Miksi uskot Jumalaan?

Olin täysi ateisti, mutta muutin mieleni sen jälkeen, kun koin paljon yliluonnollisia ilmiöitä ja korkeampia tietoisuuden tiloja. En tosin usko Jumalaan Raamatun kertomalla tavalla, olen pikemminkin spirituaalinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi olla uskomattakaan. Ei mun tarvitse kuin katsoa ympärilleni niin mulle on ihan selvää että Jumala on luonut kaiken ja Raamattu on totta. Sitten on asia erikseen mitä sillä tiedolla teen. Otanko Jeesuksen sydämeeni Herraksi vai en. Pitkään vatvoin tuota asiaa vaikka ymmärsin miten huono se toinen vaihtoehto on. Luulin, niin kuin Saatana meille valehtelee, että menetän jotain vastustamattoman ihanaa. Raamattu ei turhaan sano että Saatana viettelee valheillaan. 2. Tessolonikalaiskirje 2. luku puhuu tästä. Myös silloin kun Saatana kiusasi Jeesusta autiomaassa niin se vietteli, lupaili ja houkutteli.

Minä taas, kun katson ympärilleni, tajuan tarinat Jumalasta ja muista jumalista nimen omaan tarinoiksi vain.

Usko muuttaa tarinat todeksi.

Se muuttaa tarinat toden tuntuisiksi vain uskovan itsensä tapauksessa. Vaikka kuinka uskoisit yksisarvisiin ja näkisitkin niitä niin eivät ne siitä syystä tule muille näkyviksi.

Vierailija kirjoitti:

Koska en suostu uskomaan, että maailma on syntynyt tyhjästä ja että millään ei ole mitään merkitystä. Uskon, että ihmisillä on sielu ja kuoleman jälkeen se siirtyy ikuiseen rauhaan.

Miksi millään ei ole mielestäsi mitään merkitystä, jos se merkitys ei ole peräisin jostain jumalallisesta? Etkö itse tee elämästäsi merkityksellistä?

Täällä kysyttiin että miksi uskot, ei kysytty että miksi et usko. Ja kun ihmiset vastaa, niin ei tarvitse vastauksia mollata. Simply.

Vierailija kirjoitti:

Koska tämä maailma ei ole voinut mitenkään muuten syntyä. Jo ihmiskehon toiminta on niin ihmeellistä, ettei yksikään alkuräjähdys saa sellaista aikaan. Oikeastaan en ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka uskovat tämän kaiken alkaneen jostain räjähdyksestä. Siihen vasta tarvitaankin uskoa.

Juuri samaa mietin tänään. Tuo ihmiskehon mieletön toiminta. Ja planeettamme täydellinen etäisyys auringosta. En usko, että se on pelkkää sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä enää uskokaan enkä muutoinkaaninnostu henkisyyden polusta. Ei paska muuksi muutu vaikka kuinka yrittäisi selittää kokemuksia jollakin henkisellä hubbabuballa ntai korkeammalla tarkoituksella.

Oletko kenties masentunut?

No saatan olla sitäkin, mutta eniten ovat vaikuttaneet ns. spirituaaliset ihmiset, joiden manipulaation ja henkisyydestä oikeutuksen hakemisen läpi näin. Lipuujen lopuksi kyse on henkilöistä, jotka vakuuttavat omaavansa suuremman tietoisuuden ja ymmärtävänsä sieluntoiveita ja korkeamman tarkoituksen, mutta loppujen lopuksi tulkitsevat maailman omien kokemustensa ja traumojensa läpi niin kuin mekin, jotka emme uskottele omaavamme kykyjä henkimaailman tai korkeampien voimien tahdon tulkitsemiseen.

Kyllä edelleenkin tahdon kirkkovihkimisen, jos joskus menen naimisiin, mutten etsi elämään merkitystä uskonnosta tai spirituaalisuudesta, joka on polku jolle en alunperinkään tahtonut.

Jumala on psykologinen kangastus, josta saattaa olla hyötyä (vaikka uskosta yliluonnolliseen on myös vakavia haittoja). On fakta, että kivikautisilla heimoillakin on taipumus uskoa mm. vainajien henkiin ja noituuteen.

Vaatii siis intellektuaalista työtä olla uskomatta yliluonnolliseen, usko on vähemmän työtä vaativa  mielentila.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kysyttiin että miksi uskot, ei kysytty että miksi et usko. Ja kun ihmiset vastaa, niin ei tarvitse vastauksia mollata. Simply.

Tämä lienee kuitenkin keskustelu. Sellaisessa pn tapana kommentoida argumentointivirheitä.

höpöhöpöukkoihin ei kannata uskoa