Voiko masennukseen kuulua ilkeys?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse masentunut. En ole ilkeä. Päinvastoin, jos en jaksa olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, vetäydyn muista ja haluan olla yksin. 

Huomiota kartan silloin eniten. Enkä halua kenenkään saavan ikävää oloa, mikä itsellä on.

Olen itsekseni sen mitä pystyn, kokoan ajatuksia ja lepään.

Parempia vointeja. 🌺 Ja ei suurin osa masentuneista todellakaan ole ilkeitä, mutta ihan selkeästi sellainen alaluokka löytyy kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa jo itse, palstalla ei tykätä opettamisesta.

Tällä palstalla ainoa mistä tykätään on se, kun orpo kompastuu sirkkeliin. 

 

Misery loves company. 

Kyllä voi! Tutkimusten mukaan pidempiaikaiseen masennukseen liittyy usein myös jokin persoonallisuushäiriö. Mulla ollut muutaman kerran tuo sama tunne mitä kuvailit tapaamisen jälkeen. Kuin jotain mustaa, sakeaa savua kaadettaisiin saavilla ympärilleni. Oli kova paikka ymmärtää miten kaverini on todellisuudessa tunnekylmä ja reagoimaton. Lisäksi hänelle ei saa huomauttaa yhtään mistään tai loppuu yhteydenpito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällainen masentunut läheinen, joka ylipäätään otti yhteyttä kymmenen vuoden jälkeen masennuttuaan. Sieltä satoi niitä viestejä, joissa saattoi lukea vaan että mitä kuuluu. Ihan mitä tahansa vastasi niin tuli se surkeuden vuodatus. Jos sanoi että tulin äsken töistä niin vastataan aiheesta mulla ei ole töitä. Jos kerron käyneeni jonkun kanssa kahvilla niin tulee vastaus että mulla ei ole seuraa sellaiseen. Taas jos sanoo olevansa menossa elokuviin tai siivoamaan tulee jatkovuodatus että mulla ei ole rahaa tai energiaa. Jos kommentoi päivän tapahtumia niin yyh mä en jaksa seurata uutisia. En siis yksinkertaisesti keksinyt mitään puheenaihetta josta voisi keskustella ns. normaalisti.

Mulla on samanlainen läheinen. Hänellä on kyllä liuta muita sairauksia, sekä henkisiä että fyysisiä, mutta ei tietääkseni masennusta. Hän sanoo itse ettei halua puhua sairauksistaan, mutta vetää silti keskustelun aina niihin. Tosi vaikea puhua mistään. Ainoa turvallinen puheenaihe on kysellä miten hän pärjää. Omista jutuista voin kertoa, jos ne on negatiivisia, esim. auto ei mennyt katsastuksesta läpi, sain noroviruksrn ja oksensin kolme päivää putkeen, läheisellä on syöpä, kissani kuoli, jne.

Mun kokemusten mukaan kyllä. Mun veljellä on ollut pahaa masennusta ja aina huonoimpina aikoina vithuilee kaikesta. On niin syvällä niissä omissa mietteissään, että kuulee kaiken jo kettuiluna tai ainakin kevyempänä ongelmana kuin hänen omansa. 

Ilkeitä ihmisiä on ollut aina. Tämä tuntuu myös pahentuvan iän myötä, eli pahasta tulee vielä pahempi, jne.

Älä tapaa tuota ihmistä enää. Vietä aikaa vain sellaisten kanssa, jotka ovat sinulle mukavia