Minkälaisen fiilis sulla tulee omien vanhempien seurassa?

Ap voisi opetella ensin suomea.

Ärtynyt ja vttuuntunut. 

No tarkoitin, että minkälainen fiilis tulee vanhempien seurassa. Autocorrect kirjoitti ihan muuta.

Hyvä ja turvallinen.

Mä olen kiitollinen omille vanhemmille siitä, että tunnen heidän arvostavan ja rakastavan mua. Ei he sano sitä ääneen (ainakaan isä), mutta näen sen heidän katseessa ja tunnen sen muuten. He auttaa ja tukee aina kun sitä tarviin.

Erittäin hyvä. Vietän heidän kanssaan aikaa mielelläni niin kauan kun se on vielä mahdollista. 

Kiusallinen, ärtynyt ja välttelevä.

Ovat kuolleet. 

Olin lapsesta saakka vanhempieni vanhempi tunnetasolla eikä he edelleenkään osaa käsitellä yhtään mitään tunteitaan. 

Hyvä tunne. Etenkin äidin kanssa tehdään paljon yhteisiä juttuja ja reissataankin. Iskä on myös kovin tärkeä. 

Haikea ja surullinen. Isäni on kuollut jo aikoja sitten, ja näen äitiäni harvoin. Hänen haurastumisensa näkeminen on vaikeaa, tiedostan että jokainen tapaaminen voi olla viimeinen.

Jotenkin kiusaantunut ja hankala eli yhdessäolo ei ole luontevaa eikä rentoa vaan siinä on joku outo epämukavuus ja kireys vaikka ei olekaan mitään riitaa tai sellaista.

Jo lapsena pidin täydellisen absurdina ajatustakin, että meillä vietettäisiin jotain koko perheen yhteistä leffa- tai peli-iltaa.

frofetaallinen, arvostan vanhempiani.

Leppoisa, hyväksytty, rakastettu ja rakastava. Ihanat vanhemmat minulla ja osaan heitä arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kiitollinen omille vanhemmille siitä, että tunnen heidän arvostavan ja rakastavan mua. Ei he sano sitä ääneen (ainakaan isä), mutta näen sen heidän katseessa ja tunnen sen muuten. He auttaa ja tukee aina kun sitä tarviin.

Onko tällaisiakin vanhempia olemassa? Olet onnekas.

Äidin kanssa tosi ahdistunut ja vttuuntunut. Onneksi isän kanssa taas voin olla täysin rennosti oma itseni, voidaan heittää huumoria, voidaan jopa ottaa yhteen ja aina se saadaan hyvässä hengessä selvitettyä nopeasti. Kiitos isä, ilman sinua en tiedä mitä tästä elämästä olisi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kiusaantunut ja hankala eli yhdessäolo ei ole luontevaa eikä rentoa vaan siinä on joku outo epämukavuus ja kireys vaikka ei olekaan mitään riitaa tai sellaista.

Jo lapsena pidin täydellisen absurdina ajatustakin, että meillä vietettäisiin jotain koko perheen yhteistä leffa- tai peli-iltaa.

Joo, ei meilläkään ikinä esim syöty yhdessä, paitsi sunnuntaisin, jolloin isä käytti ruokailun kaikkien perheenjäsenten arvosteluun. Leffailta oli sitä että hän töiden jälkeen katsoi kaikki illat kauhuleffoja joita minunkin annettiin katsoa pikkulapsesta saakka. 

Paska. Äitini ei vieläkään ymmärrä että se musta lammas (minä) on ainut joka on kouluttautunut ja tienaa kuukaudessa sen mitä 2 muuta sossupummia vuodessa saa valtiolta elääkseen, tekemättä mitään. Muistaa niitä kehua-kuuluvat sen narsisti paskan hoviin. Lähinnä naurattaa. 

Ap voisi myös laittaa oman fiiliksensä sihen aloitukseensa eikä vaan kysellä muiden fiiliksiä.

Isäni on kuollut hänkin kärsi kovin väärien vääristä syytöksistä myös työpaikalla kuten tiedetään eri uskonnot ja lahkot purkaa ilkeyttään.Oli hyvä isä teki työtä lähes 60 vuotta tehtaassa vuorotyössä ja auttoi omia vanhempiaan.Kunnon ihminen.Kunnioittaa pitää vanhempiaan.