Lue keskustelun säännöt.
6kk vauva ja parisuhde kriisi/onko korjattavissa?
03.08.2024 |
Olemme miehen kanssa naimisissa kohta 4- vuotta, ja seurustelimme 5 vuotta. Kirjoitan puhelimella, joten virheitä on. Tiedän ekan vuoden olevan rankka, mutta että näin rankka?
Meillä on takana yksi keskenmeno, lapsi oli kovasti toiveissa. Alussa mies hoiti vauvaa hienosti.
Nyt mies ei tee mitään vauvan eteen jos en pyydä, mitä en halua enää tehdä. Mies sanoo usein "etkö sä voisi" ja "sä oot nii hyvä siinä" tai "kohta " mitä ei tule kuin ehkä 30 min päästä, jos silloinkaan. Nyt on sellainen olo etten halua pyytää häneltä. En halua meidän lapsen kasvavan, niin että hän on ei haluttua seuraa.
Kotona mies ei enää puhu mistään, uhriutuu ettei minun kanssa voi puhua, jatkuvasti puhelimella, hermostuu nopeasti, nukkuu sohvalla usein, , haukkuu ja puhuu äärimmäisen rumasti välillä.
Yritän varmistaa että mies saa joka päivä omaa aikaa. Menen lapsen kanssa kauppaan, kylään tai puistoon. Mies saa mennä oman harrastukseen aina kun haluaa. Jos miehellä on aamuvuoro niin hän saa kello 18.30 omaa aikaa ja menee noin klo 20-21 nukkumaan. Mies ilmoitti ettei häntä kiinnosta onko minulla omaa aikaa, sillä hänelläkään ei ole koskaan. Yritän kertoa hänellä että tarvitsen myös omaa aikaa joskus, ja miten hän voisi antaa edes 10 min. Kerroin hänelle että toivoisin hänen ottavan minut huomioon, niin kuin minä otan hänet. Miehen mielestä ei ole hänen vika jos en saa suuta auki. Otan hänet automaattisesti huomioon, ja toivon samaa häneltä. Hän sanoo ettei kiinnosta.
Alkaa itsellä pinna kiristyä. Hoidan joka päivä vauvan itse, univelan takia välillä on pinna kireänä, teen paljon hänen puolesta. Olisi ihanaa jos mies antaisi joka päivä edes 10 min omaa aikaa minimissään.
Omasta mielestä keskustelu yhteys on väliaikaisesti tauolla, toivottavasti. Mies näkee minut vain nalkuttavana akkana, mikä tuntuu pahalta. Sanon paljon asioista, kuten "älä jätä likasta vaippaa lojumaan" "voitko laitaa puhelimen pois edes joskus? Ei tarttis ruokapöydässä olla puhelimella" "vauva itkee, voitko ottaa/katsoa."
Miehen mielestä meidän suhteessa on vain ongelmia. Olen miehen mielestä raivostuttava, mikromanageroija, nalkuttava biach, hän ei halua tehdä minun kanssa mitään enää/mennä reissuun, hän on sanonut ettei voi sietää minua ja haluaa erota (väsyneenä,) uuvutan hänet, hänellä on 2 työtä, työ ja perhe.
Miten korjata suhde? Mies on ennen ollut aivan unelma. Mies ei usko terapiaan, sinne en häntä saa. Onko kaikki hukkaan menyttä? Haluaisn mennä treffeille ja saada parisuhde aikaa, miestä ei kiinnosta. Mies haluaa toisen lapsen, mikä hämmentää erittäin paljon. Miksi? Tuntuu että kunnioitus ja rakkaus alkaa hiipua, jos hän ei yritä tulla vastaan ja pelasta liittoamme.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sinkin pitäs päästä joskus vaikkapa yksin uimaan,salille,kävelylle. Jos ei onnistu, ero on hyvä vaihtoehto. Sit vauva miehelle vaikka joskus ja saat sillon sitä omaa aikaa jos miehellä kiinnostaa olla etävanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkitys? Mies kuulostaa masentuneelta. Jos tienne nyt erkanee, nuo ongelmat kyllä seuraavat häntä jatkossakin, sillä ongelma on hänessä eikä hänen ympärillään eli teissä.
Hän sai ylennyksen töissä, enemmän töitä ja on 3 vuoro työ. Varmasti työ kuormittaa, mutta epäilen myös masennusta. Hänen sisaruksilla on ollut/hoidetaan.
-ap
Miehillekin voi tulla synnytyksen jälkeinen masennus. Käske se lääkärille.
Se että parisuhteessa menee huonosti vauvavuonna ei ole mitään epänormaalia. Monet miettii tuossa vaiheessa eroa. Asiat helpottuu kun lapsi kasvaa ja monet parisuhteet palautuu normaaliksi kyllä.
Itse huolestuisin siis enemmän siitä että ei vauva kiinnosta.
Lopeta se miehen huomiointi, mikä kynnysmatto oikein olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan itse kohdella muita, miten haluan itseäni kohdeltavan. En siitä olevan mitään hyötyä jos alan kohdella miestä samalla tavalla.
Mies ei ole kotona. Yritän puhua hänen kanssa uudestaan, sitten kun tulee illalla kotiin.
Jos keskustelut ovat sitä, että sinä kiellät ja vaadit ja kaiken lisäksi vielä pitäisi treffeille kanssasi lähteä samoja vaatimuksia kuulemaan, niin miksi ihmeessä mies haluaisi olla kanssasi?
Nyt haet lapselle päivähoitopaikan, 9 kk ikäinen pääsee jo hoitoon ja ryhdyt opettelemaan ajattelua, jossa lapsi ei ole taakka etkä sinä itsekään ole taakka. Omaa aikaa 10 min saa vaikka hankkimalla kavereita, jotka ottavat lapsen tunniksi tai kahdeksi, ei siihen omaan aikaan miestä tarvita. Ja kun mies huomaa, että sinä osaat itsekin ottaa elämäsi haltuun ja nalkutat vähemmän, voi hiljalleen olla aika keskustellakin.
Toivottavasti maksatte kaikki perheen kulut puoliksi, koska miehelle ei välttämättä ole mukava tunne olla kotona koko ajan moitittu, vaikka joutuu maksamaan kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuvauva-aikana kaikkia ahdistaa ja vituttaa, ja kaikki kokevat saavansa vähemmän mitään kivaa kuin toinen. Näin se menee, ja pahimmillaan yhteys katkeaa.
Yrittäkää pelastaa se keskustelemalla tästä katkeruutta aiheuttavasta tilanteesta todistusaineiston kanssa. Laitat jääkaapin oveen listan, jossa on kotityöt ja lapsen hoitoon liittyvät työt ja siitä sitten ruksailette, että kumpi on hoitanut. Toinen lista, jossa on vapaa-ajan menot, ja ruksailette siitä, kumpi on päässyt. Parin viikon päästä vertailette, että kumpi on oikeasti tehnyt enemmän ja saanut enemmän vapaata. Siitä on sitten hyvä aloittaa keskustelu.
Noh, mun kokemus on se että miehen pitää oppia olemaan vauvan kanssa itse. Eli et kysele, vaan aloitat jonkun harrastuksen vaikka vaan kävelylenkit ja menet. Silloin miehen on pakko pärjätä se aika lapsen kanssa. Parasta olisi, jos hän jäisi lapsen kanssa myös vanhempainvapaalle, koska ette pysty asettumaan toistennen asemaan jos ette vaihda rooleja. Mun mies ei ollut, mutta jo se, että hän viikon tutustui päiväkotiin ekan lapsemme kanssa ja oli jänen kanssa kotona kun pk-päivöt oli aluksi lyhyitä, sai hänen silmät jotenkin avautumaan että mitä on olla 1-vuotiaan kanssa. Eli ratkaisu on se, että myös isä on säännöllisesti lapsen kanssa niin että sä et ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään korjattavissa. Ero tai itsemurha.
Mulla oli samanlaista exän kanssa. Oisinpa vain tajunnut lähteä siinä vaiheessa, enkä 15 vuotta myöhemmin. Meni vain aina pahemmaksi. Kun lasten kanssa helpotti, niin mies keksi ruveta harrastamaan purjehdusta ja golfia, eikä sitä juuri kotona näkynyt, paitsi sotkemassa paikkoja, ja määkimässä surkeaa kohtaloaan kotiin kahlittuna lompakkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan. Mikään keskustelu ei auta tossa vaiheessa. Vaan se, että isä itse on sen lapsen kanssa myös ja tajuaa millaista se on. Kun hän myös tutustuu lapseen enemmän ja saa itseluottamusta hoitaa vauvaa, hän todennäköisesti myös alkaa enemmän oma-aloitteisesti ottaa koppia vauvasta. Mutta nyt sun keino on ilmoittaa, että moikkumoi, lähden puoleksi tunniksi ulos, onko jotain kysyttävää.
Kuulostaa kammottavalta tuo suhteenne ja pieni ihminen joutuu vielä katsomaan sitä sivusta... Pidä nyt ihmeessä todella hyvää huolta ehkäisystä, ettei pääse enää mitään vahinkoja tapahtumaan lisäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi saattaa olla masentunut. Itse aikanaan ihmettelin, miksi mies ei ollut kiinnostunut lapsesta eikä minusta, katsoi vain telkkaria ja oli omissa oloissaan. Olin loukkaantunut ja pyysin häntä tekemään edes jotain kotitöitä ja hoitamaan edes joskus lasta, mutta ei onnistunut. No, masennus siitä sitten paljastui. Hyväksyin asian ja sen, että nytpä nämä hommat sitten vain ovat minun harteillani. Mieheni alkoi selvittää ongelmiaan ja vähitellen asiat paranivat. Mutta aikaa siihen meni. Tällä hetkellä lapsi on aikuinen ja hänellä on hyvät välit meihin molempiin. Avioliittomme on kestänyt yli 30 vuotta ja on hyvin onnellinen. Joten mielestäni eroa ei ole syytä heti ottaa. Voimia ap:lle, asiat voivat hyvinkin kääntyä parempaan.
Kerran neljässä vuodessa paljaalla munalla suoritettavaa yhdyhtä poistaa hyvin painetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään korjattavissa. Ero tai itsemurha.
Miksei molemmat?
Tuommoiseen auttaa joskus sellainen että lähtee viikonlopuksi pois kotoa ja jättää miehen kahdestaan vauvan kanssa kotiin.
Se saattaa herättää miehen huomaamaan sen työmäärän mikä vauvan hoitamisesta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvauva-aikana kaikkia ahdistaa ja vituttaa, ja kaikki kokevat saavansa vähemmän mitään kivaa kuin toinen. Näin se menee, ja pahimmillaan yhteys katkeaa.
Yrittäkää pelastaa se keskustelemalla tästä katkeruutta aiheuttavasta tilanteesta todistusaineiston kanssa. Laitat jääkaapin oveen listan, jossa on kotityöt ja lapsen hoitoon liittyvät työt ja siitä sitten ruksailette, että kumpi on hoitanut. Toinen lista, jossa on vapaa-ajan menot, ja ruksailette siitä, kumpi on päässyt. Parin viikon päästä vertailette, että kumpi on oikeasti tehnyt enemmän ja saanut enemmän vapaata. Siitä on sitten hyvä aloittaa keskustelu.
Ja vierelle lista siitä, mitä kumpikin on maksanut ja lista siitä, miten monta tuntia on ollut palkkatöissä. Siinä ehkä se kotona oleva hoksaa, että ei tuo toimen ole rantalomalla, se on oikeasti töissä. Onhan se kummallista, että työssäkäyvän pitää sekä hoitaa työnsä että puolet lapsenhoidosta että kotitöistä, kun kotona olevalle riittää puolet lapsenhoidosta ja kotitöistä.
Palkatkaa lastenhoitoapua, niin sinäkin saat levätä
Mielialalääkitys? Mies kuulostaa masentuneelta. Jos tienne nyt erkanee, nuo ongelmat kyllä seuraavat häntä jatkossakin, sillä ongelma on hänessä eikä hänen ympärillään eli teissä.