Pelkäätkö ihmisiä?

Samaistun ap:n tekstiin. Olin joskus sosiaalinen, mutta nykyään pelottaa ihan älyttömästi olla ihmisten seurassa. En halua puhua mitään, jotta ei tule epäonnistumisia. Baarit ovat kaikista ahdistavimpia paikkoja, koska koen olevani ulkoisesti liian ruma mihinkään. Ja niin, olen selvästi aikuinen mies.

Kyllä Etenkin Riikka Purraa ja Petteri Orpoa

Lapsena pelkäsin kaikkia ihmisiä. Aikuisena pelkään enää vain naisia vähänkään romanttisessa kontekstissa.

Enemmänkin  en vaan jaksa. Ihmiset on niin ilkeitä ja epärellisiä, että sitä vaivaa ei jakaa kukaan kun aina pitää setviä jotain ja valehdella tai kehuskella.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kyllä, johtuu varmaan oman itseluottamuksen romahtamisesta, niin kuin kaikilla muillakin, jotka pelkäävät?

Miten oman itseluottamuksen romahdus tapahtuu? 

Joitakin ihmisiä on ihan tervettä, ja syytäkin pelätä. Jos näitä viboja joku herättää, kannattaa ottaa tunne vakavasti henkisen ja fyysisen terveyden kannalta. Ei saa olla liian sinisilmäinen ja luottavainen. Aistit valppaana kun isoissa porukoissa liikutaan.

Ihmisten kanssa olo on pahantahtoisia ja ilkeää. Pelkään. Ei ihmisten kanssa juurikaan kivaa ole. 

Kaikki nämä typerät jutut, kuten vaikka persoonallisuuden koristeleminen rahalla tai sen johdannaisilla ja sillä henkseleiden paukuttelu muiden kukkoilijoiden ja kanailijoiden kanssa. Turhaa hommaa! Parempi liihotella taivaalla yläpuolella. Vaikka sitten alastomana ilman lajitovereita.

Pelkään ihmisiä. Olen vapaaehtoisesti lapseton. On nimitelty mahoksi, lastenvihaajaksi, laiskaksi, itsekkääksi, hunsvontiksi jne. Kerran hermostuin ja sanoin takaisin tosi pahasti. En viitsi kertoa tässä mitä sanoin. Sitten vasta sainkin kuraa niskaani. Vaikka tämä on oma valintani, niin kyllä se satuttaa, kun arvostellaan vaikka miten. Perheelliset pahimpia. Tiesin jo lapsena, etten halua omia lapsia. On vaikea löytää samanlaista miestä. Välttelen ihmisiä. Parempi olla yksin. 

Olin ennen hyvin sosiaalinen. Saatoin soittaa vaikka jollekin vanhalle koulukaverilleni vuosien takaa, että mitä kuuluu. Ottaa facebookin kautta yhteyttä. Kutsua kylään vaikka jotain työkaveria tms. Sain ilkeilyä osakseni. Oltiin tylyjä. Olen ihmetellyt, että miten muut saavat facebookkavereita jne. vanhoista koulukavereista, työkavereista jne. Miten heille ei ilkeillä. Kukaan ei myöskään ota minuun yhteyttä. Kokeeko kukaan muu ilkeilyä kuin minä? Sukulaisten kanssa en halua olla tekemisissä, se on yhtä itsensä kehumista ja toisen alaspainamista. Onko muilla tällaisia kokemuksia ihmisistä? Kyllä, pelkään nykyään ihmisiä. Haluan vaan olla yksin. En enää ota yhteyttä. Näin on hyvä. 

Tavallaan surullista, kun ei saa nauttia elämästä, olla onnellinen ja iloinen. Kaikki käännetään pahaksi ja seksiin. Jos hymyilee ja nauttii pienistä asioista esim. on iloisena kuntosalilla, niin joku tulee paheksumaan, että yrittää iskeä jne. Itse olen aseksuaali enkä polta enkä juo. Tykkään kuntoilla, matkustella, harrastaa jne. On haukuttu huoraksi, kun en ole suhteessa. Jotkut kuvittelee, että harrastan vaan seksiä ja liihottelen menemään. Nehän ne seksiä harrastaa, jotka ovat suhteessa. Eivät pääse kämpästä mihinkään, niin paljon harrastavat seksiä. Elämässä on paljon mielenkiintoisempia asioita kuin seksi. Itse en siitä piittaa.