Onko yleistä, että pojan pitää pärjätä omillaan?
Olen ihmetellyt tässä oman tädin toimintaa, että oman pojan tultua täysi-ikäiseksi oli pärjättävä omillaan!? Tämä on tuotu esille toistuvasti.
Täti ei edes soita pojalleen kuin max 10krt vuoteen, mutta poika soittaa äidilleen viikottain.
Poika on ollut aina rauhallinen ja vähän hissukan oloinen. Pojan isä on ollut aina elämässä mukana siellä taustalla, mutta ei ole ottanut osaa kasvatukseen muutoin kuin kurin pitäjänä.
Itseäni häiritsee näin välinpitämätön käytös ja säälittää pojan puolesta vaikka hän onkin jo aikuinen 18-vuotias miehen alku.
Miten näitä poikia nykyaikana kasvatetaan? Itselläni on tytär enkä voisi kuvitella hylkääväni häntä täysi-ikäisyyden myötä.
Kommentit (3)
Mä olen nainen, mutta en näe mitään erikoista tuossa mitä kuvataan. Noin itsekin olen kasvanut. Omilleni muuton jälkeen ihan vaan soiteltu useimmiten, muutama kerta vuodessa käyn heillä kylässä. En ymmärrä, mitä sitä sitten enempää tarvisi? Eli en oikein tajua mitä konkreettisesti tarvisi sitten aikuista ihmistä "tukea", tarkoitatko taloudellista puolta vai mitä?
No ei ole. Äiti voi vuokrata kasarmin läheltä asunnon siksi aikaa kun kullan nuppu on armeijassa, pääsee edes iltaisin mamman viereen.
Mitä tekemistä sukupuolella on tässä? Yhtä hyvin tuo tilanne voisi olla tyttärenkin kanssa.