Ei opiskelupaikkaa taaskaan...
Siis onko muita kohtalontovereita joilla on ihan kauhea fiilis kun ei päässytkään kouluun. Mä hain jo toista vuotta putkeen ja oikeesti yritin panostaa pääsykokeeseenkin ja siltikään ei paikkaa tullut.
On vielä ihan kauheen syyllinen olo siitä, että oon vähän katkera mun parhaalle kaverillekin joka sit taas sai opiskelupaikan. Hän sai siis paikan josta mä olin sille kertonu, koska olin jo vuosia suunnitellu hakevani sinne. Hän sit päätti hakea kans samaan, kun hänellä ei ollu itellään mitään suunnitelmaa ja halusi päästä samaan paikkaan kun mä. Noh hän sit pääski mun unelmakouluun, mun haluamalle alalle ja mä en... Mä yritän olla sivussa onnellinen sen puolesta ja yritän olla näyttämättä kuinka paljon tää ärsyttää mua, mut se on välillä tosi vaikeeta. Tulee ihan jäätävä FOMO noist sen kaikist koulujutuista.
Onks kellää mitää samanlaist tai samankaltasta kokemusta? Oonko nyt vaan ihan typerä ku ajattelen ees tällästä😅🥲 Mitä mun pitäs tehdä et saisin tän tunteen loppumaan? Oon tosi pettyny itteeni ja tuntuu et mikään ei ikiin onnistu.
Kommentit (42)
FOMO? Taas uus lyhenne josta en tajua hölkäsen pöläystäkään.
Jonnekkin kaupan kassalle ja seuraavassa haussa uus yritys.
Ei se opiskelu aina niin "hienoa" ole, kovaa päntäämistä ja aika tylsää... ehkä pääset ensi vuonna 😁
Mun tytär haki kolme kertaa, kaverinsa olivat päässet jo ekalla/tokalla haulla sisään ja se harmitti todella paljon ja otti itsetunnon päälle. Kolmannella kerralla otti avoimen yliopiston luentoja ja panosti todella töiden ohella. Sisään heittämällä.
Oli päässyt jo muille paikkakunnille edellisinä vuosina mutta halusi nimenomaan Helsingin yliopistoon.
Tsemppiä, kyllä pääset vielä sisään!
Mä ymmärrän ton niin hyvin. Ärsyttää just se et ei tuu vastausta työhakemuksiin ja kökötän vaan himassa yrittäen keksii jotaan tekemistä ilman rahaa. Samalla pitäis ilakoida kaverin koulupaikasta ja hänen opiskelijahaalareistaan ja ties mistä. Päivät alkaa vaa sulautumaan toisiinsa kun en tee mitään, koluan duunitorin päivittäin läpi ja lähetän onnettomana hakemuksia joista tiedän et ei tuu mitään vastausta.
Mä oon niin kateellinen muille. En löydä mun elämästä mitään iloa tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
FOMO? Taas uus lyhenne josta en tajua hölkäsen pöläystäkään.
Vanha lyhennehän tuo on. Fear of missing out. Pelko että jää kaikesta kivasta paitsi.
Vierailija kirjoitti:
FOMO? Taas uus lyhenne josta en tajua hölkäsen pöläystäkään.
Tarkoittaa "fear of missing out" eli siis tulee tunne että jos ei ole menossa mukana niin jää ulkopuoliseksi
Vierailija kirjoitti:
FOMO? Taas uus lyhenne josta en tajua hölkäsen pöläystäkään.
Mainosmaailman termi, fear of missing out, jota ihan tietoisesti käytettiin koronarokotepainostukseen, siihen koronapassi perustui.
Siis pelko ulkopuolelle jäämisestä.
Vierailija kirjoitti: Mihin hait?
Hain TAMKiin bioanalyytikoksi. Jäin varasijalle 15. Ärsyttää toi vielä enemmän kun varasija on noin pieni. Olisi siis voinut olla mahdollisuus päästä kouluun. Jos varasija ois ollu vaikka 150 niin ei ois ärsyttänyt yhtä paljoa, kun tietää etukäteen jo että on mahdotonta päästä.
Onko alalla esim.avoimia kursseja? Suorita niitä jos on, ja yritä vielä. Jotkut meistä vain hyytyy pääsykokeissa. Ole onnellinen ettei eletä japanilaisessa kulttuurissa, siellä tuollainen on oikeasti elämän ja kuoleman kysymys.
Kyllä saman on kokeneet tuhannet muutkin. Aika yleistä loppupeleissä. Kurjaltahan se aina tuntuu. Mutta lopulta löydät sinäkin paikkasi ja sitten ei enää harmita. Monet hakevat useita kertoja toivealalleen ennen kuin pääsevät. Toiset luovuttavat ja hakevat muualle ja on se elämä niinkin ihan hyvin mennyt
Usko vaan, että elämä kantaa, vaikka se kliseeltä kuulostaakin.
Paikat on nykyään kivenalla vaikka resurssipula on huutava. Tekijöitä on vaikea löytää ja vain kaikenmaailman etanat otetaan sotkemaan työntekemistä. Kannattaa panostaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja aivot kaipaavat liikuntaa osakseen. Ehkä se on juuri akilleen kantapääsi siinä ettet harrasta liikuntaa. Maleksit vain ja odotat että opiskelupaikka lohkeais tuosta noin vain. Säästä jossittelusi johonkin mikä vie asioita kenties hitusen etiäpäin eläkä jää tuleen makaamaan. Koeta löytää sinulle sopiva ammatti johon uhraat energiasi ja jolla voit hyvillä mielin tienata elantosi. Älä tee siitä itsellesi liian vaikeaa vaan nyt uutta vaihdetta silmään ja kokka kohti uusia pettymyksiä.
Tietenkin onkaru tunne, kun opiskeluhaaveet eivät edisty, mutta sinuna keskittyisin tulevaisuuden suunnitelmiin. Eli, kuinka kohentaa mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan haluamaansa koulutukseen ja kuinka käyttää tämä aika ennen seuraavia pääsykokeita.
Opiskele seuravaan pääsykoerupeamaan saakka vaikkapa avoimessa yliopistossa tai -AMK:ssa kursseja, jotka lisäisivät todennäköisyttää opiskelemaan pääsemiseen. Kurssit saa hyväksiluettua tulevaisuuden opinnoissa ja onhan polkuopintomahdollisuus olemassa, jos taloudellinen tilanne antaa periksi opiskeluun. Jos pääset toivomasi alan polku-/väyläopintoihin on vaihtoehtona hakea seuraavassa erillishaussa opintojen perusteella+ perushaussa valintakokeiden perusteella. Päästessä opiskelemaan olet jo suorittanut polulla ensimmäisen vuoden opinnot ja aloitat tutukintopoinnot toisen opintovuoden opinnoista.
Edellä olevat ovat varmaankin tiedossasi jo ennalta, mutta ainakin tulevaisuuden haaveitasi edistäviä vaihtoehtoja löytyy. Tiedän kokemuksesta, että pettymyksen nieleminen vie aikansa, mutta peli ei ole vielä pelattu ja moni hakee useampaankin otteeseen haluamiinsa opintoihin, joten häntä pystyyn ja kohti uusia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jonnekkin kaupan kassalle ja seuraavassa haussa uus yritys.
Hauskaahan tässä on se, että tein jo viimesen vuoden ajan kaupan kassalla töitä ekan yhteishaun feilaamisen jälkeen. Nyt muutin kotikaupungista pois ja yritin päästä uudestaan toisena vuonna kouluun ja ei tullut vieläkään paikkaa. Nyt yritän epätoivosesti löytää uutta työpaikkaa täältä mut se onkin helpommin sanottu ku tehty.
Alkaa vaan tuntumaan siltä, että ehkä se kaupan kassa on mun lopunelämän työ kun ei sitä koulupaikkaa näytä koskaan tulevan. Alkaa loppumaan motivaatio sen koulupaikan hakemisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mihin hait?
Hain TAMKiin bioanalyytikoksi. Jäin varasijalle 15. Ärsyttää toi vielä enemmän kun varasija on noin pieni. Olisi siis voinut olla mahdollisuus päästä kouluun. Jos varasija ois ollu vaikka 150 niin ei ois ärsyttänyt yhtä paljoa, kun tietää etukäteen jo että on mahdotonta päästä.
Haitko lukiopohjalta? Jos hait, niin kannattaa mennä uudestaan kirjoituksiin korottamaan arvosanoja, jos pääsisi sitten arvosanoilla sisään. Jos taas menit amispohjalta niin sitten ei auta kuin yrittää uudestaan pääsykokeiden kautta. Ensivuonna pääsykokeetkin ovat ilmeisesti erilaiset kuin aikaisemmin.
Itselläni oli sama tilanne nuorempana, yritin päästä oikikseen ja ei vaan onnistunut, mutta kaverit pääsi haluamiinsa kouluihin ja sitten puhuivat aina niistä opiskelijatapahtumista ja koulun sisäpiirivitseistä sun muista. Siinä tuli kieltämättä tosi kamala fiilis, vaikka itsekin yritin olla, ja aidosti olinkin, onnellinen heidän puolestaan. Mutta sinulla on nyt vuosi aikaa tehdä muista asioita ja säästää rahaa, etsiä uusia harrastuksia ja kasvaa ihmisenä. Ja vaikka valmistautua ensi vuoden pääsykokeisiin. Jos kaverisi eivät kunnioita sinun kokemustasi ja kiinnostu siitä mitä sinun elämässäsi tapahtuu, vaan vähättelevät tai muuten saavat sinut tuntemaan itsesi huonommaksi koska et ole opiskelemassa, niin siinähän näet heidän luonteensa. Se nimittäin ei ole kaunista käytöstä. Heidän pitäisi myös kokea empatiaa sinua kohtaan ja olla kiinnostuneita sinun elämästäsi. Eli ainakaan häpeää ei kannata tuntea.
On kummallinen fiilis kun elää erilaista elämää kuin kaverit, todennäköisesti ensimmäistä kertaa elämässänne joudutte testaamaan mitä yhteistä teillä on kun ei olekaan koulua enää yhdistämässä. Mutta sellaista elämä tulee olemaan ikuisesti. Joku hankkii lapset ennen toista, menee naimisiin ennen muita, ostaa talon, muuttaa ulkomaille, valmistuu, hankkii hienon työpaikan... Elämässä tapahtuu niin paljon asioita. Opiskelu on tietysti nuorena tosi tärkeä juttu monelle, mutta elämää on korkeakoulun ulkopuolellakin, kunnes lopulta pääset sinne. Ja tosiaan rahan säästäminen ennen opintoja voi olla tosi hyvä juttu.
Lopulta itsekin pääsin opiskelemaan unelma-ammattiini ja myös toiselle alalle myöhemmin. Oikis on toistaiseksi ollut vain haave, mutta ehkä vielä jonain päivänä, jos sellainen sauma tulee vastaan. Sinunkin unelmasi saa muuttua, ja kun uskallat elää muuta elämää ensin, niin löydät vielä sen oman juttusi ja myös ihmisiä elämään, jotka kannustaa sinua siinä.
Tsemppiä.
Niin, ja opiskella voi myös avoimessa yliopistossa, ja ne kurssit voi sitten hyväksilukea siihen aineesee, johon pääset ensi vuonna opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mihin hait?
Hain TAMKiin bioanalyytikoksi. Jäin varasijalle 15. Ärsyttää toi vielä enemmän kun varasija on noin pieni. Olisi siis voinut olla mahdollisuus päästä kouluun. Jos varasija ois ollu vaikka 150 niin ei ois ärsyttänyt yhtä paljoa, kun tietää etukäteen jo että on mahdotonta päästä.
Haitko lukiopohjalta? Jos hait, niin kannattaa mennä uudestaan kirjoituksiin korottamaan arvosanoja, jos pääsisi sitten arvosanoilla sisään. Jos taas menit amispohjalta niin sitten ei auta kuin yrittää uudestaan pääsykokeiden kautta. Ensivuonna pääsykokeetkin ovat ilmeisesti erilaiset kuin aikaisemmin.
Lukiopohjalta joo! Ja arvosanatkin oli ihan keskiluokkaa. A B C C C. Kävin kaksi kertaa uusimassa tuota yhtä Ctä ja yritin pitkän matikan A:ta nostaa B:hen mutta jäi kahdesta pisteestä paitsi🥲 Ei huvittaisi enää kolmatta kertaa lähteä korottamaan arvosanoja kun ei ne sieltä hirveemmin nouse vaikka kuinka lukee. Aivot menee jotenkin ihan solmuun siellä koetilanteessa.
Pääsykokeissakin sain kaikista osioista puolet oikein .
Sitten ku oot saanu hylsyn kuutisen+ kertaa, ni ei enää kiinnosta edes hakea. Se on mt-toimiston kautta tk-eläkkeelle. t:kasarilla syntyny
Saa olla pettynyt ja kateellinenkin. Anna tunteille aikaa ja tilaa ja yritä myös keksiä kivaa ja kiinnostavaa tekemistä ja olla kiltti itsellesi.
Oon varmaan vanhempi kuin sä ja alanvaihtaja ja samoja tunteita meneillään. En päässyt hakemiini kouluihin enkä saa haastattelukutsuja työhakemuksiini. Tosi pettynyt ja turha olo, taas. tämäkin vuosi katsellaan kun muilla elämä menee eteenpäin ja itse jumittaa vanhoissa loppuunkalutuissa kuvioissa.