Uupumus

Olen alle 30v ja totaalisen uupunut. Minulla on masennustaustaa ihan lapsuudesta lähtien, mutta nyt olotilani ei tunnu enää pelkältä masennukselta, vaan totaaliselta uupumiselta. Tuntuu, kuin seinä olisi tullut vastaan. 

 

Lapsuuteni oli todella vaikea, vanhempieni mt-ongelmien vuoksi. Lapsena opin olemaan kiltti ja näkymätön ja auttamaan muita. Ikinä en saanut vanhemmiltani rakkautta ja elämäni aikuiset olivat toisen vanhempani epämääräiset puolisot.

Eli tukiverkkoa ei ole näin aikuisenakaan. Viimeiset 2v on elämäni yhtä h*lvettiä. Olen opiskellut, käynyt töissä, huolehtinut puolisostani, koska hänen toinen vanhempansa sairastui vakavasti ja menehtyi tähän sairauteen, olen ottanut taloudellisen vastuun, koska puolisoni joutui työttömäksi noin vuodeksi, hoitanut kaikki kotityöt, huolehtinut omasta sairaasta vanhemmastani, sekä joutunut vahtimaan muistisairaan isovanhempani perään.

Nyt, kun vastoinkäymiset ovat antaneet periksi ja arki helpottanut, tunnen pudonneeni jonnekin syvään kuiluun. Olen uupunut koko ajan, mikään ei tuota enää mielihyvää, muistini ei toimi enää ollenkaan eikä millään tunnu olevan enää mitään väliä. Lääkityksen hain kevättalvella, mutta siitäkään ei ole vastetta.

En tiedä enää miten tästä noustaan. Vertaistukea?