Aika surullista jos joutuu viettämään elämänsä vain yhden kumppanin kanssa

Olen kerran luvannut kuolemaan asti enkä peru lupaustani. Meillä on lisäksi perhe ja yhteiset lapset. 

Parittelu on vain yksi, hyvin kapea, osa elämää. Sitä kannattaisi laajentaa hieman korkeampiin tavoitteisiin. Ihmisaivojen toiminta ollaan luokiteltu 8 kehitysasteeseen ja nisäkäsvaistot eli parittelu on niistä vasta toinen

Surullista kun naisille kelpaa vaan joku väkivaltainen jännämies ja kiltit miehet jää ilman kumppania.

Hoh-V*tun-Hoijaa..

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lähes 50 vuotta saman miehen kanssa, ihan vapaaehtoisesti avioiduimme ja vapaaehtoisesti yhdessä oloa jatkaneet. En voisi kuvitellakaan parempaa löytäväni. Olen onnellinen ja kiitollinen näistä vuosista.

Minä avioiduin rakkaudesta

Vierailija kirjoitti:

Surullista kun naisille kelpaa vaan joku väkivaltainen jännämies ja kiltit miehet jää ilman kumppania.

Nii i, ja jänmämiehen lähdettyä, ei ne jämät enää kelpaa ja käy kovinkaan monelle.

Nyt on kuitenkin tää ps-sukupolvi, jotka kai tyydyttää itsensä netin kautta ja tai virtuaalisesti jollain robo-nukella. No, ne ei ainakaan petä.

Onko ne naiset sitten täydellisiä vai ei. Mitä jos joku on löytänyt sopivan naisen tai miehen, eikä koe että pitää erota.

Hyvänen aika, minä en ole parisuhteessa, en ol koskaan ollut enkä koskaan aio mennä.

Eipä sido mikään eikä kukaan vain yhteen kumppaniin,  maailma on avoin taivasta myöten!

Ei parisuhde mikään pakko ole, sen jokainen valitsee ihan itse. 

Vapaa nainen tukka auki baanalla

AP:llä tuskin on ensimmäistäkään.

Minista on mukavaa, kun ei tsrvitse seuraa etsiä, vaan on vakituinen kumppani.

T: yhden naisen mies

Minuakin sääälittää nämä 16 vuotiaina yhteen nenneet. Ei siinä miehellä oli kaveriporukassa paljon puhuttavaa. Kehuuko sillä, että on jyystänyt 35 vuotta samaa reikää. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ne naiset sitten täydellisiä vai ei. Mitä jos joku on löytänyt sopivan naisen tai miehen, eikä koe että pitää erota.

Ei vain tiedä paremmasta. Minäkin olin ex mieheni kanssa 25 vuotta, koska hän aivopesi minut uskomaan, että parempaa ei ole, enkä parempaa saa. Hän oli niin väärässä kun vaan voi olla. Tiesi kyllä itsekin. 

Olen ihan varma, että ap:n elämän tragedia ei tule olemaan pitkä parisuhde. 

Pitkään yhdessä olleena tiedän. Koska se eka joka oli sen oisin pitänyt. Sillä oli väljähkö v i t t u syntyjään tai sitte pullolla venyttänyt. Rakastin sitä ja kaikkea siinä ihmisessä. Lopulta kun se oli sellanen jako rasia ni en enää jalsanut. En oo kyllä yhtä väljää oikein löytänyt.

Tän jälkeen oli kaikenlaisia naisia laidasta laitaan. Mut sen ekan oisin kuitenkin pitänyt.Ehkä meillä olis toiminut jonkunlainen polyamorinen suhde.  Jos homma muuten pelittää ni ois kannattanut kokeilla. 

Miksi kokeilla enää huonompia, kun itsellä on se paras? 15 v ollut, enkä vaihtaisi päivääkään.