Jotkut eivät elä ollenkaan. 50 täytetty eikä yhtään pitkää suhdetta takana

Höpö höpö

Ei se eläminen ole parisuhteesta kiinni. Täyttä elämää voi elää monella eri tavalla.

Me kaikki jotkut olemme oikeutettuja elämään sellaista elämää kun ihan itse päätämme .Ei kuulu milliäkään toisille . Aamen.

Hah. Ei se parisuhde-elämä ole niin herkkua kaikilla. Itse sinkkuna elänyt onnellista omannäköistä elämää jo 30-vuotta.

Mä elän ihan täysillä! 🤩😄 Mulla on mun laitteet! 🎢🎡🎠😍 

Ihmisellä voi olla hyvä elämä vaikka eläisi koko elämänsä yksin. Tämähän on vain itsestä kiinni.

Eläminen = kyyhöttää jonkun kainalossa, on symbioosissa ilman omia ajatuksia ja toiveita? Hauska ajatus :D 

Elämä on sitä miksi sen rakentaa, hyvin pitkälle.

Kuinka pitkä on "pitkä" parisuhde? Itselläni on ollut vain yksi parisuhde, muut nuorena olivat seurustelu- tai tapailusuhteita.

En ymmärrä miten parisuhde liittyy elämiseen.

Kurjaa jos jollakin menee elämä ohi elämättä. Itse olen vihdoin viimeiset 8 v elänyt itselleni sopivaa ja hyvällä tavalla täyttä elämää erottuani pitkästä suhteesta joka kahlitsi liikaa.

No mä olen tällainen. 50-vuotias nainen, en ole koskaan ollut kihloissa enkä naimisissa, enkä asunut miehen kanssa yhdessä. 3 jossain määrin pidempää suhdetta on elämän aikana ollut, pituudet 2, 4 ja 1 vuotta.

Kaikki ne jäivät viikonlopputapailuasteille eri syistä. Kaksi ekaa, koska oltiin vielä niin nuoria ettei mitkään yhteisasumiset kiinnostaneet, yhdessä viikonloppuisiin juhliminen enemmänkin. Toinen noista oli kun opiskelin yliopistolla, eikä kumpikaan meistä siinä vaiheessa ollut kiinnostunut mistään kohti elämänmittaista suhdetta pyrkimisestä. Sen kun pidettiin hauskaa koska viihdyttiin toistemme seurassa. Sitten päälle kolmekymppisenä tapasin erään miehen, johon ensi kertaa ihastuin niin, että unelmoin että meistä tulisi oikeasti aviopari. Valitettavasti aika pian kävi ilmi, että hänellä oli vaikea alkoholiongelma ja epävakaa persoonallisuushäiriö, ja nämä tekivät siitä yhdessäolosta aika vaikeaa, enkä voinut edes harkita yhdessä asumista saati sitoutumista enempää. Silti tunsin, että hän oli sillä lailla mun sielunkumppani, että en usko että pystyisin enää rakastamaan ketään toista. Se oli siinä ,se mun yksi ja oikea, mutta se ei ollut mahdollista, joten olen ollut yksin etsimättä edes ketään. Minä viihdyn hyvin yksin.

Sitä en ymmärrä, miten ilman parisuhteita oleminen ei olisi elämistä tosin. Minä koen eläneeni jokaisen päivän jonka olen ollut elossa, riippumatta siitä olenko parisuhteessa vai en. Kyllä mulla oli nuorena semmoista ajattelua, että ikään kuin odottelin elämän alkua kunnolla sitten, kun löytyy se oikea mies. Esim. ajattelin, etten voisi ostaa omaa taloa tai matkustella yksin. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että tässä helposti käy niin, että odottelen koko elämän, jos alan jotain miestä odotella, joten parempi alkaa tehdä niitä asioita joita haluan ihan itse. Ja niin minä olen elänyt ja tehnyt asioita.

Pitkä suhde ja perhe-elämä on jäänyt kokematta, mutta parisuhteessa ja perheellisenä olisi jäänyt vapaa, itsenäinen sinkkuelämä kokematta.

Voi veikkoset miten olen elänyt!  Olen ottanut kaiken irti mitä olen saanut, hyvässä mielessä.

Olen matkustellut reppureissuilla  ympäri Eurooppaa, mm. Romania ja Albania,.  Myös Kreeta ja Espanja.  Pohjoismaat kaikki. Todella näkemisen arvoisia ja silmiä avaavia kun kulkee junalla, bussilla milloin milläkin kyydillä.  Olen käynyt Saharassa joka oli niin mieleenpainuva että sinne tahdon vielä päästä.  Ratsastanut kamelilla, nähnyt Tonavan kuunvalossa; upea  näky.  Viiniparhat molemmin puolin. 

Sen sijaan parisuhteet on jääneet vähemmälle. On niitäkin ollut mutta koska haluan olla vapaa, elän mieluummin sinkkuna.  Luonteeltani olen utelias oppimaan ja näkemään aina uutta.  Maailma on todelllamielenkiintoinen paikka.  Avoimin mielin ja silmin liikkeelle, kyllä  elämyksiä riittää.

Syyskuussa täytän 60.  Vieläkään en ole kaikkea kokenut ja nähnyt mitä haluan kokea ja nähdä.  Niin kauan kun jalka nousee ja aivot on kirkkaat en pysähdy enkä lakkaa nauttimasta elämästä.

Paikalleen jämähtäminen ja itseääliin vaipuminen on oma valinta. Jos ei kykene matkustamaan ja liikkumaan, on paljon muuta mielenkiiintoista mitä voi tehdä jos ja kun vain haluaa. sisältöä elämään löytyy takuulla jos tahtoo.

Suuri osa parisuhteista on huonoja. Ollaan vaan tavan vuoksi kimpassa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten parisuhde liittyy elämiseen.

Liittyy se sillä tavoin, että jos minä ikisinkkuna en pidä huolta itsestäni ja ainakin hieman yritän pitää huolta ihmissuhteistani ja ympäristöstäni, niin jos satun kuolemaan, niin on ehkä joku joka saattaa haluta, että raatoni kannetaan pois ja ehkä haudataankin. 

Jos olisin parisuhteessa tuo joku saattaisi nahdollisesti olla kumppanini. - Mutta jos kuollut raatoni löytyisi jostain muualta kuin mahd yhteisestä kodistamme, niin mahtaisiko häntäkään kiinnostaa.

Mullakin viisikymppiä tulossa täyteen (mies) ja koko elämäni elänyt yksin ilman minkäänlaista seurustelua ja kavereitakaan ei ole, olen voimakkaasti introvertti ihan lapsesta asti, koulussa kiusatuksi joutuminen vain vahvisti tätä piirrettäni. Elämäni sisältö koostuu harrastuksista, olen joskus ollut töissäkin, jopa vakituisessa, yli 10 vuoden ajan, mutta selkävaivat lopetti sen ja uutta hommaa ei näytä enää saavan.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa parisuhteista on huonoja. Ollaan vaan tavan vuoksi kimpassa.

Mitä ihmettä sen parisuhteen sitten oikein pitäisi olla. Se kun ollaan tyytyväisinä ilman jatkuvaa suorittamista niin on jonkun mielestä huonoa suhdetta. Suhteet ja arki kun seestyy niin sekin voi olla jonkun mielestä huonoa suhdetta.

Meillä ei olla tavan vuoksi kimpassa vaan oli alunperinkin tarkoistus elää kimpassa loppuun asti kunnes kuolema erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö

No ei ole. Mulla oli vaan hupi-yhden illan stooreja. Sitte tapasin tyypin mutta ei muutettu yhteen, vasta myöhemmin. Olin jo 37v. Sitä kesti...hetken ja eiku ulkoruokintaan.

En edes ymmärrä miksi ylipäätään aloitin mokoman...

Nyt on hyvä, ihan itekseen!

Kun ei kukaan ole kelpuuttanut minua parisuhteeseen.