Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään luotettavaa lähdettä siihen, että kuka tahansa lapsiperhe olisi ennen saanut maksutonta kotiapua?
04.08.2024 |
Tällä palstalla väitetään vuodesta toiseen, että ennenvanhaan lapsiperheet olisivat saaneet kunnalta maksutonta kotiapua. Olen kysellyt tästä aiheesta etenkin vanhemmilta tuttaviltani, eikä kukaan ole saanut kotiapua, eikä edes tiedä ketään sitä saanutta. Eräs tuttuni oli 80-luvulla töissä kunnan kotiavussa, ja hän kertoo, että kotiapua saivat silloin vammaiset, sairaat, vanhukset ja yksinhuoltajat. Tavalliset kahden huoltajan perheet eivät saaneet kotiapua.
Eräät tuttavani ovat itse olleet teini-ikäisinä kotiapulaisina, mutta he eivät olleet ilmaista apua, vaan perheet maksoivat heidän palkkansa itse.
Mistä siis on syntynyt myytti, että lapsiperheet olisivat entisaikoina saaneet ilmaista kotiapua? Vai onko siinä ollut paikkakuntakohtaisia eroja? Onko jossain päin Suomea ihan normaalit perheet saaneet ilmaista kotiapua kunnalta?
Kommentit (22)
No minulla on mielikuva, että sossun kautta olisi ennen ollut tarjolla tuollaista ihan oikeaakin käytännön apua sinne kotiin. Ei siis yleisesti kaikille perheille, mutta siis erilaisissa ongelma-, väsymys-, sairaustilanteissa. Mutta onko tääkään totta vai vaan mielikuva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sosiaalitukien hyväksikäyttäjät ovat aika tuore ilmiö.
Olen kotihoidossa töissä ja tiedän montakin. He ovat syntyneet 30- luvulla. Esim. kaksi mitkä ovat jääneet erityisesti mieleen saivat apua kun synnyttivät kaksoset. Apu oli vapaaehtoista ottaa vastaan mutta sitä ihan tarjottiin.
Heh. Ainakin meillä oli useaan otteeseen 70-luvulla kodinhoitaja kunnalta. Saattoi olla nimellä kotisisar.
Sen lisäksi kunnassa oli terveyssisar, jonka sai tilata ilmaiseksi kotiin.
Plus kunnanlääkärikin teki kotikäyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotihoidossa töissä ja tiedän montakin. He ovat syntyneet 30- luvulla. Esim. kaksi mitkä ovat jääneet erityisesti mieleen saivat apua kun synnyttivät kaksoset. Apu oli vapaaehtoista ottaa vastaan mutta sitä ihan tarjottiin.
30-luvulla syntynyt mummoni ei saanut synnytysiässä mitään kotiapua, vaikka hänellä oli melkein 10 lasta. Vasta 90-vuotiaana vanhuksena hän sai kotiapua. Kaksosten vanhemmat ovat ilmeisesti kuuluneet samoihin erityisryhmiin kuin sairaat ja vammaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlaa Kotisisaret.
Googlasin, eikä siellä sanottu normaalien perheiden saaneen kotiapua.
Lapsuus 60-70-luvuilla. Enpä ole ensimmäistäkään koskaan nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntyntyt 70-luvulla ja pikkusisaruksista kaksi kasarilla, eikä äiti ainakaan saanut apua vaikka olisi tarvinnut kun loukkasi itsensä kun odotti pikkusisarusta. En tiedä ketään kasarillakaan että olisi kotiin saanut apua. Ehkä joillain paikkakunnilla sitten on joskus 70-luvulla saanut, mutta myöskään isoäitini jolla oli 10 lasta ei kyllä mitään apuja saanut, synnyttikin kotona kaikki lapsensa, viimeisen 50-luvulla.
Kyllä se oli maksullista sekä vanhuksille että perheille jos kotiavustaja kävi. Olin 80-luvulla työllistettynä.
Perheissä lähinnä synnytysten yhteydessä, poislukien ongelmaperheet mutta niihin ei työllistettyä laitettu vaan ammattilaiset ja sosiaalityön kautta.
Se oli tulojen mukaan. Laskutuksesta en tiedä, tunnit annettiin toimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ainakin meillä oli useaan otteeseen 70-luvulla kodinhoitaja kunnalta. Saattoi olla nimellä kotisisar.
Sen lisäksi kunnassa oli terveyssisar, jonka sai tilata ilmaiseksi kotiin.
Plus kunnanlääkärikin teki kotikäyntejä.
Eikä tod oltu mikään sosiaaliperhe.
Meillä oli 90-luvulla kunnan kodinhoitaja jos me lapset olimme sairaana ja vanhemmat olivat töissä. Ehkä eri kunnissa oli erilaiset käytännön.
Ja emme olleet sossupummeja vaan tavallinen duunariperhe jossa 5 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaista apua lapsiperheille saivat aikoinaan lähinnä ns. sosiaalitapaukset.
Meillä oli 70-luvulla kolme kertaa sellainen. Minä olin jo koulussa. Taisin olla yli 10 jo.
Äidilleni jäänyt myös käsitys, että sellaisen voi vain tilata ja hän jankutti jatkuvasti lasteni ollessa pieniä, että tilaa kodinhoitaja, eikä uskonut, ettei sellaisia nykyään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi muutaman kerran kodinhoitaja ollessani lapsi 80-luvun lopussa. Hoitaja siivosi ja laittoi ruokaa. Vanhempani olivat yhdessä, eli äiti ei ollut yksinhuoltaja. Isä työskenteli välillä rakennuksilla, välillä oli työttömänä ja äiti oli kotiäiti mutta nosti työttömyyskorvauksia. Äidilläni ei ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa eikä hän ole koskaan edes yrittänyt työllistyä. Isälläni oli alkoholiongelma, ja vaikka tietääkseni äidilläni ei ole diagnosoitu mielenterveysongelmia, on selvää, että jotain hänessä on vialla. Äidin elämänhallinta oli ja on edelleen heikkoa. Meillä oli aina hyvin likaista, ja varmasti meistä lapsista näki, ettei meistä pidetty huolta asianmukaisesti. Meistä tehtiin lastensuojeluilmoituksia, joiden seurauksena kotiapua varmaankin tarjottiin.
Emme siis olleet "tavallinen perhe", mutta voin oman kokemukseni perusteella kuitenkin vahvistaa, että konkreettista apua oli tuohon aikaan tarjolla. Kodinhoitajan käynnit hävettivät minua. Äiti vain istui sohvalla käyntien ajan. En pystyisi katsomaan vierestä, kun joku, jota en ole itse palkannut, siivoaa kotiani. Hävetti, että äiti ei huolehtinut kodista eikä lapsista, vaikka oli tietoisesti valinnut olla kotiäiti. Luulen, että hän teki lapsia vain saadakseen tukia sekä tekosyyn olla menemättä töihin.
Minä ja sisarukseni olemme syntyneet 70- ja 80-luvuilla. Meillä kävi melkein viikottain kodinhoitaja. Kun vauva syntyi niin tarkkaa kävi kotona (Pirkanmaa).
Mieheni on syntynyt -81 ja jalkansa murrettuaan heille tuli kotiin kodinhoitaja kunnalta häntä hoitamaan päiviksi vanhempien ollessa töissä, (Itä-Suomi).
Varmaan paljon riippui kunnasta, missä asui. Resurssit olivat pienissä kunnissa aika pienet. Maksusta en kyllä osaa mitään sanoa, kun en sitä apua koskaan saanut, juurikin resursseista riippuen, vaikka apua olisi esim. kerran tarvittu vain muutamaksi tunniksi lääkärikäyntiä varten, tukiverkkoa ko. paikkakunnalla ei ollut. Kun se oli kai kunnille vapaaehtoista, oliko tätä palvelua myös lapsiperheille eikä vain vanhuksille.
Oli mahdollista saada kodinhoitaja kotiin esimerkiksi sairaalle lapselle Helsingissä 1980-luvulla. Tulojen mukaan meni maksu. Opittiin äkkiä, että sen sai helpommin, kun isä soitti. Ei se kuitenkaan aina onnistunut.
80-90-luvuilla oli kodinhoitajan apua saatavilla kunnassamme ilmaiseksi, esim. kaupassa käyntiin, kun vanhempi oli sairas, tai lapsi oli sairas ja vanhemmat joutuivat lähtemään työmatkalle.
Meillä kävi 90-luvun puolivälissä yh-äidin vammauduttua. (Aggressiivinen ja nopea ms-tauti. Äiti menetti kävelykyvyn, eikä sen palauduttua pysynyt pystyssä edes kävelysauvoilla. Voimat oli niin heikot, ettei saanut painavampia tavaroita nostettua.)
Äidin kotiuduttua sairaalasta ja lasten palattua kotiintyöntekijät kävi ehkä kerta viikkoon imuroimassa, käymässä kaupassa ja laittamassa ruokaa. Välillä vaihtoi lakanat ja pesi pyykkiä. Kiltein vähän jututti meitä. Kerran äiti pyysi yhtä tosi yksinkertaista tapausta viemään meidät ulos ja se jätti meidät kun tuli tuttuja lapsia vastaan. Oltiin 5-6-vuotiaita. Epäilen et oli kännissä myös.
Kovasti nämä myös selittivät meille lapsille yhdessä pohtineensa, että äiti teeskentelee vähän, koska ei niin nuori voi olla noin sairas. Kun kerroin innoissani käyneeni itse ostamassa herkut 6-v synttäreille yli kilometrin päästä, niin yksi haahka innostui ja yritti ajaa avun lopetusta koska lapsi voi käydä kaupassa ja on osaava kotitöissä (tein ne hommat mihin äiti ei pystynyt, jos muita ei ollut apuna). Äiti joutui erikseen soittamaan ja anelemaan apua, etten jaksa kantaa kaikkea ja on isot autotietkin ylitettävänä. Pitkin hampain apua myönnettiin vielä vähäksi aikaa. Se loppui kokonaan kun täytin 7 ja katsottiin, että pystyin hoitamaan kauppa- ja muut asioinnit.
Googlaa Kotisisaret.