Ristiriitaiset tunteet

Oon tehnyt muutaman kerran aikaisemmin näitä alotuksia, avautuen siitä miten perheessä on ollu vähävarasuutta ja työttömyyttä niin kauan kun muistan sekä koko peruskoulun ja lukion kestävä kiusaaminen. Lyhyesti sanottuna mulle menee hyvin siihen nähden, opiskelen hyvin työllistävää alaa ja kohta aloitan vikan vuoden opinnot (aloitin korkeakoulussa heti lukion jälkeen).

 

En siis myöskään kokenut väkivaltaa tai seksuaalista hyväkskäyttöä tai varsinaista heitteillejättöä, että mä (tai mun sisarus) oltais jääty ilman ruokaa ja vanhemmat harvemmin ees juo alkoholia. Oon myös perusterve ja pidän huolta ittestäni ja urheilen, kavereitakin löytyy ja on osa-aikatyö. 

Koen siis ristiriitasuutta siitä, onkse mitä koin validia, koska en kokenut esim väkivaltaa ja muutenkin voin melko hyvin ja tiedän, että jotkut on kokenut pahempaa .Muistan jo hämärästi lapsena voineeni pahoin ja kun tulin murrosikään niin vointi alkoi vain pahentua ja lukiossa oli myös tosi rankkaa. Tavallaan mun päähän on iskostunut se, kuinka mun vaan pitäs olla kiitollinen kaikesta enkä sais kokea negatiivisia tunteita. Oon aatellut, että voin tiedostaa sen mitä kävin läpi, mutta samalla olla kiitollinen asioista, eikä ne poissulje toisiaan.

 

Etenkin korkeakoulun alottaessa korostui monenkanssaopiskelijoiden taustat hyväosaisista (vähintään keskituloisista) perheistä, missä on ollut taloudellisesti turvattua, varaa harrastaa ja matkustaa sekä se, että vanhemmat pystyvät mennen tullen tukemaan rahallisesti jos tarve iskee. Tässä nousee omankin tietosuus, miten oon itse kokenut keskimäärästä enemmän taloudellisia esteitä, koska omassa perheessä ei oo rahaa tehdä edellämainittuja asioita. En halua kokea kateutta, olen sujut itseni kanssa, mutta tulee tunne siitä kuinka oli oikeasti vaikeaa ja kamppailen niiden asioiden kanssa vieläkin.