Ärsyttääkö teitä ihmiset jotka eivät provosoidu?

Ainakin niitä provosoijia ärsyttää. Heh

Tunnistan ilmiön. En viitsi provosoitua töissä jos joku asiakas yrittää provosoida niin se usein vain lisä kierroksia.

Siinä sitten haastaa riitaa itsekseen.

Arvostan kyllä provosoimattomuutta, mutta aina välillä on kiva saattaa jonkun kierrokset nollasta sataan jonkin pienen kommentin myötä. Sitä vaahtoamista ja paasausta on hauska naureskella myöhemmin selän takana.

Pidän ihmisistä, jotka säilyttävät malttinsa tiukoissakin tilanteissa.

Itse huomaan ärsyttäväni pelkällä olemassaolollani ihmisiä, jotka haluavat huomion itseensä tuittuilemalla ja ilkeilemällä. En "tajua" lannistua enkä alistua sellaisesta. 

Tenavana minulla oli omat tuokioni sosiaalisten taitojen opettelussa. Silloin jotkut ihmiset saattoivat ärsyttää ihan tyhmistäkin syistä, ja ärsyttävät ihmiset yritettiin "kouluttaa" huomaamattomiksi kiusaamalla. Jos ärsyttävä ihminen ei alistunut huomaamattoman, hajuttoman ja mauttoman hissukan osaan, niin sekös ärsytti vielä enemmän. Sain oman osani kiusaamisesta tietysti. Tärkein oppitunti oli, että ilkeilijä haluaa toiselle pahan mielen, ja jos ei onnistu siinä, niin ilkeilijä tuntee itsensä mitättömäksi ja lannistuu. Ei ole kiva yrittää kontrolloida ihmisiä, jotka osoittavat miten voimaton ja tyhäm alistaja on ^^

Jotkut eivät kehity 6-vuotiaan tasolta koskaan. Jopa ärsytyksen aiheet pysyvät samoina, kuten "tuo pukeutuu paitaan jonka väristä en pidä, ärsyttää!", tai "miksi tuo on niin kiltti kun minä haluaisin kinastella, ärsyttää!" tai "miksi ope kehuu tuota, minä haluan huomiota enemmän, ärsyttää!" jne. 

+

En provosoi, se on turhinta ajanhaaskuuta eikä sillä saavuta mitään, en myöskään provosoidu.

Itselläni on impulsiivisen tyypin ADHD todettu, se kaikkein vaarallisin muoto ja todennäköisyys joutua vankilaan on joku 200x suurempi mitä ns. tavallisella ihmisellä. Psykiatrini sanoi suoraan joskus 12 vuotta sitten, että jos joku provosoi, niin kävele vaan tilanteesta pois. Olen tätä noudattanut ja provosoijat jäävät suu auki möllöttämään ja ihmettelemään kun en reagoi mitenkään, he häviävät ja menettävät egonsa täysin heti alkuunsa, kun en anna heille mitään tunnereaktiota tai muutakaan, kohtelen vain harmaana kivenä. 

Joku ajattelija joskus sanoi, että hiljaisuus on tappavin ase. Se pitää paikkansa. Voitat joka kerta, kun et suutu tai muuten tunteella reagoi asiaan, annat vaan olla ja katsot provosoijan läpi. Näin et anna mitään aseita toiselle sinua vastaan, toinen kiukuttelee yksinään. Ilman tuota ohjetta olisin todennäköisesti ehkä vankilassa ollut jo monta kertaa.

Ei pätkääkään. En jaksa vaivautua provosoitumaan itsekään. Parempaakin puuhaa. 

Minä kyllä provosoidun jos se provosointi koskee perhettäni. Muuten en yleensä provosoidu.