Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lääkärit eivät edes yrittäneet enää kuntoutusta erään nuoren kohdalla?
08.08.2024 |
En nyt kerro kaikkia diagnooseja, mutta hänellä on autismi, mutta sen verran lievä että pystyy elämään omillaan tavallisessa asunnossa, hoitamaan laskunsa, käymään kaupassa, tekee ruuan siivoamaankin ihan ok, joissain asioissa tarvitsee apua siinä missä ehkä tavallinenkin nuori usein. Lisäksi on jo lapsena saanut diagnoosin fyysisestä sairaudesta ja muutama todella paha ja testein todettu allergia estää tietyt työt.
Kaikista näistä huolimatta hän mielestäni pystyisi tiettyihin töihin. Hän kuitenkin sai yläasteen ja lukion käytyä ilman tukitoimia, ala-aste meni pienluokassa jossa kuitenkin oli normaali oppimäärä. Yliopisto jäi kesken, sellaiset selkeät aineet "tee tehtävät suorita tentti" meni hyvin, mutta aineet joissa piti olla itseohjautuva tai tehdä ryhmätöitä tai esitelmiä ei oikein onnistuneet. Lisäksi fyysinen sairaus iski päälle niin pahasti, että joutui olemaan sairauslomalla jonkin aikaa. Hän jäi asumaan tuolle paikkakunnalle (asun itse lähellä) ja siellä lääkäreiden suhtautuminen oli alusta asti työkyvytön, eläkkeelle ja yllättäen se eläke myönnettiin ensimmäisestä hakemuksesta. Hänellä ei ole edes mielenterveyspuolella mitään ongelmia. Ihan vähän ennen koronaa oli työkokeilua muutama kuukausi mutta työkokeilupaikka sulkeutui kesken koronan vuoksi.
Onko eläke annettu liian helposti? Olen hänen lähin omaisensa ja autan niissä harvoissa asioissa, mitä ei itse kykene tekemään, koska pientä vaikeutta on itseohjautuvuudessa. Lähinnä mietin tätä, että pitäisikö minun alkaa tukea häntä siinä, että alkaisi kuitenkin vielä yrittää opiskella jotain selkeämpää? Hänellä on lahjakuutta tietylle alalle, jossa sairaudet ei mielestäni haittaisi, mutta tunnistamisen vuoksi en kerro alaa. Tietysti minulle ei edes lähimpänä omaisena kaikki asiat kuulu, mutta mietin että onko sitten vielä jotain millä hän ei halua huolestuttaa minua. Mutta hän sanoo välillä itsekin että olisi kiva saada työ että saisi enemmän rahaa että voisi ostaa oman asunnon. Tässä tullaan ongelmaan, missä autismi näkyy. Hän on todella arka etsimää näitä työ- ja opiskelumahdollisuuksia itse, vaikka aikoinaan muutama vuosi sitten sinne ylliopistoon haki oma-alotteisesti kun sai siitä postissa mainoksen ja pääsykoe meni loistavasti, pääsi suoraan ensi yrittämällä ja todistuspisteitäkin tuli. Hänellä ei ole nyt mitään tukea ulkopuolelta, eli olen ainoa tukija. Olen itse käynyt ammattikorkean aikuislinjalla ja en pidä sitä hyvänä vaihtoehtona, sillä meillä oli paljon ryhmätöitä ja esitelmiä sekä esseitä ihan älyttömästi. Tämä lienee koulu- ja opettajakohtaista. Myös lukujärjestys tuntu päiväpuolen opiskelijoilla olevan tosi epäsäännöllinen, vaihtumisia viikottain ja tätä pitäisin ongelmana.
(tekstistä muunneltu yksityiskohtia ettei häntä tunnisteta)
Kommentit (29)
Aika tuottavaa työtä pitäisi pystyä tekemään, että voisi ostaa oman asunnon.
Eihän eläke välttämättä ole viimeinen tuomio. Jos vaikka löytyy lääke hänen vaivoihinsa ja palautuu työkuntoon, niin voi olla vielä toivoa päästä normaaliin elämään.
Voisiko hän sitä tykkäämänsä alaa tehdä vaikka harrastuspohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuten osaa neuvoa, mutta opiskelua varmasti voidaan räätälöidä sopivaksi. Tietysti se vaatii nyt sitä tukihenkilöä, eli jos sinä jaksat. Ajatus on kyllä hyvä, ja varmasti löytyy aloja joilla olisi mahdollista työskennellä. Oletteko ottaneet selvää saisiko mitään ulkopuolista tukihenkilöä?
Tampereella kuntouttavassa työtoiminnassa on paljon eri diagnoosin omaavia henkilöitä.
Ei tullut liian helposti. Kun ihminen on tuollainen ( omani aikuinen lapseni on myös) niin se kuluttaa ihan helvetisti omaisten voimia tehdä asioita hänen puolestaan, koska se henkilö itse ei tee mitään. Siinä prosessissa ei tule vain yhtä työkyvytöntä vaan monta. Ja todellakin toivon, että lapseni saisi myös eläkkeen, jotta voisin lopettaa hänen loputtoman työntämisen ja voisin vihdoin elää omaakin elämääni. Nyt elän kroonisessa uupumuksessa ja terveyteni on täysin rapautumispisteessä. Autismiin ei tarvita lääkkeitä jos elinolosuhteet on henkilön terveyttä tukevia, harvoin ne on, mutta eläkkeellä ihminen voi ne muokata itselleen sopiviksi jolloin ne ei kuormita ja silloin henkilö ei myöskään kuormita terveydenhuoltoa. Eläke on varmasti halvin ja toimivin ratkaisu tuossa tilanteessa.
Ap tässä. Olen miettinyt, että olisiko hyvä idea muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa alusta? Pienellä kotipaikkakunnallaan, kun lapsena vielä sai enemmän tukea, säännölliset lääkärikäynnit yms ei missään vaiheessa eläkettä pidetty vaihtoehtona. Keskikokoisella yliopistopaikkakunnalla tilanne kääntyi päälaelleen.
Hän on ehdoton absolutisti, eli hän vähän pelkää että joutuisi johonkin missä kuntoutettavana on alkoholiongelmaisia. Hänellä on pienluokka-ajalta entisellä paikkakunnalla jopa yksi kaveri, joka on "joutunut" tällaiseen ja kaveri on sanonut että se on hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuten osaa neuvoa, mutta opiskelua varmasti voidaan räätälöidä sopivaksi. Tietysti se vaatii nyt sitä tukihenkilöä, eli jos sinä jaksat. Ajatus on kyllä hyvä, ja varmasti löytyy aloja joilla olisi mahdollista työskennellä. Oletteko ottaneet selvää saisiko mitään ulkopuolista tukihenkilöä?
Tampereella kuntouttavassa työtoiminnassa on paljon eri diagnoosin omaavia henkilöitä.
Ne ovat aikamoisia loppusijoituspaikkoja ja suojatyöpaikkoja eri yhdistystädeille. Ei tekemistä iuntputumisen kanssa. Jos haluaa päivänsä viettää päihdekäyttäjien kanssa niin ehkä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin saa mennä, vaikka on eläkkeellä. Kaikille ihmisille ei vaan ole olemassa kuntoutusta tai hoitoa, joka parantaisi, mikä on tietysti valitettavaa.
Ehkä sosiaalipalvelut voisi auttaa työ- ja opiskelu mahdollisuuksien kartoittamisessa. Ja tod.näk. kaikilla paikkakunnilla on kuntouttavaa työtoimintaa, minne voi hakea te- toimiston tai sos.palveluiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Olen miettinyt, että olisiko hyvä idea muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa alusta? Pienellä kotipaikkakunnallaan, kun lapsena vielä sai enemmän tukea, säännölliset lääkärikäynnit yms ei missään vaiheessa eläkettä pidetty vaihtoehtona. Keskikokoisella yliopistopaikkakunnalla tilanne kääntyi päälaelleen.
Hän on ehdoton absolutisti, eli hän vähän pelkää että joutuisi johonkin missä kuntoutettavana on alkoholiongelmaisia. Hänellä on pienluokka-ajalta entisellä paikkakunnalla jopa yksi kaveri, joka on "joutunut" tällaiseen ja kaveri on sanonut että se on hirveää.
Eläkkeellä ei ole pakko olla missään kuntoutettavana eikä tehdä mitään mikä itselle ei sovi, joten ei ole pelkoa että joutuisi tekemään mitään mikä häntä itseään ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut liian helposti. Kun ihminen on tuollainen ( omani aikuinen lapseni on myös) niin se kuluttaa ihan helvetisti omaisten voimia tehdä asioita hänen puolestaan, koska se henkilö itse ei tee mitään. Siinä prosessissa ei tule vain yhtä työkyvytöntä vaan monta. Ja todellakin toivon, että lapseni saisi myös eläkkeen, jotta voisin lopettaa hänen loputtoman työntämisen ja voisin vihdoin elää omaakin elämääni. Nyt elän kroonisessa uupumuksessa ja terveyteni on täysin rapautumispisteessä. Autismiin ei tarvita lääkkeitä jos elinolosuhteet on henkilön terveyttä tukevia, harvoin ne on, mutta eläkkeellä ihminen voi ne muokata itselleen sopiviksi jolloin ne ei kuormita ja silloin henkilö ei myöskään kuormita terveydenhuoltoa. Eläke on varmasti halvin ja toimivin ratkaisu tuossa tilanteessa.
Minkä tasoinen lapsesi on? Tämä kuitenkin hoitaa asumiseen ja ruuanlaittoon liittyvät asiat itse. Joihinkin asioihin on tehty "lukujärjestys" kuten vaihda lakanat joka torstai yms., säännölliset ruoka-ajat pitää itse ja ei ole ongelmia käydä kaupassa ja tehdä ruokaa tai hoitaa laskujaan ajoissa. Asuntonsa on tuttavani ja sitä kautta siihen pääsi. Olen saanut viestin että vuokra tulee aina täsmällisesti oikein ja ajallaan. On aikuistuttuaan alkanut jopa lisätä vihanneksia ruokiinsa.
Kiitoksia kaikille, vähän pelkäsin kirjoittaa tätä viestiä mutta koulut taisi alkaa :D kun on tullut vain asiallisia vastauksia. Kiitän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkkeelläkin saa tehdä töitä, eli ei estä hakemasta.
Keskittyisin kuitenkin osa-aikaisten paikkojen katselemiseen.
Työkykyyn ei riitä pelkästään mielenterveys. Erityisvaikeuksista kärsivien on vaikea sijoittua työmarkkinoille pitempiaikaisesti ja hankkia elantonsa itsenäisesti pitkällä aikavälillä. Kortistoissa on ihan tarpeeksi ihmisiä ilman diagnoosejakin.
Sillä kuntoutuksella tulisi olla jokin fokus. Jos ihminen on opiskelu- tai työkykyinen, voin hän hakeutua opiskelemaan erityisoppiöaitokseen ja laittaa eläkkeen katkolle mennessään töihin. Sitä ei voi kuitenkaan oikein suositella, koska Kela voi alkaa kuvitella, että ihminen oikeasti selviää työmarkkinoilla pitkäaikaisesti. Eläkkeellä saa tehdä myös pienen määrän töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan onnistuisi hyvin työ, joka on melko rutiinomaista. Oma-aloitteisuus on niin niukkaa, että olisi luultavasti hankalaa jos pitäisi itsenäisesti hoitaa laajoja kokonaisuuksia ja tehdä päätöksiä. Tai jos onnistuisi, hän luultavasti uupuisi totaalisesti joutuessaan pinnistelemään aivan sietokykynsä äärirajoilla.
Kuka sitä eläkettä haki, jos henkilö ei sitä itse halunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä kiittää näkökulmista. Voisi olla paras vaihtoehto, että etsimme yhdessä hänelle jotain mitä voisi tehdä etänä vaikka palkkioperusteisena ilman työsuhdetta jaksamisen mukaan. Sellaisia töitä tehdään jonkin verran etänä mihin hänellä löytyisi lahjoja ja itsellä on kokemusta tuosta palkkioperusteisesta työstä, joten tiedän miten se toimii. Hän ei pelkää ihmisiä, mutta saattaa jostain pienestä asiasta mennä täysin lukkoon. Jos joku vaikka sanoo että sulla on paita nurinpäin päällä, hän pelkää edes nähdä tuota ihmistä sen jälkeen jos se sanotaan ivallisella äänensävyllä, ei ystävällisenä huomautuksena. Näitä tämäntyyppisiä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä eläkettä haki, jos henkilö ei sitä itse halunnut?
Sosiaalityöntekijä kai teki lääkärin lausunnon perusteella yhdessä hänen kanssaan. Uskon että hän ei oikein tajunnut miten pieni se eläke on. Kun päätös oli tullut, sen jälkeen ei ole mitään tukitoimia. Minä en ole ollut prosessissa mukana muuten kuin kerran olin yhdessä keskustelussa kun sinne haluttiin joku lähipiiristä ja sitten todettiin että on tarpeeksi hyvätasoinen käymään nämä itse. Hänellä on asunto aika edullinen ja on säästäväinen kun rahaa ei mene päihteisiin, ei syö edes makeisia (Topi Borg on vähän samantyylinen kuin hän, jos olette katsoneet sen ohjelman, mutta Topi on fyysisesti parempikuntoinen ja kovempi puhumaan), joten hän saa asumistukea niin että satasen maksaa itse. Toimeentulotukea ei edes ole hakenut eikä halua hakea ja tuntuu kyllä pärjäävän, kun tosiaan osaa laittaa sitä ruokaa ja katsoo kilohintoja ym. Eikä tule ulosottolaskuja, kun maksaa kaiken aina ajoissa ajallaan. Vaatteita ostaa vain tarpeeseen. Minulla on tapana antaa hänelle lahjaksi vaateliikkeiden lahjakortteja, että saisin vähän ostamaan uutta puhkikuluneiden tilalle.
Kannattaa itse miettiä, mikä ammatti soveltuu ja miten sen voi saavuttaa. Sen jälkeen täytyy itse olla aktiivinen tavoitteen saavuttamiseksi. Oma lapseni on fyysisesti vammainen ja on käynyt peruskoulun ja ammattikoulun erityiskoulussa. Täysi-ikäisyyden tultua kaikki tuki loppui. Vain alin vammaistuki jatkui. Koska eläkettä ei ollut ja vanhempien kanssa asuvalle työttömyyskorvaus oli leikattu, hän hakeutui kuntouttavaan työtoimintaan, mikä lapsen mukaan oli hirveä paikka.
Lapsi haki ammattkorkeakouluun, pääsi sisään toisella yrittämällä, valmistui kolmessa vuodessa kurssinsa ensimmäisenä. Koska lapsi tiesi työllistymisen vaikeudet hän harkitsi tarkkaan opintojen harjoittelupaikat eikä mennyt niihin, joihin oli helpoin päästä. Nyt hän on ollut muutaman vuoden töissä yksityisellä työnantajalla.
Neuvoni on, että toimikaa itse älkääkä odottako, että joku yhteiskunnan taho hoitaa asiat. Tehkää suunnitelma ja edetkää sen mukaan. Tärkeää on, että tavoite on lapsen oma tavoite ja hänellä on luja tahto sen saavuttamiseksi. Aloittaisin asian työstämisen siitä, mitä lapsi itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut liian helposti. Kun ihminen on tuollainen ( omani aikuinen lapseni on myös) niin se kuluttaa ihan helvetisti omaisten voimia tehdä asioita hänen puolestaan, koska se henkilö itse ei tee mitään. Siinä prosessissa ei tule vain yhtä työkyvytöntä vaan monta. Ja todellakin toivon, että lapseni saisi myös eläkkeen, jotta voisin lopettaa hänen loputtoman työntämisen ja voisin vihdoin elää omaakin elämääni. Nyt elän kroonisessa uupumuksessa ja terveyteni on täysin rapautumispisteessä. Autismiin ei tarvita lääkkeitä jos elinolosuhteet on henkilön terveyttä tukevia, harvoin ne on, mutta eläkkeellä ihminen voi ne muokata itselleen sopiviksi jolloin ne ei kuormita ja silloin henkilö ei myöskään kuormita terveydenhuoltoa. Eläke on varmasti halvin ja toimivin ratkaisu tuossa tilanteessa.
Minkä tasoinen lapsesi on? Tämä kuitenkin hoitaa asumiseen ja ruuanlaittoon liittyvä
Lapseni on huomattavasti toimintakyvyttömämpi tällä hetkellä. Kuvailemasi henkilö muistuttaa enemmän itseäni ja sanoisin, vain että se että henkilö pystyy johonkin opiskeluun ja kotinsa hoitamiseen, ei kerro mitään hänen kyvyistään työelämässä. Minulla meni 2 vuotta päästä bunrout tilaan ja siitä eläkkeelle lopulta. Nyt kannan burnout vaurioita lopun elämääni aivoissani. En kestä edes sitä kuormitusta minkä ennen kestin helposti, koska kyky kestää stressiä alentuu merkittävästi. Se miksi autistiset ihmiset ajetaan tähän on virhe. Sitä työkykyä olisi paljon enemmän jos heti myönnettäisiin eläke ja se, että työkyky on soviteltavissa. Mutta meillä on yhteiskunnassa tärkeintä veivata euroa edestakaisin ja tehdä todella kalliiksi tulevia mokia sen sijaan että heti sovittaisiin asiat niin että ihminen pysyy mahdollisimman toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä eläkettä haki, jos henkilö ei sitä itse halunnut?
Sosiaalityöntekijä kai teki lääkärin lausunnon perusteella yhdessä hänen kanssaan. Uskon että hän ei oikein tajunnut miten pieni se eläke on. Kun päätös oli tullut, sen jälkeen ei ole mitään tukitoimia. Minä en ole ollut prosessissa mukana muuten kuin kerran olin yhdessä keskustelussa kun sinne haluttiin joku lähipiiristä ja sitten todettiin että on tarpeeksi hyvätasoinen käymään nämä itse. Hänellä on asunto aika edullinen ja on säästäväinen kun rahaa ei mene päihteisiin, ei syö edes makeisia (Topi Borg on vähän samantyylinen kuin hän, jos olette katsoneet sen ohjelman, mutta Topi on fyysisesti parempikuntoinen ja kovempi puhumaan), joten hän saa asumistukea niin että satasen maksaa itse. Toimeentulotukea ei edes ole hakenut eikä halua hakea ja tuntuu kyllä pärjäävän, kun tosiaan osaa laittaa
Ei toimeentulotukea saa noin isoilla tuloilla.
Alue: Aihe vapaa
En muuten osaa neuvoa, mutta opiskelua varmasti voidaan räätälöidä sopivaksi. Tietysti se vaatii nyt sitä tukihenkilöä, eli jos sinä jaksat. Ajatus on kyllä hyvä, ja varmasti löytyy aloja joilla olisi mahdollista työskennellä. Oletteko ottaneet selvää saisiko mitään ulkopuolista tukihenkilöä?