja jolloin lapsi on isällään, on sellainen että ymmärrän että uusi kumppani haluaisi ettei niitä olisi niin usein. Ota ihmeessä miehen kanssa puheeksi tuo, että kaipaisit aikuisten välistä aikaa, ja että sinusta on hankalaa tuo, että tapaamisia ei oikein järjesty.
Eiköhän mies sen ymmärrä ilman keskusteluakin, mutta vastuullinen isä asettaa lapsensa etusijalle eikä pompi jonkun tapailunaisen mielen mukaan.
Vuovoviikkoisä vastuullinen? Hahaha
Nykyään moni isä tahtoo vuoroviikot vaan siksi ettei tarvitse maksaa elareita. Lapseen ei kuitenkaan keskitytä kunnolla, vaikka se on paljon luona.
Päädyin lukemaan ketjua kun yritän tutustua mieheen, jolla on lapsia. Vuoroviikkojärjestely siis, ja itsellä ei ole lapsia.
Haaste on se, että tumtuu, että tapaamiset menevät miehen (eivät lasten) ehdoilla. Lapset sinällään eivät ole ongelma, vaikka sitä joku seuraavaksi alkaa täällä huutamaankin. Minulle sopisi aivan hyvin, että lapsiviikolla emme näe ollenkaan. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta muuttaa yhteen pidemmässäkään suhteessa, joten kuvio siltä osin ok.
Mies kyllä ehdottaa tapaamisia lapsiviikolle kun hänellä on mahdollisuus nähdä. Tämä on sinänsä mukavaa, MUTTA yhteinen tekeminen pitäisi olla tietty asia, jonka HÄN haluaa siinä välissä hoitaa, esim. oma liikuntaharrastus. Olisin ihan ok sen kanssa että nähdään noina aikoina, mutta tekeminen pitäisi olla molemmille sopiva. En halua laittaa omaa elämääni hyllylle lapsiviikoilla, vaan mielummin sitten ei nähdä ollenkaan. Mietin, että etsiikö tyyppi vaan jotain palapelin palasta omaan kuvioonsa ja se ärsyttää, en ole mikään paikalle tilattava seuralainen.
No mitä ne lapset häiritsee? Ei kai ne teidän välissä sohvalla istu ja jos istuu menkää te miehen kanssa istumaan muualle. Kyllä te voitte olla miehen kanssa yhdessä vaikka se lapsi siinä leikkii tai jotain piirrettyjä katsoo. Ihmeellisiä ongelmia taas ihmisillä. Eikä se lapsi varmaan teidän väliin tule kun sänkyynkin menette. Ja kun kyse on kouluikäisistä lapsista, niin ne pärjää jo hetken ilman aikuistakin. Laitatte pelit päälle tai piirretyt pyörimään ja menette kahdestaan käymään vaikka kahvilassa jos tuntuu että pitää saada hetki ihan vain kahden kesken. Järjestelyistähän tämä on vain kiinni. Ja kun kerran sinullakin on lapsia, niin voisi kuvitella sinun ymmärtävän lapsia. Eri asia olisi, jos olisit lapseton ja inhoaisit lapsia kaiken kaikkiaan.
Kuule, sopisi aivan loistavasti myös minulle, 51v espoolaismiehelle. Jos olet oikeasti liikenteessä tuolla asenteella, niin mailia voi laittaa osoitteetta tutustutaanpa.ensin@g m a i l .com