Viettekö isommat lapset hoitoon, kun vauva tulee taloon?

Ihan vaan tiedoksi haluan kiinnostuneille kertoa, että subjektiivisesta hoito-oikeudesta käydyn valtakunnallisen keskustelun takia päivähoidosta tehtiin tässä vähän aikaa sitten selvitys. Sen mukaan maassamme vain puolet alle kuusivuotiaista lapsista on päivähoitopalvelujen piirissä ja hyvin pieni osa (n. 4 %) näistä on sellaisia, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona.



Laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoaminen kotipaikkakunnallasi lähellä asuinaluettasi ei siis todellakaan voi kaatua siihen, että kotona olevien vanhempien lapset " vievät" kaikki hoitopaikat.

Olen lukeut tätä keskustelua suurella mielenkiinnolla ja ajattelin antaa toisenlaisen näkökannan tähän, eli sen kun puretaan pois valtion tai kunnan kustantama päivähoito.

Tervetuloa Lontooseen jossa päiväkodit ovat kaikki yksityisiä ja meidän " naapurin" päiväkodissa maksaa alle 3-vuotias hoidosta 1800 euroa/kuukausi.Tähän on olemasassa tukea saatavilla jos on ns social reasons eli todella matalat tulot mutta siihen ei sitten saa olla omistusasuntoa tai todellakaan kummoisia tuloja. Yli kolmivuotias saa kunnan tukea niin että 3-5 vuotiaana saa viedä päivähoitoon kolme kertaa viikossa 3h kerraan hintaan 600 euroa/kk.

Äitiysloma on 6kk ja koska sen jälkeen saa loparit jos ei palaa niin se on monelle elinehto. Joten kaikki mummit, tädit ja maahanmuuttaneet puolaiset nannyt viritetään mukaan kun etsitään päivähoito ratkaisuja eikä kuulkaa ole monella helppoa.

Siksi kuulkaa sieppaa kun lukee täällä että " eikö äiti ole tärkeämpi kun kaverit ja meillä ei ainakaan hoitoon viedä" . Hyvä niin ja eikä kai kukaan oikeasti kuvittele että kaverit olisivat jotenkin äidin korvikkeita?

Lapsetkin ovat persoonallisuuksia, jotkut hakevat seuraa jo ihan pienestä ja jotkut vetäytyvät itsekseen.Mutta kaikille äiti on äiti, vaikka kuinka kävisivät hoidossa ja ssaisivat kavereita. Joillekkin se hoitoon vienti ei ole vaihtoehto vaan pakko. Vaikka ap ei sitä aloituksessaan hakenut niin siihen on tämä keskustelu ilmeisesti kääntynyt.

Ja sivumainintana vaan että meillä vauva on ja pysyy kotona hoidossa koska en halua sitä stressiä mitä parin sadan punnan hyödystä tulisi versus kokonaiskustannukset töihin menosta(metrolippu, lapsen iltapäivähoitaja jne jne tuon 1800 päälle). Joten olkaa onnellisia siellä, ne jotka saatte todella valita jäädäkkö kotiin vai viedäkkö hoitoon.

Kuvaamas perusteella et siis veisi isompaa sisarusta hoitoon vai, kun on niin kallista? Vai mikä oli siun vastaus ap:n kysymykseen? Miusta on ihan turha tähän sotkea eri maiden käytäntöjä, maassa maan tavalla. Niin on Suomessakin viety parikuiset hoitoon aikanaan, kun ei ole ollut nykyistä systeemiä. Taitaa vain sinnuu harmittaa, ettet nyt asu Suomessa, kun olisi paremmat etuudet, mutta sitähän voi purkaa jossain muussa ketjussa kuin tässä.



Jos aiheena olisi, että annatteko vauvalle porkkanasosetta vai ette, ihan turha tulla huutelemaan, että olkaa onnellisia, että teillä siellä Suomessa on porkkanasosetta, kun täällä Etelänavalla ei sellaista ole.

itse olen kotona 7kk ikäisen vauvan kanssa.



Eiköhän ihmisillä ole syynsä näihin valintoihin, näkyvät ne syyt sitten päälle tai ei. Vähän väliä törmää kotona lapsensa hoitavan äidin kommenttiin " mitäs tästä (arvostelustani) ärsyynnyt jos kerran olet valintaasi tyytyväinen" . Herää kysymys mahtaako tämä äiti olla omaan valintaansa tyytyväinen kun hänellä on noin tarve paitsi puolustella omaa ratkaisuaan, myös arvostella toisen tekemisiä... ;O)



Meillä hoidon aloittamisen syy ei ollut omassa mukavavuudenhalussani vaan lapsen tarpeissa. Päiväkoti vaikuttaa näin alkutuntumalta todella mukavalta ja hoitajat ihanilta ja lämpimiltä, lapsi itse viihtyy siellä uusien lelujen ja kavereiden kanssa. Toki takapakkia on varmasti edessä, mutta uskon että siitäkin selvitään ja tämä on meille paras ratkaisu. Niin ja meillä nuo hoitopävien pituudet on 3h/päivä 5päivää viikossa, eli sitä perheen yhteistä aikaa jää ihan mukavasti.



Vaikka en lasta hoitoon laittanutkaan saadakseni omaa vapaata aikaa laiskotteluun, siivoamiseen, avuvan kanssa oleiluun ja shoppailuun, niin kyllä aion noita esikoisen päivähoidon myötä irtoavia tunteja hyödyntää juuri näillä tavoin. Ihan piristävää vaihtelua arkeen tuokin.

eikä se ollut juttuni viesti.Jos Suomeen haluaisin niin sinne sitten muutettaisiin.

Juttuni pointti oli se että koska Suomeen on saatu niin loistava järjestelmä että se mahdollistaa erilaiset ratkaisu niin en ymmärrä miksi naisten on aina mollattava toisiaan ja muita kun omanlaisia ratkaisuja. Ap:n alkukommenti siitä kuinka hän ei ymmärrä miksi vanhempi lapsi on hoidossa koska hänestä lapset ovat niin ihania eikä hän raaski viedä hoitoon on aika lataunut ja ennakkoasetelmainen. Luin sen niin että jos lapsen vie hoitoon niin ei pidä lastaan ihanana ja muiden seuraavien kommetit olikin jo kuinka julmaa on viedä vanhempi lapsi päivähoitoon. Tuntuu että joka asiaa ja ratkaisua saa naiset puolustella henkeen ja vereen, joko töihin menoa tai lapsia hoidossa, ruokavaliota, nukkumajärjestelyjä, shoppaileeko vai ei......Halusin vaan tuoda esille että kun asiat on hyvin niin kannattaisi kuulostella kanssaäitien erilaisia ratkaisuja eikä syyllistää heti ja kirjoittaa pikku ruttunaamoista päiväkodissa tai kauhistella kotiäitejä. Eikö ole ihanaa että saa itse päättää viekö lapsen hoitoon vai onko koko poppoo kotona?



JA Peppipätkäpossu, joskus on ihan hyvä kuullaa muidenkin oloista. Vaikka meilläkin on porkkanoita. Olet oikeassa siinä että maassa maan tavalla mutta jos asiat on hitsin hyvin niin kannattaa arvostaa sitä ja viljellä vähän kanssasisar ymmärtämystä.



MiniK, joka ei ole superäiti eikä aina tiedä tekeekö niin oikeita ratkaisuja

joiden tarkoitus on vain paivitella muita.



Harva tyossa kayva aiti ikina ennattaa naita provokatiivisia viestiketjuja lukea, joten jaa sitten kotona olevien toistensa kehuskeluksi ja muiden tuomitsemiseksi. Uskon, etta tyossa kayvat aidit eivat kayta aikaansa kotona olevien aitien ratkaisujen pohtimiseen ja paivittelyyn.



Nailta palstoilta on mukava lukea kivoja vinkkeja ja apua ongelmiin, mutta nama paivittelyketjut jatan kylla lukematta.



En jaksanut lukea koko viestiketjua, joten pahoittelen jos on toistoa.



Hyvaa jatkoa kaikille!

Meillä lapset 2,2v ja 6kk kotihoidossa. Isompi on jonossa läheiseen päiväkotiin,olen hakenut minimiä 2pv kuussa. Joku kirjoitti,että pienelle eivät kaverit ole tärkeitä,mutta meillä ainakin asia on aivan päinvastoin.Pienestä vauvasta asti ollaan käyty kerhoissa ja puistossa säännöllisesti,ja nykyään poika jo aamulla kotona kyselee mattia ja liisaa j a muita puistokamuja.Jos jostain syystä puistossa ei mattia ja liisaa ko päivänä olekkaan,tulee suru puseroon eikä leiki tahdo maistua ollenkaan vähän oudompien lasten saati äidin kanssa.

Esikoisen aikana oli ihanaa viettää " laatuaikaa" yhdessä vaikka kaupungilla shoppaillen ja kyläillen,mutta nykyään kuopus jää kaikesta tällaisesta paitsi.Päivät menee vanhemman rytmin ja tarpeiden mukaan,toki päiväuniaikaan vauva saa äidiltä kahdenkeskeistä " laatuaikaa" ,jos ruuanlaitolta ja pyykeiltä ehtii..

Eli tahtoisin antaa pienemmällekin sitä samaa huomiota kuin esikoinen aikanaan sai,eli ihan kokopäiväistä hemmottelua vain ja ainoastaa äidin kanssa.Jos hoitopaikkaa saadaan,vien hyvällä omallatunnolla esikoisen kahtena päivänä viikossa sinne,ja köllöttelen vauvan kanssa vaikka koko päivän sängyssä tai sitten shoppailemassa kaupungissa.:)

Tästähän saattaa taas tulla kunnon sota, mutta mun mielipide on, että kukin perhe miettiköön itsellensä sopivimman ratkaisun. Riippuu siitä, onko lähistöllä leikkiseuraa vanhemmille lapsille ja onko äidille saatavissa apua tarpeen tullen. Päivähoidon ei tartte olla mikään mörkö: lapsi voi jopa viihtyä siellä, vaikka osa-aikaisesti.



Esikoisemme syntyi keskosena ja oli vielä päälle koliikkivauva. Pelotti, josko toinen olisi samanlainen. Yhden kanssa vielä pärjäsi, kun sai nukkua vaikka keskellä päivää, syödä, kun huvitti jne.. Mielestäni kaikkea ei tartte hammasta purren tehdä vaikeimman kautta tyyliin " onhan sitä ennenkin pärjätty" vaan apua voi häpeilemättä ottaa vastaan.



No, loppujen lopuksi 3-vuotias esikoisemme jäi kotiin vauvan synnyttyä. Synnytykseen asti esikoinen oli päivähoidossa, ja mä kotona lepäilemässä supistuksia parhaani mukaan vältellen.

Alle 3 vuotiaan hoitoon vientiin ei minun mielestäni ole muuta syytä kuin oma tai vauvan sairaus tai joku muu vakava. Tässä tapauksessa päivähoidolla taataan lapsen rutiiniturvallisuus, eli saa ulkoilua, ruokaa ja lepoa. Lapsen virikkeillä on turha asiaa perustella, alle 3 vuotiaalle riittää hyvin ne virikkeet, joita kotona ja lähipuistossa on. Kotona on äidin syli ja turva vaikkakin ne pitää jakaa mutta se on tottumiskysymys. Alku aina hankalaa ja uhma vauvaa kohtaan kuuluu kuvaan, mutta ei se esikoisen hoitoon vienti sen pirteämpää äitiä kenestäkään tee.



Yli 3 vuotiaalle harkitsisin lapsen tarpeiden lähtöpohjalta jotain viiteryhmää, jossa harjoitella ryhmässäoloa. Ei silläkään kyllä kiire ole, hyvin ehtii myöhemminkin.



Jos lapsi on ollut päivähoidossa ennen vauvan syntymää, voi joku osa-aikahoito olla vaihtoehto lapsen iästä riippuen, jos hyvä hoitopaikka halutaan säilyttää. Hoidon aloittamista vauvan synnyttyä pidän jo lapsen hylkäämisenä, ellei sitten ole jostain vakavasta ongelmasta vauva-arjessa kysymys. Onhan siinä selkeä viesti eli vauva tuli, minä saan mennä.



Varmasti ne älähtävät aloitustasi, jotka lapsensa syystä tai toisesta hoitoon vievät. Onhan siihenkin nykyään oikeus. Onkohan sekin oikeus enemmän lapsen vai aikuisen näkökulmasta suunniteltu?

OskariXOlematon:

Hoidon aloittamista vauvan synnyttyä pidän jo lapsen hylkäämisenä, ellei sitten ole jostain vakavasta ongelmasta vauva-arjessa kysymys. Onhan siinä selkeä viesti eli vauva tuli, minä saan mennä.

Mitään muuta yksiselitteistä näkemystä mulla ei ole tähän, mutta tuo isomman lapsen säännöllisen päivähoidon aloittaminen juuri vauvan synnyttyä on mielestäni ajattelematonta ja jopa julmaa.

Meillä ei näitä asioita tarvinnut miettiä, molemmat ovat kotihoidossa eikä esikoinen vielä ole hoidossa ollutkaan muuta kuin joskus mummillaan.

Coe + tytöt 03/05 ja 10/06

En voi ymmärtää tätä asiaa, että isommat lapset joutuvat hoitoon, kun vauva tulee taloon. Itselläni on 2,5 -vuotias ja 6 kk vanha vauva ja vaikka kävin läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen, en koskaan harkinnut vieväni isompaa hoitoon. Uskon hänen viihtyvän kotona hyvin, kerhoilemme ja tapaamme lapsiperheitä ja vauvaa kohtaan ei ole ollut koskaan mitään mustasukkaisuutta. Itse asiassa näillä kahdella tuntuu olevan jo omat juttunsa ja hellyttävä yhteys toisiinsa.



Yksi äiti perusteli isomman (2,5 -vuotias) hoitoon viemistä sillä, että kahden lapsen kanssa on vaikeaa liikkua, vauvan kanssa on helpompi lähteä shoppailemaan. Siis HALOO? Minkä takia lapsia tehdään, jos asiaa ajatellaan näin...



Nykyään äidit haluavat päästä kaikessa helpolla, uhmaikäinen ei saa osoittaa mieltään, vaan hänet laitetaan hoitoon rangaistuksena. Vauva ei saa herättää öisin, vaan häntä koulutetaan unikoululla.



Voi, voi, mihin maailma on menossa.

Onkohan taa provo kun tama on niin tulenarka aihe? Vai Vauva-lehden toimitusko taas keksii keskusteluun " piristysta" ? ;-) Oli miten oli, taytyy kuitenkin antaa vahan toisenkinlaista nakokulmaa ettei menisi liian yksituumaiseksi tama keskustelu.



Eli meilla esikoinen nyt 3,5 vee on kaynyt kokopaivatarhaa 1,5 vuotiaasta. Kun kakkonen syntyi (nyt 11,5 kk) niin ehdottomasti jatkoimme esikoisen tarhaa. Siihen oli monta syyta: han on tottunut tarhaan ja hanella on siella ystavia, olisi ollut aika radikaali ja negatiivinen muutos hanen elamassaan jos han olisi joutunut luopumaan siita; lisaksi en tyonantajani saadosten takia voi olla kotona 12kk pidempaan, joten hoitovapaan jalkeistakin hoitopaikkaa on mietittava (olisi hullun hommaa ottaa tytto pois tarhasta vuodeksi ja aloittaa hanet sitten ihan uudessa paikassa - hanen nykyiseen tarhaansa on satojen lasten jonot joten sielta emme olisi enaa paikkaa saaneet). Lapsemme on iloinen ja tasapainoinen, ja esimerkiksi tanaan kun ehdotin etta han voisi jaada kotiin pienen nuhan takia sanoi itse etta " ei, haluan tarhaan" . Taallapain maailmaa (Belgia) ei tata ratkaisua ihmettele kukaan.



Taytyy sanoa etta kun olen odotusajan ja hoitovapaan seurannut naita palstoja, olen todella alkanut ihmetella miksi Suomessa on niin tarkeaa aina tuijottaa mita muut (aidit) tekevat ja sitten tuomita ja paivitella jos se ei ole pilkulleen sama kuin itse tekisi. Jotenkin Suomesta tuntuu puuttuvan kokonaan sellainen " live and let live" ajattelu jossa ihmisten yksityisia ratkaisuja aidosti kunnioitettaisiin ja annettaisiin kunkin tehda tavallaan (tosin Ninni kylla aloitti oman kommenttinsa minusta asiallisesti, eli siita pointsit). Esimerkiksi tata aloitusta hiukan ihmettelen koska ap ei edes harkitse ko. vaihtoehtoa (ja siis aidosti etsi erilaisia mielipiteita) vaan koko aloituksen tarkoitus tuntuu vain olevan paivitella muiden valintoja ja nostaa sita omaa hantaa...

Minulta kysyttiin kun odotin kuopusta että laitanko esikoisen hoitoon koska saan vauvan? Tutut kysyivät ja peräti neuvola terveydenhoitajan sijainen kysyi sitä. Ja kaverilta jolla lapset hieman pienemmällä ikäerolla kysyttiin ihan samaa. Vastaus oli ja on etten laita.



Meillä oli ajatuksena että esikoinen aloittaa 3-vuotiaana kerhoilun, mutta nyt tammikuussa aloitti ihana yksityinen pk toimintansa jonne ehdottomasti esikoisen halusin mutta tietenkään ei ollut varmaa olisiko paikkoja vapaana enää elokuussa. Eli aloitti silloin tammikuun alussa, mutta nyt lopetettiin se. Esikoinen uhmaa kovasti ja etenki kerhopäivin jälkeen pojan mieliala oli aivan järkyttävä. Oli siis kahtena päivänä klo 8.30-12 pk:ssa.



Itse olen vankkumaton kotihoidon kannattaja, ja lähinnä muut ihmiset saivat minut kuvittelemaan että kerho olisi ehdottoman tarpeellinen. Oli hyvä herätys kyllä itselleni nähdä miten lapsi siihen reagoi. Missään nimessä kerhoilua ei kokeilla uudelleen kuin joskus pitkän ajan päästä. Aikasintaan 4-5 vuotiaana, jos silloinkaan vielä.

Meillä esikoinen oli 5-vuotias kun kakkonen syntyi. Eskarin alkuun oli puolisen vuotta. Jatkoimme esikoisen hoitoa puolipäiväisenä (09-13).



Kolmonen syntyi kun kakkonen oli melkein 5-vuotias. Kakkonen jatkoi hoitoa osa-aikaisesti 3pv / viikko 4-5 tuntia per päivä.



Meillä esikoinen aloitti hoidon 2,5-vuotiaana ja kakkonen 1v7kk iässä. Jos olisivat olleet aina kotona, en olisi hoitoon laittanut vauvan tullessa, mutta hoidon jatkamista pidimme parhaana vaihtoehtona.



Meidän perheessä tulimme siihen tulokseen, että isommat lapset tarvitsevat jotain muutakin viihdykettä kuin vauvan kanssa kotona olemista. Lisäksi nyt kun kolmonen on vielä vauva, olen alusta asti käynyt luennoilla ja tehnyt osittain töitä kotona, joten siinä vielä yksi lisäsyy isomman lapsen hoidossa ololle. Vauvan kanssa voin tehdä kotona työtä, 5-vuotiaan leikkiseuraa halajavan kanssa se vaan ei onnistu :)

Meille on elokuussa tulossa kolmas lapsi, esikoinen on silloin 3v9kk ja kuopus 1v4kk. Esikoinen on nyt viime syksystä asti kerran viikossa käynyt seurakunnan kerhossa, viihtyy siellä todella hyvin ja on intoa puhkuen aina menossa. Siitä aloinkin ajattelemaan että virikkeet varmaan tekevät ihan hyvää, etenkin kun mun aika menee varmaan tehokkaasti kahden pienemmän perushoitoon enkä ehdi kauheasti järjestää mitään puuhailua esikoiselle.



Meillä hoidon aloittaminen kyllä ajoittuu samaan aikaan vauvan syntymän kanssa, sille nyt ei vain voi mitään kun elokuusta on kyse. Kaikki tuon ikäisten virikkeet alkavat tuolloin, kai se on ihan sama vienkö lapsen kerhoon vai tarhaan, elokuussa ryhmät kuitenkin alkavat, en voi oikein käsittää tuota pointtia julmuudesta. Lapsi ei siis voi jatkaa tutussa kerhossa koska muutamme nyt keväällä, ja uusi ryhmä olisi edessä joka tapauksessa sitten ensi syksynä. Päiväkoti vaan sopii meidän aikatauluihin parhaiten, mikäli saan paikan lähipk:sta. Tarkoitus on siis että lapsi käy siellä 2-3 päivää vkossa.

Miten näitä äitejä herättelis todellisuuteen?! Onko kolme vuotiaalle ystävät äitiä tärkeämpiä tai sitä sitä rakkautta mitä kotona saa/kuuluisi saada, onko lapselle kaverit sitä tärkeämpiä? Jos on niin jossain on varmasti vika..!



Kokopäivähoitoahan verrataan aikuisen kokopäivätyöksi - se on lapselle sama asia, yhtä paljon stressiä.



Ajatelkaapa äidit omalle kohdalle - kun jäät esim. äitiyslomalle tai ihan vaikka kesälomalle - jäätkö mielelläsi?! Todennäköisesti kyllä. Ehkä kaipaat jotain työelämästä, kuten aikuisten kontaktia tai jotain muuta. Mutta suurin osa aikuisistakin kuitenkin nauttii ja odottaa lomaansa!!

Niin myös lapsi. Ehkä hänkin aluksi kaipaa jotain päivähoidosta - kavereita kenties tai sitä hauskaa majaleikkiä. Silti lapsetkin pääosin rakastavat olla kotona ja nauttivat äidin rakkaudesta! Lapset - isommat ja pienemmät tarvitsevat kotoa saatua pyyteetöntä rakkautta, mitä enemmän sen parempi.



Harva se viikko törmään töissä, päiväkodissa näihin samoihin kysymyksiin. Harmi kun niille vauvan kanssa kotona oleville äideille, jotka kiikuttavat Juho-Pekkaansa hoitoon, voisi sanoa rehellisesti mitä se päiväkoti arki oikeasti. Virikkeitä muka, tasapainoinen päivärytmi jne. Pinnallisesti katsottuna kyllä - ja tuskin siellä kovin moni huonostikaan voi. Mutta on se jotain ihan muuta kun kotoa saatu huomio ja rakkaus.



Toisaalta en tuomitse ketään tietämättä koko tilannetta. Mutta aika paljon, liian paljon on näitä jotka haluavat isommille lapsille vaan mukamas virikkeitä - joita pystyy kotoakin käsin lapsilleen tarjoomaan. Ei tarvii olla ruudin keksijä siinä hommassa.

Kun minun viestiani kerran kommentoit niin luitko sen kokonaan? Se olisi toivottavaa ihan nain anonyymistikin toimiessa. Minua kiinnostaisi tietaa ihan aidosti etta MIKSI se vaivaa sinua niin paljon etta MINUN lapseni taalla kaukana Belgiassa (jossa ei ole 3 vuoden hoitovapaakaytantoa kuten Suomessa eika edes oikeutta tarhapaikkaan kaikille lapsille) kay tarhassa? Minua ei vaivaa ollenkaan etta sinun on kotona enka edes jaksa kayda siita keskustelemaan. Mika siina on etta mina ja perheeni emme voi tehda sellaisia valintoja jotka sopivat meidan todellisuuteemme josta sina et oikeasti voi tietaa mitaan? Miksi omat valintasi eivat kelpaa sinulle sellaisinaan vaan niiden ponkittamiseksi taytyy haukkua muiden erilaista elamaa? Aidosti ihmetellen,

ElsaAlice

En kommenoinut suoranaisesti juuri sinun/teidän tilannetta tai syitä. Vaan noukin siitä Tämän Tyylin " kun päiväkodissa on kavereita" - johon usein perustetaan se hoitoon vieminen. Tekstini koski tätä yleistä tyyliä.



Itseasiassa en miettinyt tekstiäsi sen kummemmin omaa kirjoitustani kirjoittaessa. Minulla ei edes ole mielipidettä juuri sinun valintoihisi - koska en tilannetta tiedä sen tarkemmin. Nyt kun luin uudestaan - kuulostaa ihan ok ratkaisulta - johon itsekin saattaisin päättyä. (olettaen että hoitoon kuitenkin olisi menossa kun vauva 1-vuotias, niin kuin perustelitkin..!) Lisäksi en Belgian käytännöistä (hoitovapaasta tmv.) tiedä, joten en sen enempää edes hallua siihen mielipidettäni rakentaa.



Että pahoittelut kun ymmärsit kirjoitukseni koskevan juuri Sinua!



BTW - Kun nyt vedit noin herneet nenään.. Omia ratkaisujahan en edes omista lapsistani kertonut!! Joten pönkitinkö omia valintojani? Minä olen sinut omien valintojeni kanssa, enkä siksi niistä edes maininnut.



Puhuin yleisestä tavasta (täällä Suomessa) viedä isompia lapsia hoitoon, liian hepposin syin, kun itse kotona vauvan kanssa! Korostan nyt vielä, niin kuin edellisessäkin viestissä kirjoitin, en puhu mistään tietyistä tapauksista. En ota kantaa henkilökohtaisiin valintoihin tietämättä tarkemmin taustoja!



Aidosti myöskin pahoitellen - koska tarkoitus ei ollut. Ole sinä tyytyväinen valintoihisi - turha vaahdota, jos olet sinut valintojesi kanssa..

Mutta sen lisaisin etta luulen etta kaikkien ihmisten oikea elama on sen verran monimutkaista etta on parempi jattaa sita arvioimatta ulkopuolelta. Peraankuulutakin naille palstoille noin yleisestikin enemman suvaitsevaisuutta ja vahemman paivittelya.

Mutta tämä asia on niin lähellä sydäntä - kun joka päivä näen ne samat surulliset naamat päiväkodissa, jotka tuijottelevat ulos ikkunasta-kuin miettien mitä se äiti kotona puuhailee vauvan kanssa: " Tulispa jo hakee" .. Niitä on liian monta.