Äitini sai raivokohtauksen kun siskonsa lapsi oli tuhkauttanut hänen siskonsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se oli järkytys ja yllätys. Ei muistanut että niin voidaan tehdä? Vai oliko etukäteen kerrottu. Tuliko riitaa vai mikä siellä oli. Miksi halusi ettei tuhkata, oliko perustelu siis minkälainen. Ehkä kuolema on vaikea asia. Vaikka on siirrytty toiselle puolelle sieluna tai henkikeho.

 

No perustelu oli juuri tuo minkä kerroin. Siskon ruumista ei ole tuhkauksen jälkeen, joten hän ei voi nousta taivaaseen....

Ap.

Tuo todistaa, että hihhelit on umpitolloja. Jos (heidän mielestään) Jumala ei osannut tehdä Aatamia ja Eevaa maan tomusta niin ilmeisesti eivät usko Jumalan kaikkivaltiuteenkaan. Mihin ne sitten uskoo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei taida olla järjen jättiläinen. 

Eiköhän rintaperilliset saa päättää mitä vanhemmilleen tehdään heidän kuoltuaan

Muuten ok kommentti, mutta kuolemaan ja sen jälkeisiin asioihin liittyvät asiat eivät useinkaan ole järjellä käsitettäviä. Ymmärrät sen, kun vähän kasvat. :)

 

Ymmärrät itse elämää ,kun karvasi alkaa kasvaa. 

Mä olen ollut parissakymmenessä hautajaisissa. Puolissa niistä kantaja. Eikä ole yksikään sukulainen alkanut niissä tai jälkikäteen kritisoimaan mitään. Ei tuhkauksesta, ei papin saarnasta,ei mistään. Eli ihminen joka ei ihan täysillä käy, ei noita asioita ymmärrä. Täyspäiset ymmärtää kyllä

Olisko kuitenkin ollut vain suruun liittyvää regressiota. Äiteesi taantui pikkukersaksi.

Logiikkapiirit sammuivat hetkeksi. Uskovaisilla ne usein on pimeinä aina.

Jos uskoo Jumalaan, silloin uskoo, ettei Hänelle mikään ole mahdotonta.

Aika hiton julmaa ja lapsellistakin ajatella, ettei esim tulipalojen uhreja tai haaksirikossa hukkuneita päästetä taivaaseen, "kun ei Jumala osaa heidän ruumistaan luoda uudestaan". No kukas ne alunperin hihhelien mielestä loi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei taida olla järjen jättiläinen. 

Eiköhän rintaperilliset saa päättää mitä vanhemmilleen tehdään heidän kuoltuaan

Muuten ok kommentti, mutta kuolemaan ja sen jälkeisiin asioihin liittyvät asiat eivät useinkaan ole järjellä käsitettäviä. Ymmärrät sen, kun vähän kasvat. :)

Minä huomasin vasta vanhemmalla iällä, että läheistään surevat ihmiset eivät välttämättä päästä suustaan kovinkaan järkeviä asioita. Eivätkä jälkikäteen muista, mitä tuli sanottua. Itsellä ihan sama juttu. Suru on niin valtava asia, että puheet ovat helposti sitä sun tätä eikä niitä kannata kuulijoiden jälkikäteen. Muistotilaisuudessa voi alkaa naurattamaan aivan kamalasti, kuten kävi minulle ja sisarelleni. Hautajaisvieraat katsoivat hienotunteisesti muualle, kun me vitsailtiin hetken. Tulin siihen tulokseen, että suru ja nauru ovat lähisukulaisia. Hysteriaan vie molemmat välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei taida olla järjen jättiläinen. 

Eiköhän rintaperilliset saa päättää mitä vanhemmilleen tehdään heidän kuoltuaan

Muuten ok kommentti, mutta kuolemaan ja sen jälkeisiin asioihin liittyvät asiat eivät useinkaan ole järjellä käsitettäviä. Ymmärrät sen, kun vähän kasvat. :)

Minä huomasin vasta vanhemmalla iällä, että läheistään surevat ihmiset eivät välttämättä päästä suustaan kovinkaan järkeviä asioita. Eivätkä jälkikäteen muista, mitä tuli sanottua. Itsellä ihan sama juttu. Suru on niin valtava asia, että puheet ovat helposti sitä sun tätä eikä niitä kannata kuulijoiden jälkikäteen. Muistotilaisuudessa voi alkaa naurattamaan aivan kamalasti, kuten kävi minulle ja sisarelleni. Hautajaisvieraat katsoivat hienotunteisesti muualle, kun me

Jäi pari sanaa puuttumaan. Siis eikä niitä kannata kuulijoiden jälkikäteen muistella tai kummastella. Eikä ainakaan vuosia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsen ihan oma asia. 

Isäni kuoli kun olin lapsi ja isän vanhemmat ja sisko ei millään meinanneet ymmärtää, että isän puoliso, äitipuoleni, sekä me isän lapset oltiin lähimpiä omaisia, jotka päättää sekä hautajaisten että muista järjestelyistä. Tuhkausta vastaan heillä ei ollut mitään, mutta olisivat halunneet isot ja näyttävät hautajaiset sekä tuhkat haudattuna tiettyyn paikkaan omalla paikkakunnallaan. Lopulta isän tuhkat jaettiin siten että osa haudattiin ja osa siroteltiin.

Ei tuo ole sallittua.

Tuhka pitää todellakin hautauslain mukaan sirotella yhteen paikkaan, turha alapeukuttaa! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsen ihan oma asia. 

Isäni kuoli kun olin lapsi ja isän vanhemmat ja sisko ei millään meinanneet ymmärtää, että isän puoliso, äitipuoleni, sekä me isän lapset oltiin lähimpiä omaisia, jotka päättää sekä hautajaisten että muista järjestelyistä. Tuhkausta vastaan heillä ei ollut mitään, mutta olisivat halunneet isot ja näyttävät hautajaiset sekä tuhkat haudattuna tiettyyn paikkaan omalla paikkakunnallaan. Lopulta isän tuhkat jaettiin siten että osa haudattiin ja osa siroteltiin.

Ei tuo ole sallittua.

Tuhka pitää todellakin hautauslain mukaan sirotella yhteen paikkaan, turha alapeukuttaa! :)

 

Nykyään. Ennen vuotta 2004 ei ollut mikään pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei taida olla järjen jättiläinen. 

Eiköhän rintaperilliset saa päättää mitä vanhemmilleen tehdään heidän kuoltuaan

Muuten ok kommentti, mutta kuolemaan ja sen jälkeisiin asioihin liittyvät asiat eivät useinkaan ole järjellä käsitettäviä. Ymmärrät sen, kun vähän kasvat. :)

 

Ymmärrät itse elämää ,kun karvasi alkaa kasvaa. 

Mä olen ollut parissakymmenessä hautajaisissa. Puolissa niistä kantaja. Eikä ole yksikään sukulainen alkanut niissä tai jälkikäteen kritisoimaan mitään. Ei tuhkauksesta, ei papin saarnasta,ei mistään. Eli ihminen joka ei ihan täysillä käy, ei noita asioita ymmärrä. Täyspäiset ymmärtää kyllä

Mitä ihmettä! Luuletko, että kaikilla on samanlainen maailmankuva ja samanlaiset käsitykset siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Ehkä jossain umpiluterilaisessa suvussa, jossa ei ole koskaan kuultu esim. buddhalaisuudesta tai Castanedasta.

Pointtini oli, että koska kukaan ei ole tullut kertomaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kenelläkään ei ole yksinoikeutta selitykseen. Edes "järkevään". On ahdasmielistä tuomita muitten käsitykset tällaisesta asiasta järjettömiksi. Iske evidenssit pöytään, jos tiedät jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsen ihan oma asia. 

Isäni kuoli kun olin lapsi ja isän vanhemmat ja sisko ei millään meinanneet ymmärtää, että isän puoliso, äitipuoleni, sekä me isän lapset oltiin lähimpiä omaisia, jotka päättää sekä hautajaisten että muista järjestelyistä. Tuhkausta vastaan heillä ei ollut mitään, mutta olisivat halunneet isot ja näyttävät hautajaiset sekä tuhkat haudattuna tiettyyn paikkaan omalla paikkakunnallaan. Lopulta isän tuhkat jaettiin siten että osa haudattiin ja osa siroteltiin.

Ei tuo ole sallittua.

Tuhka pitää todellakin hautauslain mukaan sirotella yhteen paikkaan, turha alapeukuttaa! :)

 

Nykyään. Ennen vuotta 2004 ei ollut mikään pakko.

Mutta miksi alapeukut? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se oli järkytys ja yllätys. Ei muistanut että niin voidaan tehdä? Vai oliko etukäteen kerrottu. Tuliko riitaa vai mikä siellä oli. Miksi halusi ettei tuhkata, oliko perustelu siis minkälainen. Ehkä kuolema on vaikea asia. Vaikka on siirrytty toiselle puolelle sieluna tai henkikeho.

 

No perustelu oli juuri tuo minkä kerroin. Siskon ruumista ei ole tuhkauksen jälkeen, joten hän ei voi nousta taivaaseen....

Ap.

Juu. Ehkä voit lohduttaa sitten että on jo aiemmin mennyt taivaaseen tai kropasta pois. Ei jää hengailemaan kroppaan tai tuhkaan. Miksi olisi tuhkassa vielä? Mikähän uskonto mahtaa olla.

Uurnan voi nakata vaikka Tallinnanlaivalta mereen.