Ystävyys on täysin vapaaehtoista

Tuo on totta. Ja kun yrittää rajoittaa tai kontrolloida muita, jää taatusti yksin. 

Ystävyyden hiipuminen ei kuitenkaan tunnu niin pahalta kun äkillinen hylkääminen. Olisi ihan kohteliasta tiedottaa että "hei, mun mielestä ei oo enää mukava viettää aikaa kanssasi" eikä väittää haravoivansa ja kuitenkin samalla postata somet täyteen miten on hauskaa pitämässä muiden kanssa.

Ystävyys ja parisuhde päättyvät vähän samalla tavalla. Ei parisuhdettakaan normaalisti päätetä vain lähtemällä ilman mitään selityksiä.

Useimmat kaipaavat ystäviä elämäänsä ja harvalla niitä on liikaa. Se että lopettaa yhteydenpidon ilman selityksiä ihmiseen joka on kuvitellut voivansa luottaa ystäväänsä on yksinkertaisesti tökeröä ja välinpitämätöntä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kaipaavat ystäviä elämäänsä ja harvalla niitä on liikaa. Se että lopettaa yhteydenpidon ilman selityksiä ihmiseen joka on kuvitellut voivansa luottaa ystäväänsä on yksinkertaisesti tökeröä ja välinpitämätöntä käytöstä.

Siinä on tapahtunut tökeröitä asioita jo pitkään ja ei jaksa enää niellä p*skaa. Näin kävi mulle ne 2 kertaa, kun lopetin yhteydenpidon. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyden hiipuminen ei kuitenkaan tunnu niin pahalta kun äkillinen hylkääminen. Olisi ihan kohteliasta tiedottaa että "hei, mun mielestä ei oo enää mukava viettää aikaa kanssasi" eikä väittää haravoivansa ja kuitenkin samalla postata somet täyteen miten on hauskaa pitämässä muiden kanssa.

Ystävyys ja parisuhde päättyvät vähän samalla tavalla. Ei parisuhdettakaan normaalisti päätetä vain lähtemällä ilman mitään selityksiä.

Tämä toimii vain silloin, jos ystävyys on ollut ns. normaali ja vaikeista asioista on aiemmin pystytty puhumaan avoimesti ilman draamaa. Myrkyllisen ystävyyssuhteen kohdalla yhteydenpidon lopettaminen äkisti on ikävän usein se ainoa vaihtoehto. On paljon ihmisiä, jotka eivät usko sanaa "ei", jäävät roikkumaan ja vainoamaan, alkavat pommittaa haukkumisviestein ja rupeavat mustamaalaamaan toista osapuolta muille ihmisille. Jotkut sinänsä ihan ok tyypit taas eivät hahmota ollenkaan omaa käytöstään ja sen vaikutuksia. Jos heidän kanssaan ottaa puheeksi ystävyyden lopettamisen syystä x, seuraa aina uuvuttava perusteluripuli miksi he ovat toimineet niin kuin toimineet ja yritykset saada toinen muuttamaan mieltään. Valitettavasti jos tällaiselle antaa periksi, ystävyys ei muutu vaan jatkuu samanlaisena energiaviemärinä kuin ennen. Siksi moni mieluummin ghostaa tällaisenkin ystävän.

Paljon puhutaan siitä, että omista rajoista on otettava vastuu ja kukaan muu ei pidä puoliasi kuin sinä itse. Joskus se tarkoittaa ystävyyden tylyä lopettamista ilman selityksiä tai pehmentelyjä. Toisaalta myös se ystävyyden katkaiseva osapuoli voi olla se "ongelmatapaus", joka on kuormittanut ystäväänsä jo pitkään. Moni tajuttuaan oman käytöksensä häpeää niin paljon, että mieluummin vain hiljenee ja vetäytyy koko ystävyydestä.

Nykyaikana on muotia ja trendinä pitää ystävyyssuhteita vain omaksi hyödyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on muotia ja trendinä pitää ystävyyssuhteita vain omaksi hyödyksi. 

Jep. Narsismi rules myös vahvasti ihmissuhteissa. Minäminäminäminäminä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on muotia ja trendinä pitää ystävyyssuhteita vain omaksi hyödyksi. 

Jep. Narsismi rules myös vahvasti ihmissuhteissa. Minäminäminäminäminä!

Kun joku alkaa keulimaan oikein kunnolla, on ihan ok antaa "ystävyyden" hiipua. Varsinkin aikuisiällä alkaneissa ystävyyssuhteissa on tullut vastaan tyyppejä, jotka on lyöttäytynyt todella sinnikkäästi seuraan. Yleensä alkuun ovatkin ihan mukavia ja vastavuoroisia siinä tutustumisen ja työkaveruuden syventyessä ystävyydeksi. Sitten tulee se hetki kun tajuat olevasi yleisönä narsistiselle itsekehulle. Ei ei ei näin... Minä ainakin aloitan hiivuttamisen saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on muotia ja trendinä pitää ystävyyssuhteita vain omaksi hyödyksi. 

Outoa ajattelua, toisten hyödyksikö pitäisi olla ystävä, vaikka ei itse halua eikä hyödy mitään? Tyyppiesimerkki aloituksessa tarkoitetusta pakollisesta ystävyyskäsityksestä.

Jos ystävät jatkuvasti hylkäävät kannattaa miettiä onko omissa toimintatavoissa korjaamista. Roikkuminen ystävässä ja painostaminen, hyväksikäyttö, roskakorina toimiminen, jatkuva draamailu joko ystävyyteen tai oman elämän sekasotkuihin liittyen ovat esimerkiksi syitä, miksi ystävät kaikkoavat.

Jos ystävyys ei ole vastavuoroista, se ei ole ystävyyttä ollenkaan, vaan jotain muuta. Ajatus siitä, että toisen voisi velvoittaa ystävyyteen on osoitus siitä, että ystävyys ei ole vastavuoroista ja normaalia.

Ap on siis aivan oikeassa, ystävyys on vapaaehtoista eikä siihen voi velvoittaa ketään. Aina on vapaus lähteä, jos ystävyys ei tunnu hyvältä, sen kummempaa syytä ei tarvita.