Apua, miehen ex haluaa takaisin rasian jota ei enää ole!

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tee niillä rasioilla yhtään mitään, tuo on vähän sellaista vallankäyttöä, eksä käskyttää nyksää että tiskaat ja huolehdit hänen rasioistaan. Ei knnata olla kynnysmatto.

Tai tässä ei ole mitään vallankäyttöä, vaan eksä uusiokäyttää rasioita jopa vuosia kuten monella on Suomessa varmaan edelleen tapana. Mikäli rasiaan laittaa jotain kuivaa ja kovaa, niin mutuna sanon että terveysriski on minimaalinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tee niillä rasioilla yhtään mitään, tuo on vähän sellaista vallankäyttöä, eksä käskyttää nyksää että tiskaat ja huolehdit hänen rasioistaan. Ei knnata olla kynnysmatto.

Tai tässä ei ole mitään vallankäyttöä, vaan eksä uusiokäyttää rasioita jopa vuosia kuten monella on Suomessa varmaan edelleen tapana. Mikäli rasiaan laittaa jotain kuivaa ja kovaa, niin mutuna sanon että terveysriski on minimaalinen. 

Eli pimpukka ja pippeli pannaan rasiaan

Mies sanoo eksälleen et ne rasiat meni roskiin, problem solved. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tee niillä rasioilla yhtään mitään, tuo on vähän sellaista vallankäyttöä, eksä käskyttää nyksää että tiskaat ja huolehdit hänen rasioistaan. Ei knnata olla kynnysmatto.

Tai tässä ei ole mitään vallankäyttöä, vaan eksä uusiokäyttää rasioita jopa vuosia kuten monella on Suomessa varmaan edelleen tapana. Mikäli rasiaan laittaa jotain kuivaa ja kovaa, niin mutuna sanon että terveysriski on minimaalinen. 

Kukin perhe toimii omalla tavallaan. Eksä voi käyttää rasioita vuosia kotonaan mutta hän ei määrittele millään tavalla toisen perheen toimintapoja, hän on syystäkin entinen eikä hänellä ole mitään sananvaltaa siihen miten entisen miehen uudessa perheessä eletään. Tässä tapauksessa rasiat on heitetty roskiin, tullaan heityämään jatkossakin ja sillä hyvä. "Get over it".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tee niillä rasioilla yhtään mitään, tuo on vähän sellaista vallankäyttöä, eksä käskyttää nyksää että tiskaat ja huolehdit hänen rasioistaan. Ei knnata olla kynnysmatto.

Tai tässä ei ole mitään vallankäyttöä, vaan eksä uusiokäyttää rasioita jopa vuosia kuten monella on Suomessa varmaan edelleen tapana. Mikäli rasiaan laittaa jotain kuivaa ja kovaa, niin mutuna sanon että terveysriski on minimaalinen. 

Paljonko arvelet yhden perheen ostavan vuodessa rasioita joihin on pakattu kaupassa ruokaa. Jos ne kaikki säästää niin paljonko arvelet tilaa tarvittavan että niille kaikille löytyy joku säilytystila? Käytä nyt vähän järkeäsi kannattaako jonkun muovirasian perään kysellä.

Miehen ongelma

Ap:n tarinasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Tämän vuoksi mummon tarina voi olla myös sinun kannaltasi opettavainen. Kaikenlaista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. Samaa toivon myös ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarinasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei kä

Ihana kertomus! Sen pienen vanhan mummun kommentit olivat aina niin lohduttavia ja opettavaisia. Surullista, että mummu on nyt nukkunut pois. 

Täällä on ilmeisesti aika monellakin lääkkeet nyt unohtuneet. 

Niitä jäätelörasioita ei pitäisi käyttää kovin montaa kertaa uudestaan, eli teit palveluksen. Voithan hyvän tahdon eleenä ostaa kaupasta samankokoisia. 

Sanoisin suoraan että meni jo muovinkeräykseen. Nauraisin vielä asialle. Jos se vaatisi jotain, niin katsoo sitten erikseen. Ehkä se pitää sanoa tai viestiä aina etukäteen jos haluaa palautettavan, eikä sun tehtävä ole niitä pestä tai edes viestiä sen kanssa. Tee mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

No minä sanoin, että anteeksi, laitoin ne muovinkeräykseen, en tajunnut, että niitä vielä tarvittiin. Ja sitten kaivaisin jostain varastosta jotain rasioita, ja kysyisin, haluaako ne. 

kuka säilyttää roskia varastossa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen ongelma

minusta tuntuu, että kummassakaan perheessä mies ei stressaa käytettyjen jäätelörasioiden vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarinasta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä r

Onko pieni vanha mummu tosiaan kuollut. Se on suuri menetys. Hän olisi hyvillä neuvoillaan ratkaissut tämänkin pulman. Onneksi sentään lapsenlapsi pitää mummun muistoa yllä.

Joudut nyt sitten tappamaan itsesi

Mäkin äänestän tota, että sori meni rasiat roskiin ja ostaisin vaikka aino-jäätelörasian tilalle ja tyrkkäisin sen exälle, siitä sen kummempaa numeroa tekemättä.

Uskon, että ap:n pieni vanha mummo olisi ratkaissut tämänkin konfliktin hetkessä. Keskustelu hyvän kissanlihakeiton ääressä aukoo ihmissuhteiden solmut kuin itsestään.