Tahdonvoima ja normaalipaino

Mua ärsyttää aivan sairaasti yksi ylipainoinen kaveri, joka tosi usein puhuu siitä, miten lihavia syyllistetään tahdonvoiman puutteesta. Ymmärrän, että joillain ylimääräinen paino voi liittyä vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan tai johonkin muuhun sairauteen tms, mutta väittäisin, että tosi monella kyse on ihan vain puhtaasti siitä, mitä suuhunsa laittaa. 

Jos onkin totta, että lihavia syyllistetään usein turhaan, niin toivoisin, että enemmän keskusteltaisiin siitä, miten usein normaalipainoisilta toisaalta vaaditaan tahdonvoimaa painon pitämiseen kurissa. Ainakin mulla on tää tilanne, että joudun joka päivä tekemään ruoan suhteen valintoja, ettei paino lähde nousuun. Mua houkuttelee niin makeat (karkit, keksit, jäätelöt ym.) kuin suolaisetkin herkut (pizza, hampurilaiset, juustot ym.) ja joudun päivittäin rajoittamaan mielitekoja, jotta paino ei lähde nousuun. En kiellä herkkuja itseltäni täysin, mutta pyrin ne arkena pitämään minimissään. Joskus aiemmin olen syönyt herkkuja vapaammin, mikä on näkynyt myös lievänä ylipainona. Nykyisin painoindeksi on jossain 23 paikkeilla eli normaalin rajoissa, mutta kuten sanoin, tämä vaatii päivittäisiä valintoja ja hemmetinmoista tahdonvoimaa vältellä houkutuksia.

Ei kai tämä normaalipainossa pysyminen nyt mikään kunniamerkin arvoinen suoritus ole, mutta ehkä joku toinen täällä ymmärtää, mitä yritän ajaa tässä takaa. Ei tämäkään helppoa ole ja vaatii todellakin tahdonvoimaa.