Miesystävällä outo suhde vanhempiinsa
Olen tapaillut nyt vuoden verran erästä miestä, kohon olen kyllä aika ihastunut. Ollaan nelikymppisiä aikuisia ihmisiä.
Mieheltä kesti todella pitkään esitellä minut vanhemmilleen, en tiedä olisiko esitellyt vieläkään jos en sitä olisi vaatinut tänä kesänä.
Kun menimme käymään hänen vanhempiensa luona, mies muuttui kuin taikaiskusta. Hän oli todella vaivautunut ja käyttäytyi kuin jokin teini. Minä ja äitinsä juttelimme ihan mukavia, mies retkotti pöydän ääressä ja murahteli ja tiuski altakulmain jotakin. Isänsä lähti johonkin pihahommiin ja äitinsä rupesi laittamaan ruokaa, johon tarjouduin avuksi. Mies makasi sohvalla, räpläsi puhelintaan ja söi kaapista hakemansa sipsipussin tyhjäksi.
Toinen järkytys seurasi yläkerrassa huoneessa, johon majoituimme. Huone oli miehen entinen lapsuus ja nuoruusvuosien huone, joka oli säilytetty tismalleen samanlaisena kuin se on ilmeisesti ollut miehen muuttaessa pois: akuankat hyllyssä, julisteet seinillä, lautapelit ja lelut kaapissa... Voin sanoa, että oli pikkuisen creepy olo maata siellä tuijotellen jotain karvisen kuvia ja pehmoleluja. Mies on siis keski-ikäinen, ei kaukana viidestäkympistä...
Olen tavannut miehen vanhemmat nyt pari kertaa. He vaikuttavat mukavilta. Miehen kanssa koitin ottaa koko tätä outoa kuviota varovasti puheeksi, mutta ei siitä mitään tullut.
Sanokaa nyt, kuinka iso red flag tämä teidän mielestä on?
Kommentit (62)
Mies häpeää sinua eikä ole katkaissut napanuoraansa, sitähän tuo selvästi on. Miehen ainoa oikea rakkaus on hänen äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Mies häpeää sinua eikä ole katkaissut napanuoraansa, sitähän tuo selvästi on. Miehen ainoa oikea rakkaus on hänen äitinsä.
Itse taas tulkitsen tämän niin että mies nimenomaan ei ole läheinen vanhempiensa kanssa.
Ehkä häntä jännitti miten tapaamisenne sujuu, ja sen vuoksi suojautui vanhaan rooliinsa. Kyllä hän siitä aikuistuu.
Itselleni olisi red flag. Monelle muulle ehkä ei. Vanhempi-lapsi-roolista ei selvästi ole päässyt kumpikaan osapuoli kypsymään eteenpäin. Inhoan sitä miten aikuinen ihminen heittäytyy elämän ehtoopuolta kolkuttelevan passattavaksi.
Mitä tulee myös entisellään pidettyyn huoneeseen - ei ole selkeästi ajateltu sitä, että elämänvaihe ja tarpeet ovat nyt eri, että huone sopisi paremmin vierashuonekäyttöön. Sekä vanhemmat että lapsi jämähtäneet. Korkea aika laittaa vuosikausia lukemattomat aku ankat sun muut eteenpäin.
Eli mies nimenomaan ei tahtonut viedä ap:ta lapsuudenkotiinsa, koska tiesi miten siellä käy. Ap kuitenkin väkisin sinne tunki, ja nyt pitää asiaa sitten redfläginä.
Joo-o. Naiset. Eipä tässä kai muuta voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni olisi red flag. Monelle muulle ehkä ei. Vanhempi-lapsi-roolista ei selvästi ole päässyt kumpikaan osapuoli kypsymään eteenpäin. Inhoan sitä miten aikuinen ihminen heittäytyy elämän ehtoopuolta kolkuttelevan passattavaksi.
Mitä tulee myös entisellään pidettyyn huoneeseen - ei ole selkeästi ajateltu sitä, että elämänvaihe ja tarpeet ovat nyt eri, että huone sopisi paremmin vierashuonekäyttöön. Sekä vanhemmat että lapsi jämähtäneet. Korkea aika laittaa vuosikausia lukemattomat aku ankat sun muut eteenpäin.
Inhoan sitä, että joku tulee neuvomaan, mitä kodissani tulee tehdä. Jos haluan pitää lasten huoneet sellaisina kuin haluan, pidän. Niihin voi laittaa yökylässä olevia sukulaisia. Vanhat Akut ovat lastenlasten käytössä.
Lapseni vaihdosta tultuaan tokaisi omasta huoneestaan, että ei ole kiva kun oma pärstä tunkee joka puolesta silmille ;( Olin vuorannut seinät hänen lapsuuskuvillaan ja hyllyt täynnä ala-asteelta lähtien tehtyjä käsitöitä, mummin tilaamat Aku Ankat somasti kansioissaan.
Kaikki lähti, ovat toki hellyydellä säilöttynä varastoon ja vaatehuoneen ylähyllylle. Rosvoille kelpasi varastosta vain Aku Ankka kirjat, mapit kai liian painavia kantaa.
Mies taantuu lapseksi kotonaan eli ei kuitenkaan ole vielä aikuinen. Siinä on kehityskohde ja sopivaa aviomiesmateiaalia jota jokin typerä ex vaimo ei ole vielä pilannut. 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni olisi red flag. Monelle muulle ehkä ei. Vanhempi-lapsi-roolista ei selvästi ole päässyt kumpikaan osapuoli kypsymään eteenpäin. Inhoan sitä miten aikuinen ihminen heittäytyy elämän ehtoopuolta kolkuttelevan passattavaksi.
Mitä tulee myös entisellään pidettyyn huoneeseen - ei ole selkeästi ajateltu sitä, että elämänvaihe ja tarpeet ovat nyt eri, että huone sopisi paremmin vierashuonekäyttöön. Sekä vanhemmat että lapsi jämähtäneet. Korkea aika laittaa vuosikausia lukemattomat aku ankat sun muut eteenpäin.
Inhoan sitä, että joku tulee neuvomaan, mitä kodissani tulee tehdä. Jos haluan pitää lasten huoneet sellaisina kuin haluan, pidän. Niihin voi laittaa yökylässä olevia sukulaisia. Vanhat Akut ovat lastenlasten käytössä.
En ole neuvomassa ketään. Vierastan vain johonkin aikakauteen jämähtämistä, se signaloi sitä, ettei enää pysy ajassa mukana ja on vanhenemisen merkki. Se kun vieraillessa keskustelu vedetään siihen, mitä tapahtui 20-40v sitten eikä ajatus ole nykyhetkessä ja tulevassa. Kuinka todennäköisesti tälle nelikymppiselle miehelle on tulossa lapsia, joita kiinnostaa lukea ikivanhoja akuja, joiden painojälki on kuraa, huumori ja kielenkäyttö vanhentunutta? Oma äiti hillosi Viisikko-kirjoja mökillä, eipä niihin kukaan koskenut vuosikymmeniin, vasta kun minä parikymppisenä kävin jätesäkkikaupalla heittämässä niitä ja jotain hiirenkakkaisia lastenhaalareita pois.
Jokainen muuttuu vanhempiensa seurassa aina lapseksi enemmän tai vähemmän
itse seurasin huulipyöreänä kerran kun 9 kymppinen isoäitini pomotti 7 kymppistä tytärtään: omaa äitiäni siis😳
Minun mieheni käyttäytyy vanhempiensa kanssa juuri noin. Ei kunnioita heitä pätkääkään. Siellä on lapsuudessa ollut jotain hämärää. Isä väkivaltainen alkoholisti ja äiti marttyyri paapoja. Mies käyttäytyy tosiaan kuin vihaisi heitä. Vanhemmat ovat mielestäni ihan mukavia ihmisiä. Mitä nyt isä murahtelee äidille samalla tavalla. Tosiaan äiti on myös säilyttänyt kaikki miehen lapsuuden lelut. Mies on 53 v. Lelut ovat varastossa kylläkin.
Paha juttu tässä on se, että mies alkoi kohtelemaan minua myös arvottomasti aika pian suhteemme vakinaistuttua ja lasten synnyttyä. On aivan selvä narsisti, joka ei välitä lähimmistään, paitsi jos hyötyy heistä jotenkin.
Kotoa saatu malli siis, jossa ei naista tai muitakaan ihmisiä ei arvosteta. Seuraileppa miehesi käytöstä tarkasti. On aika iso Red flag mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Moni taantuu lapseksi tai teiniksi lapsuuskodissaan. Palataan samoihin rooleihin. Ei ole vakavaa.
No eipä se oikein normaalia ole. Ihmisen pitäisi aikuistua, tämä koskee myös suhdetta lapsuuden perheeseen. Totta kai ne vanhat roolit tulevat esiin, mutta jos aikuinen taantuu vanhempiensa seurassa teiniksi niin en pitäisi sitä enää ihan normaalina.
No minkäslaisia ne naisten lapsuudenkodin omat huoneet ovat?
Jos alitajuntasi nostaa esille ajatuksen, onko tämä iso red flag niin kyllä se on. Nuo tunteet syntyvät ihan aiheesta. Luota vaistoihisi. Ihminen on siitä typerä eläin, että se on ainoa, joka yrittää järjellä vaimentaa luontaiset vaistonsa ja toimia niitä vastaan.
Narsistieksän huone oli samanlainen. Hän tosin oli aika vastikään muuttanut pois, mutta silti oli lapsellinen se huone.
Kaikkein oudoimmalta oikeastaan tuntuu se että se huone kuulostaa todellakin lastenhuoneelta leluineen sun muineen, ei kotoaan pian lähtevän nuoren aikuisen huoneelta.
Vierailija kirjoitti:
En näe kyllä tässä mitään red flagia.
Monet vanhemmat säilyttää lastenhuoneet sellaisenaan vuosikymmeniä, jos tilaa on talossa sen verran paljon ettei niitä varsinaisesti tarvita kuin vierashuoneeksi sille aikuiselle lapselle jos tulee yökylään. Mä olen 50 v nainen, ja siellä se aina odottaa mun huone tarroineen, leluineen ja lastenkirjoineen kun käyn vanhemmilla.
Ja tuo taantuminen lapsuuden rooleihin lapsuudenkodissa on ihan äärimmäisen tavallista. Se ei tarkoita ongelmia muussa elämässä. Todennäköisesti sitä esiintyy vain kun siellä vanhemmilla käy. Ellei mies ole epänormaalin usein siellä vanhemmilla (tyyliin monta kertaa viikossa), pesetä edelleen pyykkejään äidillä tms, en pitäisi ollenkaan ongelmana.
Eikö sua silloin nuorena aikuisena haitannut sun lapsellinen huone?
Vierailija kirjoitti:
No minkäslaisia ne naisten lapsuudenkodin omat huoneet ovat?
Minä vein lähtiessäni kaiken mukanani. Se huone kun oli sisustettu nuorelle aikuiselle sopivasti. Jos mun huone olisi ollut täynnä leluja ja tarroja ja lastenkirjoja niin sinne olisivat kyllä jääneet ja olisinko edes takaisin mennyt, kuulostaa todella ahdistavalta.
red flag red flag...mikä hiton red flag, ei suomeksi sanota noin! Anglismi joka ei tarkoita yhtään mitään suomenkieleisessä tekstissä, lähinnä naurettavaa. Aivan kuten ne "moicca" sun muut jotka olivat aikoinaan "muotia", "jucci, Maicci...
red flag: https://en.wikipedia.org/wiki/Red_flag
koittakaas nyt jo päästä eroon, olette aikuisia, luulen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni taantuu lapseksi tai teiniksi lapsuuskodissaan. Palataan samoihin rooleihin. Ei ole vakavaa.
No eipä se oikein normaalia ole. Ihmisen pitäisi aikuistua, tämä koskee myös suhdetta lapsuuden perheeseen. Totta kai ne vanhat roolit tulevat esiin, mutta jos aikuinen taantuu vanhempiensa seurassa teiniksi niin en pitäisi sitä enää ihan normaalina.
Ai itsekö puhut vanhemmillesi kuin viraston asioimiskäynnillä?
En näe kyllä tässä mitään red flagia.
Monet vanhemmat säilyttää lastenhuoneet sellaisenaan vuosikymmeniä, jos tilaa on talossa sen verran paljon ettei niitä varsinaisesti tarvita kuin vierashuoneeksi sille aikuiselle lapselle jos tulee yökylään. Mä olen 50 v nainen, ja siellä se aina odottaa mun huone tarroineen, leluineen ja lastenkirjoineen kun käyn vanhemmilla.
Ja tuo taantuminen lapsuuden rooleihin lapsuudenkodissa on ihan äärimmäisen tavallista. Se ei tarkoita ongelmia muussa elämässä. Todennäköisesti sitä esiintyy vain kun siellä vanhemmilla käy. Ellei mies ole epänormaalin usein siellä vanhemmilla (tyyliin monta kertaa viikossa), pesetä edelleen pyykkejään äidillä tms, en pitäisi ollenkaan ongelmana.