Yle: Suomalaiset eivät enää osaa ymmärtää lukemaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu on tullut tiensä päähän. Se on nykyään jonkinlainen leikkikoulu, jonne koululaiset vain  varastoidaan siksi ajaksi, kun vanhempien pitäisi olla työssä. Luokkahuoneessa ei ole mitään kuria, joten ei siellä kukaan mitään edes opi. Liberaaliaate tuhosi peruskoulun.

Tuskin menee kauaa, että yksityiskoulut nostaa päätään. Osa porukasta on tosissaan valmiita maksamaan siitä, että lapset saa kunnollista opetusta kunnollisessa työrauhassa. Tälläkin hetkellä vanhemmat harrastaa koulushoppailua.

Onhan noita yksityiskouluja jo nyt, mutta ne ovat tyyliä steiner. "Normaaleille" yksityiskouluille olisi kyllä tarvetta.

Niin, meillä on yksityinen terveydenhuolto, mutta ei ole kunnon yksityisiä kouluja, mikä sinänsä on harvinaista Länsimaissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ehkä tämä ongelma. Aikuisten ongelma tuntuu olevan, että halutaan tahallaan ymmärtää väärin, loukkaantua ja riidellä. Sosiaalinen media oli pirun keksintö.

Näin se nykyisin on. Mielestäni aikuisten ihmisten käytös yleensä on muuttunut niin huonoksi, ettei tarvitse ihmetellä miksi lapset käyttäytyvät niin huonosti toisiaan kohtaan ja puhuvat toisilleen töykeästi. Eivät todellakaan ymmärrä mitä heille selittää ja oikeasti eivät halua ymmärtää eivätkä kuunnella. Vanhemmille tärkeämpää on kännykän tuijottelu kuin puhua ja tehdä arkiaskareita lastensa kanssa, luokissa vallitsee huuto ja mekastus, kun kaiken tasoiset ja kuntoiset lapset on sullottu samaan luokkaan. Siinä ei keskittymisestä tule mitään. Rauhallisille annetaan kuulosuojaimet, jotta voivat hetken olla rauhassa. Pulpetit lentävät ja kirosanat raikuvat heillä, joilla ei ole tarkoitustakaan opiskella. Ei siis ihme, jos lapset eivät opi lukemaan eivätkä laskemaan. Turha on mitään ihmetellä, pitäisi vihdoinkin tehdä jotain tilanteen parantamiseksi. 

Yksityiskouluja ei ole siksi, että täällä karsastetaan ajatusta siitä että lapset seulotaan sinne. Kaikkialla muualla on eliittikouluja, joihin on hyvin vaikea päästä. Pidän pienenä ihmeenä toisen asteen ja korkeakoulujen pisterajoja tässä tasapäistämisen luvatussa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ymmärrä lukemaansa ja toimittajat eivät osaa kirjoittaa. Verratkaa ihan vaan 20 vuoden takaisia uutisia ja artikkeleita nykypäivän vastaaviin. Ero laadussa on huima. 

Tämä on niin totta. Lopetin Aamulehden tilaamisen viisi vuotta sitten toimittajien huonon kirjoitustaidon vuoksi. Lisäksi vielä nykyisin otsikoilla johdetaan harhaan aivan tarkoitushakuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ymmärrä lukemaansa ja toimittajat eivät osaa kirjoittaa. Verratkaa ihan vaan 20 vuoden takaisia uutisia ja artikkeleita nykypäivän vastaaviin. Ero laadussa on huima. 

Toimittajat ehitivät hiomaan kirjoituksiaan, kun lehti ilmestyi kerran päivässä. Lisäksi käytettiin virallisia lähteitä. Nyt uutisvirta on 24/7 ja lähteenä aivan liian usein some.

Kyllä niitä ehtii silti hioa jälkikäteenkin. Se onnistuukin hyvin kun teksti on muokattavissa.

-toimittaja

Siinä vaiheessa pukkaa jo uutta uutista tuutista. Klikkimedia on mitä on. Harrastesivustot tekevät yleensä laadukkaampia artikkeleita, koska asioihin paneudutaan ja artikkelien määrä vuositasolla on järkevä.

Täällä sen kyllä huomaa kymmeniä kertoja päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielen (käytön) rapistumisen voi havaita jo ihan tämän ketjun otsikostakin.

Kieltämättä ymmärrä lukemaansa kuulostaisi paljon paremmalta.

Minä sanoisin, että nykytekstit ovat hankalasti luettavaa, poukkoilevaa paskea.

Oma kokemukseni: Jos jonkin yliopistokurssin kurssikirjat tuntuivat hankalilta luettavilta, etsin saman kurssin 80-luvun kurssikirjat. Vanhojen kirjojen teksti oli tyyliltään aivan erilaista: jämäkkää ja informatiivista. Nykykirjallisuus, jopa tutkimuskirjallisuus, on huolittelematonta ja tajunnanvirtamaista. 

Minulla on ikävä oikolukijoiden ammattikuntaa. 

(Varmasti lukutaitokin on heikentynyt, mutta oppikirjojen tyylin koukeroituminen ei ainakaan nopeuta lukemista eikä tehosta opiskelua.)

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin, että nykytekstit ovat hankalasti luettavaa, poukkoilevaa paskea.

Oma kokemukseni: Jos jonkin yliopistokurssin kurssikirjat tuntuivat hankalilta luettavilta, etsin saman kurssin 80-luvun kurssikirjat. Vanhojen kirjojen teksti oli tyyliltään aivan erilaista: jämäkkää ja informatiivista. Nykykirjallisuus, jopa tutkimuskirjallisuus, on huolittelematonta ja tajunnanvirtamaista. 

Minulla on ikävä oikolukijoiden ammattikuntaa. 

(Varmasti lukutaitokin on heikentynyt, mutta oppikirjojen tyylin koukeroituminen ei ainakaan nopeuta lukemista eikä tehosta opiskelua.)

Varsinkin yliopistolla ja tutkimuskirjallisuudessa tuntuu siltä, että se tekstin monimutkaisuus on itseisarvo. Vaikka mielestäni tutkimuskirjallisuudesta häviää täysin pointti jos kuka tahansa ei voi lukea sitä ja ymmärtää lukemaansa. Mulla oli vielä maisterivaiheen lopussa ja 5/5 keskiarvolla todella vaikea ymmärtää joitain alan tekstejä juuri siksi, että ne olivat niin koukeroisesti kirjoitettu. 

Olen huomannut, että tenteissäkin kikkaillaan sanoilla. Monivalintatehtävässä käytettiin sanoja lähes, melkein, liki. Täytyy sanoa, että aikuisenakin ihmettelin, että mikä oli oikea vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ymmärrä lukemaansa ja toimittajat eivät osaa kirjoittaa. Verratkaa ihan vaan 20 vuoden takaisia uutisia ja artikkeleita nykypäivän vastaaviin. Ero laadussa on huima. 

Tämä on niin totta. Lopetin Aamulehden tilaamisen viisi vuotta sitten toimittajien huonon kirjoitustaidon vuoksi. Lisäksi vielä nykyisin otsikoilla johdetaan harhaan aivan tarkoitushakuisesti.

Suosittelen lämpimästi Maaseudun Tulevaisuutta! Tekstit ovat miellyttäviä lukea ja tämä on ainoa lukemani lehti, joka muistaa mainita julkaistessaan ns. uusintajuttuja. Muilla medioilla on taipumusta uudelleenjulkaisuun ilman, että kertovat asiasta. Lisäksi se penteleen lehti tekee voitollista tulosta, mikä tarkoittaa että siellä osataan keskittyä oikeisiin asioihin, ja tehdä ne hyvin. 

Myös Kauppalehti, Suomen Kuvalehti ja monet paikallislehdet(!) ovat kirjoituksen laadultaan korkeatasoisia. 

Omassa lapsuudessani sanomalehtien yksi funktio oli motivoida lapset lukemaan lyhyitä aikuisten maailman tekstejä. Nykyisellään isot aamu- tai päivälehdet eivät tähän tehtävään sovi, koska tekstit sopivat vain selailtavaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin, että nykytekstit ovat hankalasti luettavaa, poukkoilevaa paskea.

Oma kokemukseni: Jos jonkin yliopistokurssin kurssikirjat tuntuivat hankalilta luettavilta, etsin saman kurssin 80-luvun kurssikirjat. Vanhojen kirjojen teksti oli tyyliltään aivan erilaista: jämäkkää ja informatiivista. Nykykirjallisuus, jopa tutkimuskirjallisuus, on huolittelematonta ja tajunnanvirtamaista. 

Minulla on ikävä oikolukijoiden ammattikuntaa. 

(Varmasti lukutaitokin on heikentynyt, mutta oppikirjojen tyylin koukeroituminen ei ainakaan nopeuta lukemista eikä tehosta opiskelua.)

Varsinkin yliopistolla ja tutkimuskirjallisuudessa tuntuu siltä, että se tekstin monimutkaisuus on itseisarvo. Vaikka mielestäni tutkimuskirjallisuudesta häviää täysin pointti jos kuka tahansa ei voi lukea sitä ja ymmärtää lukemaansa. Mulla oli vielä maisterivaiheen lopussa ja 5/5

Tuossa oli ennen paljon yksikkökohtaisia eroja. Oman alan opinnoissa arvostettiin lyhyitä ja ytimekkäitä vastauksia ja jopa ranskalaisilla viivoilla saattoi saada esseetyyppisiestä kysymyksestä täydet pisteet. Eräässä sivuaineessa puolestaan arvostettiin esseiden pituutta eikä mutkattomia vastauksia kysymyksiin. Omat arvosanat näillä kursseilla olivat siellä ykkösen pinnassa ja olivat ensin pieni järkytys, koska osaamiseni oli mielestäni parempaa. Tenttivastaukseni maisteriopintojen aikana mahtuivat helposti yhdelle konseptille yhtä tai kahta laajempaa kokonaisuutta lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin, että nykytekstit ovat hankalasti luettavaa, poukkoilevaa paskea.

Oma kokemukseni: Jos jonkin yliopistokurssin kurssikirjat tuntuivat hankalilta luettavilta, etsin saman kurssin 80-luvun kurssikirjat. Vanhojen kirjojen teksti oli tyyliltään aivan erilaista: jämäkkää ja informatiivista. Nykykirjallisuus, jopa tutkimuskirjallisuus, on huolittelematonta ja tajunnanvirtamaista. 

Minulla on ikävä oikolukijoiden ammattikuntaa. 

(Varmasti lukutaitokin on heikentynyt, mutta oppikirjojen tyylin koukeroituminen ei ainakaan nopeuta lukemista eikä tehosta opiskelua.)

Varsinkin yliopistolla ja tutkimuskirjallisuudessa tuntuu siltä, että se tekstin monimutkaisuus on itseisarvo. Vaikka mielestäni tutkimuskirjallisuudesta häviää täysin pointti jos kuka tahansa ei voi lukea sitä ja ymmärtää lukemaansa. Mulla oli vielä maisterivaiheen lopussa ja 5/5

Minä näin eron ihan 80- ja 10-lukujen kurssikirjallisuudessa. Eli niissä teksteissä, jotka oli tarkoitettu laajemmalle (opiskelija)yleisölle. 

Itsellä äidinkieli oli laudatur ja kurssikeskiarvo 4. Silti itsellä takkusi. Ei sen takia, että opiskeltava konsepti olisi ollut haastava. Vaan siksi, että teksti, jossa konsepti esiteltiin, oli laittoman vaikeaselkoista. Kahdeksan rivin mittaiset virkkeet, yksinkertaisten lauserakenteiden suoranainen välttely (tunnustetaan! Mitä monisanaisemmin asia on ilmaistu, sitä nopeammin koulun kirjoitustehtävien sanarajat saa täyteen!) ja muut jännittävyydet olivat turhauttavia. 

Kirjoitustyyli vaikutti jopa opiskelumenetelmään! Tymäkät tekstit pystyi lukemaan sana sanalta kerran läpi, ja muistamaan lukemansa. Liirunlaarumit joutui käymään läpi monta kertaa: ensin silmäillen, sitten avainsanat etsien, sitten omat muistiinpanot tehden. Eikä kyse ollut todellakaan konseptin vaativuudesta, vaan siitä, että kirjoittaja oli vahingossa tai tarkoituksellisesti vaikeaselkoinen.

Ei ihme, etteivät ihmiset lue saati muista lukemaansa, koska lukeminen ei ole enää lainkaan palkitsevaa!  😆 

Nuoremmat polvet eivät tunnu osaavan enää mitään, kun seuraa tälläkin palstalla olevia kysymyksiä.

Oikeinkirjoituksesta lähtien ollaan epätietoisia.

Osaa ymmärtää? Miksi ei voi sanoa: eivät ymmärrä? 

Toimittajat eivät osaa enää kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielen (käytön) rapistumisen voi havaita jo ihan tämän ketjun otsikostakin.

Neljä raivostuttavinta virhettä: suomi pienellä, Suomalainen isolla, yhdys sana virheet ja yhdysmerkin käytön osaamattomuus kaikissa tilanteissa, pehmeän ja kovan konsonantin eron tietämättömyys (tapletti, diapedes jne 😩). Kaikki toistuvat KOKO ajan kaikkialla. 

Eikä toimittajat myöskään. Eräässä jutussa nuori toimittaja väitti että kaikki Ruotsin keskiaikaiset asiakirjat on saksaksi. Kerroin hänelle ettei näin ole. Hän lähetti minulle todisteeksi kopion eräästä keskiaikaisesta dokumentista. Joka oli kirjoitettu ruotsiksi!

Ei sillä ole väliä ,kun nykykulttuurussa ratkaisee vain paljonko löytyy tililtä numeroita. Olemme antaneet olemassa-olomme valua matemaattiseksi kaavaksi.

Ei ainakaan mediaa voi kehua että yrittäisivät saada ihmiset lukemaan, videot lisääntyy uutisissa koko ajan. tuskin edes artikkelien kirjoittajat ymmärtävät mitä tai mistä kirjoittavat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan mediaa voi kehua että yrittäisivät saada ihmiset lukemaan, videot lisääntyy uutisissa koko ajan. tuskin edes artikkelien kirjoittajat ymmärtävät mitä tai mistä kirjoittavat. 

Tämä on niin totta. Joskus klikkasin jonkun videon ja huomasin, että se on niin huono, että kunnon teksti olisi toiminut paremmin. Enää en klikkaa yhtään videota. Olkoon mokomat paskapätkät💩