Uskaltaako enää yrittää raskautta:(

että älä nyt synnytyspelon vuoksi jätä lasta tekemättä :)

1. synnytyksessä epiduraali tehos tosi hienosti, ainoo vaan ettei ponnistamisesta tullut mitään kun en tuntenut ponnistamisen tarvetta ja paikat ihan " turrat"



2. synnytyksessä spinaali toimi hyvin ja paikat rentoutu niin hyvin, että avauduin tunnissa siihen pisteeseen että pääsi ponnistamaan (ponnistusvaiheessa ei kyllä spinaali enää vaikuttanut, tosin en oikeen tunne saaneeni ponnistustunnetta kunnolla)



Mä en tiedä, mutta johtuiko se typerä sukanvarsiasento vaikuttaneen niin, että en saanut kunnon asentoa. Mulle se oli jotenki luonnoton asento mutta siihen komensivat ja siihen jäin.

Meilläkin kaksi lasta, molemmat syntyneet yli 4-kiloisina. Mitään kipulääkitystä en ole saanut kummassakaan synnytyksessä ja ovat olleet ihan kamalia kokemuksia. Ensimmäinen lapsi revittiin tunnin ponnistamisen jälkeen ulos imukupilla, toinen pihdeillä. Ja ennen sitä tunnin ponnistusvaihetta olin kärsinyt supistuksineni tuntikausia, ekan kohdalla yli vuorokauden. Lisäksi olen kokenut fyysisesti todella vaikean keskenmenon kohtutulehduksineen.



Synnyttäminen ei siis todellakaan innosta, vaikka suurperheen haluaisimmekin. Niinpä aiommekin tulevat lapset adoptoida.

lapsen koon takia. Ja tämä viimeinen viikoilla 38+6, oli jo nelikiloinen. Suunniteltuna käynnistyksenä onnistui hyvin, varsinainen synnytys kesti vajaa kaksi tuntia, ei kipuja epiduraalin takia juurikaan. Sain etukäteen yksityislääkäriltä( gynekologi, joka seurasi koko raskauden lapsen kasvua) lähetteen äitipolille synnytystapa-arvioon.



Suosittelisin käyntiä pelkopolilla, tai neuvolassa jo etukäteen miettimässä, miten synnytyksesi voitaisiin hoitaa niin, ettei sitä tarvitsisi etukäteen pelätä.