Muita yksinäisiä. Mitä teette tänään?

Vierailija kirjoitti:

Katson olympialaisia, syön sipsejä. 

Minä olen jäänyt niihin koukkuun. Katson aamusta iltaan oli laji mikä tahansa, tietty pollet on parhaita katsella. Äsken meni pokka, kun goffissa jollakin pallo kieri hitaasti ja varmasti koloa kohti ja ohitti sen täpärästi jääden parin metrin päähän siitä. No, pelaaja yritti uudelleen ja pallo jäi kahden sentin päähän kolosta. Hekotin ääneen. En ollut tietenkään vahingoniloinen vaan pallo oli hyvin hyvin itsepäinen eikä halunnut koloon.

Yksinäisyys on yksilöllinen tunne. Itse koen itseni yksinäiseksi kun mies on mökillä pitämässä hauskaa kavereiden kanssa enkä voi flunssan takia olla mukana. Mikä siinä on väärin ja säälittävää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies lähti mökille. Minä toivun flunssasta niin oli pakko jäädä kotiin. Aamulla kävin kaupassa ja kävelyllä. Nukuin pitkät päikkärit. Iltapäivällä toinen pitempi kävelylenkki ja kävin syömässä burger kingillä. Ei viitsi laittaa vain itselleen ruokaa. Tylsää on ja vielä monta tuntia aikaa ennen kun voi käydä nukkumaan. Olla möllötän. Jos ei olisi hieman puolikuntoinen olo lähtisin kaupungille katselemaan meininkiä.

Mitä vttua? Yhden päivän joudut olemaan yksin kun mies on mökillä, ja joolet  yksinäinen! Säälittävää.

Olin aamulla töissä. Sen jälkeen kävin auttamassa sukulaista eräässä ohjelmointiasiassa. Kävin kaupassa haalimassa tarjoustuotteet. Katsoin olympialaisia. Tein ruoaksi kanawokkia. Lähdin takaisin töihin. Töiden jälkeen lämmitin saunan ja nyt syön pizzaa ja juon kokista. Kohta käytän naapurin koiran iltalenkillä sekä ruokin sen ja sitten menen nukkumaan. Aamulla taas töihin.

Siivosin, söin eilen tehtyä pitsaa ja katsoin Disney+. Sitten kävin kaupassa, myös etnisessä. Nyt yritän saada itseni vielä hetkeksi ulkokuntosalille...

Itseäni ei enää yksinäisyys haittaa. Saa olla rauhassa, eikä jälleen joutua miehen hyväksikäyttämäksi ja petettäväksi. Muhun kun miehet vain tyytyvät aidon rakkauden sijaan, ja sen sitten kostavat aina käytöksessään. Lisäksi nautin siitä, että en enää ole enää sairas, edes kotoa pystynyt poistumaan kuukausiin. Se oli yhtä helvettiä, ja sen jälkeen olo on ollut kuin uudesti syntynyt. Asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Kuukauden päästä alkaa kaksi työväenopiston kurssia joille ilmoittauduin, lisäksi ensi viikolla lähden kokeilemaan uutta harrastusta. Kiva nähdä ihmisiä ja jutella hieman, mutta kun ei ole ketään lähellä, kukaan ei voi enää satuttaakaan. Olen oman elämäni ja onnellisuuteni seppä.

Elämä on ihan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli hakea kaljaa. En ole yli kahteen kuukauteen juonut, niin voisi vaihtelu tehdä hyvää. Ei jaksaisi omia ajatuksia kuunnella 24/7. Kännissä voisin olla hauskempaa seuraa. Toisaalta ei kiinnosta huominen krapula eikä sen parantelu. Kuitenkin kaljoittelu venyy itseni tuntien tiistaihin asti.

 

Hain kaupasta kaljaa. Kaksi juonut ja olen aivan päissäni. Olen tainnut tulla vanhaksi kaiken lisäksi. No, kyllä se olo tästä tasoittuu muuutaman jälkeen, mutta huolestuttavaa. Kaupassa oli se kivanoloinen kassatyttö töissä, ei tosin kassalla. Ei moikannut.

Tiedoksi, että se kassatyttö on kiva kaikille. Turha siis luulla jotain. Se on sen työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkunaista pitäisi lähteä jostain kaupungilta etsimään. Ettei tarvitsisi olla yksin. Kainalokaveria ikävä. Käsi kädessä olisi kivampi kulkea ulkona.

Avaa keskustelu löydettyäsi mieleisesi sinkkunaisen sanomalla: Kainaloni on vapaa ;) Anteeksi, en malttanut olla kirjoittamatta tätä sitäpaitsi voisihan se toimiakin.

Se olisi helpompaa, jos sinkkunaisilla olisi joku tietynlainen tuntomerkki. Sormuksen puuttuminen vasemmasta nimettömästämei vielä kerro koko totuutta.

Aamusta hain isohkon lastin terassilautaa +muita tarvikkeita. Pinosin pihalle huomista kasausta varten. Päivällä terassin suunitelman läpikäymistä, ruuan laittoa, pientä siivousta ja koiran rapsutusta.

Nyt ihmettelen täällä palstalla ja samalla yritän keksiä jonkun hyvän elokuvan.. netflixistä ei sitä taida löytyä.

M44

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen John Lee Hookeria ja suunnittelen kauppareissua. 100 metriä matkaa, mutta sekin piristää. Tai masentaa, riippuen millaisia ihmisiä on liikkeellä. Illalla telkkaria ja kirjan lukemista. Unta saan varmaan vasta neljän jälkeen, mutta onneksi on lukematta paljon hyviä kirjoja.

Tuo on muuten jännä kuinka ne muut liikkeellä olevat ihmiset vaikuttaa omaan fiilikseen tosi paljon tai siis en muista vastaavanlaista vaikutusta olleen koskaan silloin aiemmin, kun omassa elämässä oli edes jotain ihmissuhteita ja normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Nyt vaikuttaa ja yleensä vielä tuntuu olevan vain sellaista kummaa porukkaa jotka saa oman mielen vaihtoehtoisesti joko normaaliakin matalammaksi tai sitten raivon valtaan sillä mölinällään ja toistaitoisuudellaan joka saa kassajononkin ihan jumiin. Sen sijaan ne normaalit, tavalliset ihmiset oikein huutaa poissaoloaan tätä nykyä.

Sitten taas kun sattuu sellaisia olemaan liikenteessä niin jotenkin omakin fiilis paranee ihan siitä että lähti kotoa ihmisten ilmoille tai ihan vaan kaupassa käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson olympialaisia, syön sipsejä. 

Minä olen jäänyt niihin koukkuun. Katson aamusta iltaan oli laji mikä tahansa, tietty pollet on parhaita katsella. Äsken meni pokka, kun goffissa jollakin pallo kieri hitaasti ja varmasti koloa kohti ja ohitti sen täpärästi jääden parin metrin päähän siitä. No, pelaaja yritti uudelleen ja pallo jäi kahden sentin päähän kolosta. Hekotin ääneen. En ollut tietenkään vahingoniloinen vaan pallo oli hyvin hyvin itsepäinen eikä halunnut koloon.

Sama juttu että ihan kaikki lajit käy (paitsi nuo futikset ja muut joukkuelajit käsipalloa lukuun ottamatta) ja alkukesästä tuli jo tuijotettua yleisurheilun em-kisat. Itse jäin tuohon golffiin koukkuun viime olympialaisten aikaan kun lähetykset tuli myöhään yöllä/aamuyöstä ja oli jokin normia pahempi unettomuuskausi menossa. Hermoja raastava laji, mutta toisaalta varmaan sellainen johon pelatessa jää herkästi koukkuun ja johon saisi uhrattua loputtoman määrän vapaa-aikaa.. Hmmm.

Sitten kun kisat loppuu niin tulee ihan tyhjä olo kun ei enää kuulekaan tuttuja selostajia eikä enää ole kisafiilistä missä olla mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli hakea kaljaa. En ole yli kahteen kuukauteen juonut, niin voisi vaihtelu tehdä hyvää. Ei jaksaisi omia ajatuksia kuunnella 24/7. Kännissä voisin olla hauskempaa seuraa. Toisaalta ei kiinnosta huominen krapula eikä sen parantelu. Kuitenkin kaljoittelu venyy itseni tuntien tiistaihin asti.

 

Hain kaupasta kaljaa. Kaksi juonut ja olen aivan päissäni. Olen tainnut tulla vanhaksi kaiken lisäksi. No, kyllä se olo tästä tasoittuu muuutaman jälkeen, mutta huolestuttavaa. Kaupassa oli se kivanoloinen kassatyttö töissä, ei tosin kassalla. Ei moikannut.

Tiedoksi, että se kassatyttö on kiva kaikille. Turha siis luulla jotain. Se on sen työtä.

No shit? Siksi olen yksinäinen, kun en viitsi lähestyä mukavanoloisia ihmisiä, olivat töissä tai eivät.

Siivosin kotia ja hoidin yrityksen asioita. Kävin parin kaverin kanssa oluella keskustassa. Nyt palstailen ja ehkä katson jonkun dokumentin ennen kuin menen nukkumaan.



M40+

Nämä ketjut ovat silleen mielenkiintoista luettavaa, että huomaa miten eri tavalla ihmiset kokee yksinäisyyden. Joku kokee itsensä yksinäiseksi heti jos puoliso on päivän poissa, toinen taas jos ei ole puolisoa ollenkaan vaikka olisi monta kaveria ja muita läheisiä, mutta pelkästään se seurustelukumppanin puute tekee olon yksinäiseksi.

Sitten on niitä yksinäisiä keillä ei ole mies/naisystävää, perhettä eikä kavereita, pelkästään vanhat vanhemmat tai ehkä hekin jo edesmenneet ja niitä yksinäisiä keillä ainut kontakti muihin ihmisiin on kaupan kassa tai muut vieraat keitä ehkä arjessa silloin tällöin kohtaa.

Juuri näin. Ainakin itse koen itseni yksinäiseksi vaikka minulla on puoliso. Hänellä on omat menot ja kaverit ja vaativa työ. Ei pidä lomaa juurikaan. Minä olen nyt lomalla ja yksin kotona kun puoliso on kavereiden kanssa mökillä. Omia ystäviä on muutama, ovat perheellisiä ja asuvat kauempana, joten näen heitä harvoin. Ei ole kaveria harrastuksiin, lenkille, museoihin ja terasseille. Vietän aikaa paljon itsekseni kävellen, kotoillen ja palstaillen. Syksyllä sentään tilanne muuttuu kun alkaa harrastuspiirit taas pyörimään. Kaverin kaipuu on kova. Toki viestittelen ystävien kanssa ja kävin juuri yhtä heistä tapaamassa kotipaikkakunnalla. Mutta arkeni ja lomani ovat hyvin yksinäistä silloin kun puoliso on muualla enkä halua häntä muutenkaan jatkuvasti vaatia tekemään jotain kanssani. Onneksi puolisolla alkaa viikon päästä loma niin lähdetään yhdessä mökille ja sinne tulee myös kavereita käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut ovat silleen mielenkiintoista luettavaa, että huomaa miten eri tavalla ihmiset kokee yksinäisyyden. Joku kokee itsensä yksinäiseksi heti jos puoliso on päivän poissa, toinen taas jos ei ole puolisoa ollenkaan vaikka olisi monta kaveria ja muita läheisiä, mutta pelkästään se seurustelukumppanin puute tekee olon yksinäiseksi.

Sitten on niitä yksinäisiä keillä ei ole mies/naisystävää, perhettä eikä kavereita, pelkästään vanhat vanhemmat tai ehkä hekin jo edesmenneet ja niitä yksinäisiä keillä ainut kontakti muihin ihmisiin on kaupan kassa tai muut vieraat keitä ehkä arjessa silloin tällöin kohtaa.

Makaan sohvalla ja palstaillen.

Olen parisuhteessa ja koen silti olevani yksinäinen. Tiedostan kyllä, että monella on vaikeampaa ja yksinäisempää, ja olen todella kiitollinen kumppanistani. Mutta koen silti usein olevani yksin ja yksinäinen. Teemme molemmat vuorotyötä hyvin eri vuoroilla, ja kumppanillani on ystäviä ja perhettä joita näkee usein. Kyllä minäkin välillä heidän kanssa olen aikaa viettänyt, mutta meillä on hyvin erilaiset elämät ja persoonat, enkä koe että sekään on reilua kumppanille että minä olen aina mukana kaikessa vaan koska minulla ei ole samankaltaista lähipiiriä. 

Koen, että se, että minulla on vain tuo yksi ihminen elämässä tekee minusta yksinäisen. Etenkin kun tällä yhdellä ihmisellä on elämässään kymmeniä muitakin. 

Ei ole ollut tarkoitus täällä jotenkin vähätellä muiden kokemaa yksinäisyyttä, tai muutenkaan, mutta kun joku kysyi että miksi täällä kirjoittelee henkilöt jolla on parisuhde. Ehkä koska vaikka olisi kumppani, voi yksinäisyyttä silti kokea ja olla ja se on todella henkilökohtainen kokemus. Viihdyn myös itsekseni, mutta etenkin näin kesällä kun somet ja muut täyttyvät ihmisten kesän vietoista kaveriporukoilla ja festareilla, ja itsellään ei semmoisia ole, niin herää esiin tunne ja kaipuu ystäviin ja omaan porukkaan. 

Osittain varmasti kummittelee taustalla myös pelko, että entä jos menettää parisuhteen? Silloin ei jää mitään sosiaalisia suhteita. Olen vuosia elänyt yksinäisenä ilman parisuhdetta, valitettavasti se kokemus ja pelko ei katoa sillä hetkellä kun saa kumppanin. 

Katoin kisoja, kävin isällä täyttää dosetin ja maksamassa laskuja.

Matkalla autoin nuorta tyttöä joka oli jäänyt skuutin alle ja odotin että äitinsä tulee paikalle.

Nyt kisoja ja kohta ruokaa.

Laitoin ruokaa, siivosin keittiön ja pesin pyykkiä. Nyt lähden metsään kävelemään toiveissa löytää sieniä. Illalla puhdistan ne ja katson samalla jotain ohjelmaa. Lämmitän ehkä pihasaunan. Aamulla töihin. Olen tottunut kaiken vapaa-ajan viettämään yksin. Joskus se ahdistaa mutta ei ihan viikottainkaan. Töissä juttelen ihmisten kanssa. 

Kohta suihkuun ja sitten loppuilta Netflixiä

Eilen kävin festareilla. Oli tosi kivaa ja ihmiset olivat kiinnostuneita minusta.

Nyt tuntuu kahta yksinäisemmältä.

M

Vierailija kirjoitti:

Eilen kävin festareilla. Oli tosi kivaa ja ihmiset olivat kiinnostuneita minusta.

Nyt tuntuu kahta yksinäisemmältä.

M

Vastasin siis eiliseen kysymykseen. Siksi en kertonut mitä teen nyt. Yksinäinen olen elämässäni, vaikka eilen en tuntenutkaan yksinäisyyttä..