Muita jotka ei ole kiintyneet yhteenkään asuinpaikkaansa?

Mä en ole. Luulen sen johtuvan siitä, että vanhempani molemmat muuttivat itselleen vieraaseen kaupungiin nuoruudessaan, ja jättivät omien sukujensa maat ja ne sukulaiset sinne kotipaikkakunnalle. Heidän identiteetti on aina, asuinpaikasta riippumatta, ollut synnyinpaikan mukainen. Minusta tuntuu, että myös maatiloihin, jollaisilta molemmat ovat, kiintyy helposti enemmän kuin kaupunkeihin, kun on eri tavalla oma maa, jota ehkä monta sukupolvea viljellyt... 

Mutta mä siis synnyin vanhemmille, jotka kokivat itse olevansa irrallisia kaupungeissa, joissa joutuivat työn takia asumaan. Me muutimmekin paikkakuntaa lapsuuteni aikana useita kertoja. Ei minulla ole minkäänlaista kiintymystä mihinkään niistä paikoista. 

Joskus surin tätä "juurettomuutta", mutta nykyään ajattelen että se on neutraali, ei huono eikä hyvä asia. Molemmilla on etunsa, sillä että on juuret ja silläkin ettei niitä ole. Minunkaltaiseni ovat aina "kotonani siellä minne meen", menipä minne tahansa.

Minä ehdin muuttaa vanhempien kanssa 10 kertaa ennen kuin täytin 9. Suvun kanssa emme olleet tekemisissä, esimerkiksi en tunne serkkujani enkä kaikkia tätejä/setiä. Pisimmillään olen asunut samassa paikassa 10 vuotta, mutta en ole kokenut koskaan mitään paikkaa kodikseni tai juuriksi. Kotiudun kyllä minne tahansa, mutta en jää kaipaamaan sitä, kun/jos siirtymä tulee seuraavaan paikkaan. Ikä alkaa kohta vitosella. Lapsia ei ole eikä puolisoa, joten ei senkään kautta tule juuria minnekään.

En ole kiintynyt mihinkään. Lapsuus oli aika hajanaista, riitojen täyttämää ja asuin milloin missäkin. Sama on jatkunut koko elämän ajan. En ole koskaan ehtinyt juurtua mihinkään. Koti on minulle siellä, missä kulloinkin ole. En osaa ajatella olevani vuodesta toiseen samassa paikassa. Varmaan se olisi helppoa elämää.

Harva siihen kerrostalokämppäänsä ja kaupunkiasumiseen niin hirveästi kiintyy. Eri asia sitten jos saa asua unelmiensa okt-talossa kunnon tontilla, mutta tuohan on enää harvoille työikäisille mahdollista. Maaseudulta puuttuu palvelut ja sitä rahaakin tarvitaan.

Minä. Toivoisin niin kovasti että joskus kokisin sellaisen tunteen että ihanaa, nyt olen kotona ja tämä on minun rakas kotikaupunkini.

Oikein missään ei tunnu kodilta vaikka eri kaupungit ovat tulleet tutuiksi ja olen kyllä sisustanut ja laittanut koteja mieleisiksi.

En varmaan vain ole "hurahtavaa" tyyppiä, kun en ole koskaan kokenut tuollaisia tunteita kodin tai muidenkaan asioiden tiimoilta.

Vierailija kirjoitti:

Harva siihen kerrostalokämppäänsä ja kaupunkiasumiseen niin hirveästi kiintyy. Eri asia sitten jos saa asua unelmiensa okt-talossa kunnon tontilla, mutta tuohan on enää harvoille työikäisille mahdollista. Maaseudulta puuttuu palvelut ja sitä rahaakin tarvitaan.

Olen asunut omakotitalossa maaseudulla myös jopa kolmesti. En kaipaa niistä taloista tai kylistä yhtäkään.

Ap

Muutin 16 vuotiaana pois lapsuuden kotoa. Asuttiin samassa koko lapsuuteni siihen asti. Edelleen odotan milloin voin todeta että tämä on mun koti eikä väliaikainen ratkaisu, vuokrakoppi, opintojen tai työn takia.

M36