Kokemuksia "kaverinpöllijöistä"?
On kaveriporukoita ja kaveriporukoita. Joissakin on tasa-arvoinen, kunnioittava ja aikuismainen meno, eikä kukaan manipuloi. Niissä on ihana olla jäsenenä.
Sitten on kaveripoppoo johon olen kuulunut tasa-arvoisena jäsenenä, mutta johon pelmahtaa draamakuningatar joka alkaa pyörittää hoviaan. Puhelias tapaus, joka pyörittää muut pyörryksiin. Mä kun en osaa manipuloijan kanssa toimia, niin jossain vaiheessa se draamailija nostaa mut silmätikuksi ja tipahdan sellaisista porukoista ulkopuolelle. Omat, hyvät kaverit jättävät.
Ehkä olen kankea, ehkä tylsä. Mutta kaverisieppaaminen ei tunnu kivalle. Vois ajatella että eivät ne tokan poppoon kaverit oikeita kavereita olleetkaan, mutta harmittaa heidän menettäminen silti.
Kommentit (17)
Kouluaikoina tuo oli yleistä. Yritin sitten vain etsiä uusia kavereita, kunnes heidät pöllittiin. Sama meno jatkui koko aikuisiän.
On helppo sanoa, että pitää olla sellaisten kanssa, jotka hyväksyvät sinut.
Mutta mitä jos se on työporukka, joka hylkää? Tai naapurusto? Ei ole mukavaa vaihtaa työpaikkaa tai asuinpaikkaa..
Tunnen tuollaisen. Loppupeleissä hän oli kuitenkin se, joka jäi yksin. Vuosia siihen tosin meni, mutta lopulta kaikki heräsi huomaamaan millainen pskanjauhaja on kyseessä.
Eihän nuo sitten ollu oikeita kavereita. Enemmän ne muut on feikkejä kuin se uusi tulokas. Etsi tasokkaampia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää se perintämies ?
Kuka? Olen nainen.
Eikö tähän voi käyttää samaa logiikkaa kuin parisuhteisiinkin? Ei kukaan sitä puolisoa vie, ellei ole ollut tilaa tulla ja viedä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tähän voi käyttää samaa logiikkaa kuin parisuhteisiinkin? Ei kukaan sitä puolisoa vie, ellei ole ollut tilaa tulla ja viedä.
Ei ole sama asia.
Normaalisti ihmiset ei osaa epäillä manipuloivaa paskanpuhujaa vaan uskovat kaiken. Etsi fiksumpia kavereita joita ei voiteta puolelle paskalla.
Uskomatonta miten helposti ihmiset antaa viedä itseään. Eivät kyseenalaista mitään eivätkä kysy kohteelta ovatko asiat totta.
Entinen työtoverini oli ja on edelleen tuollainen, tunnistin heti aloittajan tekstistä ihmistyypin! Ei voi kuitenkaan olla sama henkilö koska hänellä ei loppujen lopuksi sitten kuitenkaan ole niitä kavereita eikä ystäviä. Puoliso on. Siitä se kai hänellä lähteekin se manipulointi kun hän huomaa jonkun ystävystyvän mutta ei itse pysty kuin hetkeksi saamaan ne ihmiset puolelleen. Valehtelee, ja kehuu itseään, suurentelee tekemisiään, ja vähättelee muita. Ainoa konsti hänenlaisten kanssa on välttää kaikkea yhteydenpitoa, ja yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti ihmiset ei osaa epäillä manipuloivaa paskanpuhujaa vaan uskovat kaiken. Etsi fiksumpia kavereita joita ei voiteta puolelle paskalla.
Uskomatonta miten helposti ihmiset antaa viedä itseään. Eivät kyseenalaista mitään eivätkä kysy kohteelta ovatko asiat totta.
Siinä ateistit on erilaisia. Ei usko kakkapuheisiin vaan osaa olla kriittinen
On kokemusta. Koko elämän ajalta. Harmittaa se ja tosiaan saa itsetunnon ihan nolliin. Yritän kuitenkin ajatella että en voi pitää ketään elämässäni väkisin. He saavat tulla takaisin jos joskus haluavat, mutta eihän se todennäköisesti ole enää sama asia.
Minulla on muutama todella hyvä ystävä. Siis todella 3kpl. Luotan heihin täysin ja heidän ystävyytensä riittää. Ystävissä laatu korvaa määrän.
Aloitus on sangen lapsellinen. Ei aikuisen puhetta.
Toimivimpia on yksittäiset hyvät ystävät, jotka eivät tunne toisiaan
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on sangen lapsellinen. Ei aikuisen puhetta.
Et vain ole kokenut sitä. Eihän sitä uskokaan, ennenkuin itse kokee. Minäkin kuvittelin kaikenlaista, kunnes sitten törmäsin hyvin sairaaseen tyyppiin, joka onnistui manipuloimaan suunnilleen kaikkia ympärillään. Meni silloinkin pitkään, ennenkuin tajusin, missä vika oli. Kun sain tuon henkilön karsittua tuttavapiiristäni, oloni helpotti. Kukaan muu ei ole ollut samanlainen. Nyttemmin toivottavasti osaan myös lukea merkkejä paremmin, jotten päädy yhtä syvälle kiusaajan leikkeihin.
...jatkan vielä. Itselläni puskee tuollaisista identiteettikriisi.
Olenko ollut näiden kaveriporukoiden tasoinen tai arvoinen vai en? He ovat iloisia, normaaleja, kivoja perheenäitejä ja työssäkäyviä, joiden kanssa on monta vuotta ollut läheiset välit. He ovat aidosti olleet kaveria.
Yhtäkkiä en kelpaakaan heille, kun manipuloija tulee paikalle. Itselle tulee syytökset "mitä kuvittelinkaan, en ole heidän arvoisensa? Olenko luullut olevani samaa porukkaa"?