Miksi Suomen ennätystulokset olympialaisissa eivät riitä kuin johonkin 9 ja 10 sijaan eri lajeissa

Jos nyt karkeasti tiivistetään, niin se että on Suomen mestari jossain lajissa on suunnilleen sama asia kuin että olisi päiväkodin paras hiekkakakkujen taputtaja. Sillä ei ole ison maailman kilpailussa mitään relevanssia, paitsi ehkä jääkiekossa jossa Suomi on kovatasoinen maa, mutta 'tosissaan' olevia kisaajia ei ole kuin 6 maata.

Kovia maita joissa jo esim. kolmas sija kansallisissa tuloksissa on merkittävä ansio ovat esim. Yhdysvallat, Kiina tai Saksa. Näiden maiden 3. tai 4. parhaat urheilijat omassa lajissaan ovat todennäköisiä kultamitalisteja jossain vaiheessa uraansa. Suomen mestari missä tahansa lajissa ei usein saa edes pronssimitalia olympialaisista.

on vaikeampi saada 5. sija olympialaisissa kärkilajeissa, kuin saada suomen mestaruus samassa lajissa. siinä pähkinänkuoressa asia.

Epäonnistunut kemiallinen valmennus.

Pienen altaan iso kala ei pärjää isossa altaassa oikeasti isoja kaloja vastaan.

Suomi voisi hankkia mitaleita lähettämällä naisten lajeihin miehiä joille on annettu hormoneja.

Jos meidän miehet vaihtaisivat sukupuolensa naisiksi, niin pärjättäisiin.

Suomessa ei valmisteta designer steroideja joita ei voida kieltää, koska niitä niiden olemassaolosta ei edes tiedetä.

Suomessa nykyään pelataan vain jääkiekkoa ja pesäpalloa. Yleisurheilua ei erityisemmin arvosteta eikä siksi siihen kovin paljon lapsia laiteta. Nyt on naisten aidoissa poikkeuksellisen paljon osanottajia kun siinä lajissa on välillä päästy EM-pisteille. Sama moukarissa ja keihäänheitto on aina ollut suosittu, mutta nyt kun siihen on tullut uusia maita, ei siinäkään enää pärjätä. Lisäksi Suomessa pitää pärjätä ensin ennen kuin saa sponsseja joten ollaan kierteessä. 

Norjassa pelataan vähemmän joukkuelajeja ja siksi sieltä löytyy yksilöurheilijoita enemmän. 

Koska kaikki resurssit pannaan jääkiekkoon Suomessa. Ja tämä on fakta!

Suurin osa muiden maiden urheilijoista saa tukia niin että voivat harjoitella ja kilpailla työkseen ihan täysipäiväisesti ja ammattilaisena. Suomalaisten urheilijoiden saama tuki taas on niin mitätön että sillä ei elä eli joutuvat tekemään oikeita palkkatöitä ja harjoittelemaan sekä kilpailemaan sen ohessa. Tyhmempikin tajuaa mikä ero muiden maiden ja suomalaisten suoritustensa tasossa voi silloin olla.

Mulle riittää jo ihan Viivi Lehikoisen kumartuminen lähtötelineisiin.

Maailmalla muut urheilijat on paljon kovempia varsinkin juoksulajeissa. Ilona Mononen jäi 12 sekuntia kärjestä tänään 3000 metrin estejuoksussa.