Lue keskustelun säännöt.
Luitteko uudesta Kaksplussasta jutun sukupuolettomasta kasvatuksesta?
06.02.2007 |
Mitä mieltä? Mulle tuli jotenkin paha ja ahdistava olo koko hommasta, en tiedä miks... mutta ei ihan terveeltä vaikuttanut. Siis kun 2v pikkuiselle pojalle ei oltu koskaan kerrottu että tämä on poika, silloin kun syntyi niin läheisille ei kerrottu onko tyttö vai poika. Ei saa käyttää sinisiä vaatteita, tukka puolipolkka, lapselle ei oltu kerrottu että on poikia, tyttöjä, naisia, miehiä, vaan ainoastaan aikuisia ja lapsia. Ei kerrottu sitäkään, että vain nainen voi synnyttää lapsia, vaan lapset synnyttää aikuinen. Outoa! Silti, kuvassa olevat äiti ja isä olivat pukeutuneet ihan sukupuolilleen tyypillisellä tavalla (olettaisi, että jos sukupuolineutraali kasvatus on NOIN tärkeää, niin toteuttaisi oppejaan silloin myös omalla kohdallaan...)
No, ehkä reaktioni juttuun oli niin voimakas siksi, että vastikään luin Jari Sinkkosen " Elämäni poikana" , mutta silti... Mitä ajatuksia juttu herätti muissa? Lähtisitkö samaan oman lapsesi kanssa?
Kommentit (55)
Lasta ei voi juurikaan kehua liikaa. Ja kuka sanoo, että tytöllä kehuisi PELKÄSTÄÄN ulkonäköä? Eiköhän kannustava vanhempi kehu muutakin: osaamista, käytöstä, uusia taitoja...
Pikemminkin uskoisin ihan päinvastaista. Jos lapsen ulkonäköä varotaan liikaa kehumasta, hänelle ei kasva tervettä itsetuntoa sen suhteen.
Vierailija:
Hän omaksuu vääränlaisen identiteetin, ja joutuu nojautumaan itsetunnossaan ulkonäkönsä varaan. Siitä seuraa myöhemmin ongelmia, kun näitä ulkonäköpaineita joka tapauksessa on valtavasti tytöille, eikä mikään tunnu riittävän. Seurauksena anoreksiaa, bulimiaa, masennusta, poikien miellyttämispakkoa seksin avulla jne.Vanhempien pitäisi kannustaa tyttöään muissa asioissa kuin ulkonäöllä kilvoittelussa, ja korostaa, että ulkoinen olemus ei ole tärkeää. Muutenkin on mielestäni kummallista, jos vanhemmat kiinnittävät liiallista huomiota pintakiiltoon eli lapsen ulkonäköön. En näe siinä mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoreksiaan uskovat olevansa rumia eivätkä kauniita. En usko että lastani altistaa millekään pahalle se, että hän uskoo kelpaavansa juuri sellaisena kuin on. Ja pärjäävänsä kaikilla taidoillaan, ei vain ulkonäöllään. 43
Tottakai sanon hänelle että kyllä, olet ihana kaunis prinsessa! Yhtälailla tekisin varmaan jos hän olisi poika ja tulisi esittelemään kuinka vahva on. Ja tämän teen ihan miettimättä sitä vahvistanko jotain tiettyä roolimallia.
Tämä samainen prinsessani on muuten myös erittäin innostunut kalastaja isänsä tavoin, osaa jo käyttää virveliä, ja tuntee varmaan kymmeniä kalalajeja. Ja aivan yhtälailla saa kehut siitä kun tulee esittelemään kala" mies" -taitojaan. Miksei lapsi saisi olla sitä mitä on? Onko jotenkin ristiriidassa olla tyttö, prinsessa ja silti hallita hyvin myös " poikien jutuiksi" luokiteltuja asioita? Miksi tästä pitää tehdä niin vaikeaa kun jokainen lapsi on kuitenkin yksilö yksilöllisine ominaisuuksineen ja kiinnostuksen kohteineen?
34
sukupuolettomuus on eri asia kuin sukupuolirikas, ennemmin tahdon lapsille hyvin moninaista ja rikasta (ja rajoja rikkovaa) sukupuolen kokemista kuin sukupuoletonta kasvatusta.
Poikani saa ilmoittaa olevansa tyttö ja lakkailla kynsiään niin paljon kuin ikinä sielunsa sietää.
annettu Onni, sehän on ihan selvä pojan nimi? Eikö heidän olisi pitänyt antaa sitten joku sukupuoleton nimi jota on annettu niin tytöille kuin pojillekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku totesi, että 2-vuotiaalle sukupuoli on vielä se ja sama. Miksi hänen siis pitäisi tietää olevansa poika tai että vain naiset voivat synnyttää? 2-vuotiaasta, jolla on vaatteet päällä, ei erota onko hän tyttö vai poika, jos vaatteet (tai kampaus tms.) eivät sitä ilmaise.
En ole lukenut lehdestä juttua, mutta tämän keskustelun perusteella en osaa kauhistella perheen valintoja. Lapsi ehtii vielä tutustua perinteisiin sukupuolirooleihin enemmän kuin tarpeeksi myöhempinä vuosina, ja lisääntymisbiologiankaan hallitseminen ei ole 2-vuotiaalle lainkaan välttämätöntä. Mitä haittaa aiheuttaisi lapselle jos saisi vaikkapa vasta 5-vuotiaana tietää, että on eri sukupuolia?
Ympäristöstä tulee lapsille niin paljon tietoista ja tiedostamatonta viestiä siitä, mikä on sopivaa ja toivottavaa tytöille ja mikä pojille, että epätyypillisten valintojen tekemiseen lapsi tarvitsee enemmän kannustusta kuin sukupuolelle tyypillisten. Ymmärrän hyvin, että vanhemmat haluavat esim. kannustaa tyttöä jääkiekon pariin ja poikaa baletin - koska lähes kaikkialta muualta lapset saavat joka tapauksessa kannustusta päinvastaiseen. Sama pätee pukeutumisessa.
Tsemppiä kaikille jotka pyrkivät pyristelemään eroon rajoittavista sukupuolirooleista, niin itsensä kuin lastensakin kohdalla! Kyseisenkin perheen linja varmasti olosuhteiden pakosta lievenee myöhemmin lapsen kasvaessa. Minusta on aika luonnollista, että iän myötä lapsi kykenee tekemään itse enemmän valintoja ja saa niitä silloin tehdä.
-Himppu
lapsi vapaana perinteisistä sukupuolirooleista mutta jotenkin se niiden homma meni vähän yli (esim. just se ettei lapselle ole kerrottu, että se on poika).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko siitä lapsesta aikuisena jotenkin parempi ihminen kun on saanut tuollaisen kasvatuksen?
Koska hän saa alkaa valita omat vaatteensa (kai sekin tahto joskus herää)? Vai kieltävätkö vanhemmat ostamasta mitään poikamaisuuteen vivahtaviakin vaatteita?
Minua alkoi lähinnä ahdistaa.
Musta jos lapsesta kasvatetaan ylityttömäinen/poikamainen tai sitten sukupuoleton niin molemmat on väärässä.
Musta terve kasvatus on sitä että lapselle annetaan mahdollisuus leikkiä nukeilla, autoilla jne sukupuolesta riippumatta. Eikä jatkuvasti korosteta kielellisesti sitä että mitkä on poikien/tyttöjen juttuja. Esim jos poika haluaa " pompulan" päähän niin laitetaan ja että uskalletaan pojallekin pukea vaikkapa punainen paita päälle tai tytölle ostaa parkkitalo lahjaksi.
Meillä lapsella on aika sukupuolineutraaleja vaatteita, rakastaa nukkeaan ja koiraansa, leikkii päiväkodissa innokkaasti kotia, ajelee autolla, rakentaa junarataa.
Arvaa kumpi?
No poika.
terveisin ammattikasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitä paitsi mitä vikaa " hinteissä" .
kun jotkut eivät millään halua myöntää, että nainen on eri asia kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessako tuo hörhöily vai jossain bataattimaassa?
" Onni saa itse päättää, kutsuuko itseään pojaksi vai tytöksi." " Leena (äiti) kokee onnistuneensa, kun Onni hoitaa vauvanukkea, sitoo nuken kantoliinaan ja imettää sitä." Eli äiti kokee onnistuneensa sukupuolineutraalissa kasvatuksessa, kun hänen poikansa tekee mahdollisimman paljon perinteisiä tyttöjen juttuja?! Erilaisuus kunniaan, mutta.....
Ja kyllä, oma poikani hoivaa myös vauvanukkeja silloin tällöin, ihan yhtä luontevasti kuin leikkii parkkitalolla. Siitä huolimatta, että hänet on puettu perinteisin poikavärein, ja tukkakin on ihan lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että he ovat toivoneet oikeasti tyttöä. Siksi naamioivat sen noin. (En lukenut juttua.)
Lasten pitää saada olla lapsia, ja tehdä mitä tykkäävät ilman painetta olla prinsessa tai teräsmies. Mutta kyllä biologiset ym. faktat on syytä lapselle kertoa, niiden pimittäminen on jo ihan idioottimasita.
kannustivat poikaa pukeutumaan tyttömäisesti ja leikkimään tyttöjen leikkejä??
Nyt kerrankin tuntuu, että tähän ketjuun vastanneilla palstalaisilla on järkeä päässä.
Itselläni kaksi poikaa ja kummallakin on autoleikit alkaneet jo pitkälti alle vuoden iässä. Pärinää ja ajelua, lelukaupassakaan ei mitkään muut lelut kiinnosta.
Joskus satunnaisesti leikivät nukeilla tai kotia, mutta vain pienen hetken ja palaavat taas autoleikkeihin.
Autoleikkeihin emme ole heitä mitenkään tarkoituksella ohjanneet, vaan kotona löytyy leluja ihan laidasta laitaan. Vaatteissa myös eri värejä, toisen pojan lempiväri onkin punainen.
Itselläni kaksi poikaa ja kummallakin on autoleikit alkaneet jo pitkälti alle vuoden iässä. Pärinää ja ajelua, lelukaupassakaan ei mitkään muut lelut kiinnosta.
Joskus satunnaisesti leikivät nukeilla tai kotia, mutta vain pienen hetken ja palaavat taas autoleikkeihin.
Autoleikkeihin emme ole heitä mitenkään tarkoituksella ohjanneet, vaan kotona löytyy leluja ihan laidasta laitaan. Vaatteissa myös eri värejä, toisen pojan lempiväri onkin punainen.
Hän omaksuu vääränlaisen identiteetin, ja joutuu nojautumaan itsetunnossaan ulkonäkönsä varaan. Siitä seuraa myöhemmin ongelmia, kun näitä ulkonäköpaineita joka tapauksessa on valtavasti tytöille, eikä mikään tunnu riittävän. Seurauksena anoreksiaa, bulimiaa, masennusta, poikien miellyttämispakkoa seksin avulla jne.
Vanhempien pitäisi kannustaa tyttöään muissa asioissa kuin ulkonäöllä kilvoittelussa, ja korostaa, että ulkoinen olemus ei ole tärkeää. Muutenkin on mielestäni kummallista, jos vanhemmat kiinnittävät liiallista huomiota pintakiiltoon eli lapsen ulkonäköön. En näe siinä mitään hyvää.