Olin molempien lasten kanssa kotona, kunnes 3-vuotiaana menivät päivähoitoon - tein osa-aikatöitä ja opiskelin, mutta eihän siitä
eläkettä kertynyt. Silti tuo lasten pikkulapsiaika on parasta aikaa elämässäni - käytiin museoissa, näyttelyissä ja kerhoissa, ja vaikka millä säällä leikkipuistoissa. Ihaninta oli se, että ei tarvinnut aamulla kiireessä lähteä mihinkään - esikoisen vein aamupäivällä leikkikoulun aamupuistoon ym. 4 tunniksi, kun olin vauvan kanssa kotona. Isoin ja paras investointi elämässäni.
Nyt molemmat teini-ikäisiä ja mulla rahat tiukalla.
Kommentit (22)
Tuosta eläkevakuutuksesta.
Se ei auttanut omalla kohdallani yhtään mitään. Eron jälkeen lasten isä ei suostunut maksamaan elatusmaksuja eikä tekemään ositusta kuin oikeuden kautta, joten jouduin hakemaan toimeentulotukea, jota saadakseen vakuutus oli realisoitava ensin.
Tämä. Olkaa valveutuneita ja viisaita, pitäkää omista oikeuksistanne kiinni , jos olette nyt kotiäitinä.
Itse olin, yhteisestä päätöksestä yhteistuumin hankittujen, pienten lastemme kanssa kotona monen monta vuotta, sekin yhteisestä päätöksestä. Mies piti vain isyysvapaat ja nekin nihkeästi. Ja pääosin silloin kavereidensa kanssa hengaten. Mies viihtyi töissään todella hyvin tehden pitkää päivää, tosin muutama pieni perhe-elämään osallistumisnotkahdus matkan varrella tuli, kun jouduin selkokielellä sanomaan, että lapsemme eivät tunne kohta isäänsä, jotta voisi priorisoida elämänsä asioita. Mutta minä kannoin itseni ja lasteni osalta taloudellisen vastuun kotiäitivuosinani miehen kerryttäessä omaisuuttaan ja ansioitaan eläkkeineen, kiitos edeltävien työvuosieni sekä säästöjeni.
Kotiäitivuosiani en kadu. Parasta aikaa elämässäni! Kiitosta noista vuosista olen nyt saanut teineiltäni, he arvostavat panostani ja ennen kaikkea läsnäoloani, sitä että olen viettänyt ja yhä vietän aikaa heidän kanssa. Tunnen omat lapseni.
Sen sijaan lasten isä, ex-mieheni, no - on yhä sitoutunut vain omaan elämäänsä, työntekoon ja omiin kaverisuhteisiinsa. Omat lapsensa hän näkee vain taakkoina, jopa itselleen kilpailijoina. Elatusmaksujakin tai hänen itsensä sanoin "kulliveroa" on miehen vaikea maksaa - ei ole kyse, etteikö siihen kykenisi vaan siitä, että ne ovat h ä n e n rahojaan, hänelle kuuluvia. No, hän niittää sitä mitä kylvää.
Sinä kotiäiti, turvaa oma taloudellinen selustasi tavalla tai toisella. Itse olin se naiivi sinisilmäinen hupakko eli taloudellinen tulevaisuuteni on heikko. Mutta kuten sanoin tuota aikaa en kadu.