Mielihyvää vain syömisestä
Elän vaikeassa elämäntilanteessa, ilman miestä ja perhettä ja olen masentunut. Etsin iloa ja mielihyvää ruuasta, kun muusta ei sitä nyt saa. Olen masentunut. Vielä olen ihan normaalin painon rajoissa ja pystyn rajoittamaan, mitä syön, mutta silti tämä syömishimo on aika ikävä. Kun olen kotona, olen koko ajan jääkaapilla. Onneksi en ole ostanut kaappeihin mitään leivonnaisia tai huononpuoleisia herkkuja... Onko muita samanlaisia? Entä onko ongelmalle jotakin tehtävissä?
Kommentit (7)
Vaikka en ole masentunut (kai?) ja mulla on mies ja lapsia, työkin on. Ja ystäviä.
kuitenkin MYÖS etsiä elämäniloa muualta!
Minä taas nautin janosta! Jääkaappi on täynnä erilaisia juomia joita nautiskelen janon yllättäessä :O Nautin suunnattomasti janon tunteesta ja siitä että saan juoda jotain hyvää ;) Mutta se nyt on aivan eriasia ja ennemminkin outo vaihe kuin jokin häiriö.
Erilaisista syömishäiriöistä voi kuitenkin parantua, äläkä epäröi hakea apua ulkopuoliselta jos mielestäsi asiat alkavat mennä liian pitkälle. Kuitenkin varmaan monilla ihmisillä on vaiheita ja kausia joihin voi liittyä ruoan suurkulutus. Toivottavasti löydät jonkun kivan jutun johon voit iloissasi keskittyä!
Nimittäin mulla stressi ja masennus aiheutti sen, että tuntui etten saa kurkusta alas mitään. Laihduin muutamassa kuukaudessa yli 5 kiloa. Onneksi tilanne on helpottunut, hain apua tilanteeseen.
Muutakin elämää on. Ihan hyvä työ, harrastuksia, ystäviä. Ja siltikin aina vain haen lohtua ja mielihyvää ruuasta. Kai se on parempi kuitenkin kuin esim. alkoholi. Taidan alkaa karkkinarkkariksi... (Ja masentua enemmän, koska sitä se sokeri teettää.)
ap
Painoa on reilusti liikaa, mutta en vaan voi lopettaa herkkujen syömistä. Syön niin hyvään kuin pahaankin oloon (siis henkiseen), elän syödäkseni... En tiedä, onko kyse oikeasta syömishäiriöstä, vai olenko vain varustettu huonolla itsekurilla. Lääkäriin tuntuisi tyhmältä mennä asiasta valittamaan, kun sanoisivat kuitenkin, että läski sinä vaan olet ja syöminen pitää lopettaa (ihan kuin se onnistuisi noin vain). :(
sama täällä! tuntuu kans et ainut ilo on syöminen.. toki siis lapsi ja opiskelu ym tuottaa iloa mutta ruoka on jotenkin lohtu, palkinto ja kaikkee mahdollista. en ole (vielä) ylipainoinen mutta tätä vauhtia kyllä pian. kuinka tän syömisen voi lopettaa!!??
mutta sitten kliseisesti hankin elämän ja nykyään saan nautintoa työstä ja rakkaasta harrastuksesta.