Riitta miehen kanssa, en pääse asiasta yli
Meille tuli miehen kanssa hieman riitaa jo aikaisemmin, kun loukkaannuin siitä että mies ei ota minua mukaan viettämään aikaa ystäviensä kanssa eikä krapulassa vastaillut viesteihini.
Riita kuitenkin eskaloitui eilen, mies oli luvannut siis että maanantaina nähtäisiin kun sunnuntain oli krapulassa. Noh, eilen soitin ja kysyin monelta nähdään, niin mies vain vastasi lähteneensä kaverinsa kanssa hankkimaan uutta autoa kaverilleen. Sanoi ettei tiedä milloin tulee takaisin. Kysyin, miksi lähti kun sovittiin että nähdään, niin vastasi vaan tylysti "siksi". Ja tässä kohtaa mainitsen, että mies rikkoo lupauksen lähes joka viikko, vaikka ollaan sovittu näkeminen niin ei silti nähdäkään.
Laittoi sitten yhdeksän aikaan illalla että nyt on kotona, ja koska tottakai olin loukkaantunut lupauksen rikkomisesta, niin en heti vastannut mitään.
Sitten puhuttiin puhelimessa, sanoin että eiköhän lopeteta tällainen pelleily (ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun hän rikkoo lupauksen). Mies alkoi vaan raivoamaan, nimitteli minua pässiksi, kuulema olen joka riidan jälkeen estämässä häntä (ei pidä paikkaansa, olen aina ollut se joka laittaa viestiä/soittaa että puhutaanko, mutta mies on monesti ignoorannut minut vuorokaudeksi). Nyt siis sanoin että olisko parempi vain estää ja että ei olla tekemisissä, koska hän syytti minun väittäneen, että mies on p a n n u t kaikkia, vaikka en edes väittänyt näin. Sanoin vain, että en ihmettelisi vaikka olisikin jotain tehnyt. Mies alkoi myös syytellä minua yli vuoden vanhoista jutuista. Sanoin itkusta tärisevällä äänellä, miten mies voi olla noin ilkeä, niin mies vain sanoi että mitä ilkeää on latoa faktoja pöytään. Hän alkoi myös syyttää minua siitä, kun en silloin heti yhdeksältä vastannut hänen viestiin. Koko puhelun ajan vaan pidätin itkua, kun hän kuulosti niin välinpitämättömältä. En olisi saanut loukkaantua, kun hänen täytyikin mennä kaverinsa mukaan.
Puhelun lopussa sanoi, että puhutaan huomennna kasvotusten, ja kun en heti vastannut mitään (koska pidätin itkua), niin mies alkoi vaan huutaa että selvä, ei puhuta, nyt olet tyytyväinen.
Nyt minua ahdistaa todella paljon.. Miehen ilkeys ja kaikki. Toki minussakin oli vikaa kun ylireagoin, oli vaan niin loukattu olo lupauksen rikkomisesta ja siitä, kun tuntuu että mies ei tosiaan välitä eikä ole tosissaan, kun ei näytä sitä ainakaan teoillaan ollenkaan.
Kannattaako minun laittaa joku anteeksipyyntö viesti? En kuitenkaan haluaisi sitä pyydellä anteeksi, että tunnen oloni loukatuksi, ja että mies ei arvosta/välitä. Pelkään myös, meinasiko tämä lopullista eroa, kun mies sanoi että minun on ilmeisesti pakko estää hänet jos ei olla yhdessä, enkä pysty muuten olemaan tekemisissä.. Kuulosti ainakin omasta mielestä, että ei olla yhdessä.. Ahdistaa..
Kommentit (78)
Mielenkiintoinen ketju... Vaikka jotkut sanoivat trolliksi, kyllä tämä on varmasti monille ihan tuttu tilanne. Kuulostaa nuorten suhteelta, mutta voi kai näin vanhemmille käydä myös.
Mieshän on siis vielä tuollaisessa biletys- ja juomisvaiheessa, eikä halua panostaa parisuhteeseen, vaan haluaa pitää hauskaa kavereiden kanssa. Ap, sinä puolestasi haluaisit enemmän, mikä on ymmärrettävää.
Mies käyttäytyy kuin kusipää, kun 'rajoitat' häntä ja sinä ahdistut, koska on ihan normaalia haluta kumppanilta hyvää kohtelua, vakautta ja yhteistä aikaa. Mikä ei ole ok on se, että roikut tuon miehen kanssa ja nyt tuo miehen käytös tuo sinussa esiin vaikka mitä epävarmuutta ja saa sinut vastaamaan tuohon miehen käytökseen epäkypsästi.
Kuka tahansa alkaa regoida ap:n tapaan, jos oma kumppani kohtelee tuolla tavalla ja juoksee ulkona, kun haluaisi tasaisen parisuhteen! Kuitenkin moni meistä lähtisi lätkimään, eikä jäisi tuohon suhteeseen.
Hyvän miehen kanssa on hyvä ja turvallinen olla, eikä tällaista tartte edes miettiä. (Tietysti jos hyvässä tasaisessa suhteessa on valtavan epävarma ja sekoilee, ongelmat on paljon syvemmällä).
Vierailija kirjoitti:
Musta näissä tarinoissa kiinnostavinta on aina se, että MIKÄ siinä eroamisessa niin kauheasti pelottaa? On aivan ilmiselvää, että tästä miehestä ei ole mihinkään, vaan jos olet hänen kanssaan, sinun ainutkertainen elämäsi tulee kulumaan näissä merkeissä. Tätäkö haluat? Onko ilman parisuhdetta oleminen todella kauheampi ajatus kuin se, että mietit kiikkustuolissa, että annoit kohdella itseäsi todella rumasti koko elämäsi?
Elämä ilman parisuhdetta voi olla aivan uskomattoman ihanaa. Ainakin heteronaisille.
Niin kauan kuin elämä ilman miestä saadaan näyttämään naisille pelottavalta, niin kauan miehet käyttäytyvät kuvatulla tavalla.
En ole ap, mutta en osaa erota ajoissa siinä kohtaa kun näen jo selkeästikin, ettei suhteesta tule yhtään mitään.
En oikeasti osaa edes sanoa, että miksi. Pärjään yksin, nytkin olen ollut jo yli vuoden itsekseni ihan tyytyväisenä. Mutta parisuhteessa tulee sitten jokin, että täytyy kaikin keinoin yrittää saada se suhde toimimaan. Kun tiedostan tämän, niin en ole nyt uusin suhteisiin edes uskaltanut hakeutua.
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli?
Riitta alle 25vee
Ap kuullostaa n.15 vuotiaalta pikkulikalta ja mielensäpahoittajalta, joka roikkuu paskassa parisuhteessa.
Aika pässi oletkin jos tollasessa "suhteessa" roikut. Nyt vähän itsekunnioitusta peliin???
Sinä et ylireagoi vaan alireagoit. Rimasi taso on kuopassa.
Etsi selkärankasi ja omanarvontuntosinja jätä mies.
Mies tekee ohareita jatkuvasti ja tulee tekemään niitä jatkuvasti tulevaisuudessakin. Mikään aneluntai vaatiminen ei tule lopettamaan sitä.
Et ole miehelle tärkeä. Hän ei kunnioita sinua. Hän tuskin haluaa olla hyvä kumppani yhtään kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näissä tarinoissa kiinnostavinta on aina se, että MIKÄ siinä eroamisessa niin kauheasti pelottaa? On aivan ilmiselvää, että tästä miehestä ei ole mihinkään, vaan jos olet hänen kanssaan, sinun ainutkertainen elämäsi tulee kulumaan näissä merkeissä. Tätäkö haluat? Onko ilman parisuhdetta oleminen todella kauheampi ajatus kuin se, että mietit kiikkustuolissa, että annoit kohdella itseäsi todella rumasti koko elämäsi?
Elämä ilman parisuhdetta voi olla aivan uskomattoman ihanaa. Ainakin heteronaisille.
Niin kauan kuin elämä ilman miestä saadaan näyttämään naisille pelottavalta, niin kauan miehet käyttäytyvät kuvatulla tavalla.
En ole ap, mutta en osaa erota ajoissa siinä kohtaa kun näen jo selkeästikin, ettei suhteesta tule yhtään mitään.
En oikeasti osaa edes sanoa, että miksi. Pärjään yksin, nytkin olen ollut jo yli vuoden i
Miten olisi terapia tai edes self help? Lapsuuskodin dynamiikasta lähtee. Siellä ei ollut riittävän turvalliset vanhemmat tai olit ylikiltti?
No hitsi, oonko mä ollut sun miehen kanssa. Anteeksi kauheasti.
T. Riitta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta näissä tarinoissa kiinnostavinta on aina se, että MIKÄ siinä eroamisessa niin kauheasti pelottaa? On aivan ilmiselvää, että tästä miehestä ei ole mihinkään, vaan jos olet hänen kanssaan, sinun ainutkertainen elämäsi tulee kulumaan näissä merkeissä. Tätäkö haluat? Onko ilman parisuhdetta oleminen todella kauheampi ajatus kuin se, että mietit kiikkustuolissa, että annoit kohdella itseäsi todella rumasti koko elämäsi?
Elämä ilman parisuhdetta voi olla aivan uskomattoman ihanaa. Ainakin heteronaisille.
Niin kauan kuin elämä ilman miestä saadaan näyttämään naisille pelottavalta, niin kauan miehet käyttäytyvät kuvatulla tavalla.
En ole ap, mutta en osaa erota ajoissa siinä kohtaa kun näen jo selkeästikin, ettei suhteesta tule yhtään mitään.
En oikeasti osaa edes sanoa, että miksi.
Miten olisi terapia tai edes self help? Lapsuuskodin dynamiikasta lähtee. Siellä ei ollut riittävän turvalliset vanhemmat tai olit ylikiltti?
Lapsuudenkodissa oli turvattomuutta, ja tosiaan vaadittiin ylikiltteyttä. Ajan kanssa olen tosin oppinut pitämään rajani paremmin, mutta silloin reilu vuosi sitten vielä en parisuhdetta osannut ajoissa katkaista. Otin siis puheeksi, että jos homma ei toimi niin erotaan, mutta tuskin olisin ollut täysin valmis tekemään eron yksipuolisesti. Toinen osapuoli onneksi sitten totesi kylmästi, että sittenhän me erotaan, tule hakemaan tavarasi.
Tavarat hakiessa en tuntenut oikeastaan lainkaan surua, pelkästään helpotusta.
Sinänsä toki tämäkin kehittynyt, joskus nuorempana olisin tuossa kohtaa vielä tehnyt varmaan kaikkeni, että suhde jatkuisi.
Ei kannata pitkittää huonoa suhdetta päivääkään. Eikä taistella yksin asian puolesta, johon toinen joko suhtautuu välinpitämättömästi tai jopa hankaloittavasti.
Te ette ole niiden miesten äitejä! Te ette tarvitse tuollaisia haittatekijöitä elämäänne. Ansaitsette parempaa ja yksinkin on parempi kuin parisuhdekelvottoman miesteinin kanssa.
Joo, anna vain tuon mäntin mennä. Voit paljon paremmin ilman häntä.
Nämä on näitä,kun lapsuuskoti on ollut mitä on ollut niin pysytään vuosia tai vuosikymmeniä mitä ihmeellisimmissä virityksissä. Masentaa, ahdistaa, on eptoivoinen olo, väsyttää, ei saa tukea, rakkautta, huolenpitoa tai kunnioitusta, mutta sitähän se elämä on aina ollut. Mutta ei sen tarvitse olla.
Naisten rima miesten suhteen on helvetissä.
Ei kuulosta parisuhteelta, joka tuo lisäarvoa elämään. Eroa heti.
Hän on nyt erittäin selkeästi kertonut sinulle millainen hän on. Nyt sinun on päätettävä, että uskotko, vai teeskenteletkö, että tää on ihan okei. Ja jos päätät uskoa, niin sitten kannattaa myös päättää, että siedätkö tätä seuraavan kuukauden, vuoden, viisi vuotta jne. Koska ei se tuosta ainakaan paremmaksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä,kun lapsuuskoti on ollut mitä on ollut niin pysytään vuosia tai vuosikymmeniä mitä ihmeellisimmissä virityksissä. Masentaa, ahdistaa, on eptoivoinen olo, väsyttää, ei saa tukea, rakkautta, huolenpitoa tai kunnioitusta, mutta sitähän se elämä on aina ollut. Mutta ei sen tarvitse olla.
Olen tuo, joka kertoi ettei osaa ajoissa katkaista huonoa suhdetta.
Itse olen havainnut, että sekotan ahdistuksen tunteen siihen välittämistunteeseen, jota parisuhteessa pitäisi olla. Eli lopputuloksena jatkuvasti kurja fiilis, mutta silti tuntuu ettei haluaisi erota.
Ja ainakin omalla kohdalla suhteen alussa on ollutkin sellaista välittämistä ja huomiointia, jota toivoisi saavansa. Niiden palautumista sitten toivoi ja odotti, kunnes pystyi myöntämään itselleen, ettei niitä tule enää olemaan.
Nyt tosin mitä pidempään on ollut yksin, on alkanut havahtua siihen, että voi ainakin itse pitää huolta itsestään. Ja vie itsensä kivoihin juttuihin, kuten vaikka kasvohoitoon.
Ryyppäämistä, krapulaa, lupauksen rikkomista ja riitaa. Poista numero ja anna olla.
Sinulla on spurgu mies kumppanina jonka viikonloput menee humalassa ja krapulassa ja ihmettelet kun käytös on ala-arvoista?
Miksi haluat olla tuossa suhteessa? Käytätkö itsekin paljon alkoholia tai muita päihteitä?
Ja ihastus ei ole oikea vastaus koska se menee kyllä ohi muutamassa kuukaudessa.