Te, jotka harrastatte tapailua ennen varsinaista seurustelua

Olet siis ekalla tapaamisella tiennyt, että haluat seurustella? Oliko kyse ennestään tutusta ihmisestä? Kun olen itse ollut jo valmiiksi ihastunut treffikumppaniin (esim. jos ollaan tunnettu vaikka työn tai opintojen kautta), niin kyllä minäkin ihastuneena olen ekoilla treffeillä erittäin varma siitä, että haluan seurustella. Mutta jos on kyseessä ennestään tuntematon ihminen, niin ekoilla treffeillä voin korkeintaan saada varmuuden siitä, että ehdottomasti haluan tutustua lisää ja katsoa, mihin se tutustuminen johtaa - ja että olisiko jutusta ainesta vakavampaankin suhteeseen. Mutta en kyllä ekojen treffien päätteeksi, esim. parin tunnin keskustelun jälkeen, voi vielä luvata seurustelua tai tiedä, onko jutulla oikeasti mahdollisuuksia siihen.

Minulle tapailu tarkoittaa nimenomaan sitä, että tutustutaan ja katsotaan, lähteekö juttu syvenemään. Itse en ikinä tapaile, jos en tiedä, olenko kiinnostunut, eli kyllä tapailussakin olen KIINNOSTUNUT nimenomaan siitä ihmisestä, ja mikäli juttu toimii ja kemiaa oikeasti on, ihastun kyllä. Eli ei minulle tapailu tarkoita sitä, että käyn kahvittelemassa ja harrastamassa seksiä useiden sellaisten kanssa, joista en osaa päättää, olenko kiinnostunut ja jos olen, niin kenestä.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, jota ei edes tunne? Todella pelottava ajatuskin tai sitten viittaa todella nuoreen ikään. Ensin tutustutaan tapailemalla ja jos kiinnostus siitä syvenee voidaan siirtyä seurusteluun.

No jaa, minä muutin ihan aikuisena yhteen ihmisen kanssa, jota en tuntenut, ei edes sovittu seurustelevamme siinä välissä. Nyt yli 10 yhteistä vuotta takana. En ymmärrä mitä erityisen pelottavaa on vaan seurustella jonkun kanssa, koska eihän seurustelu mitään naimisiinmenoa tai yhteenmuuttoa tarkoita.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on tapailussa ja seurustelussa, jos on sovittu, ettei tapailusuhteessa tapailla muita?

Kai se, että tapailu on tutustumisvaihe, mutta seurustelussa ollaan jo varmoja, että halutaan suhde juuri sen ihmisen kanssa.  Tai näin olisi ainakin itselläni. Seurustelussa ajattelee toisesta, että "tämä se on! just mulle oikea ihminen, ihanaa!", kun taas tapailuvaiheessa ajattelee, että "ihanaa, musta tuntuu, että tämä vois olla se! musta tuntuu että just tämä on se mulle oikea ihminen". Huomaat eron? Kummassakin kiinnostus kohdistuu juuri siihen tiettyyn ihmiseen, mutta tapailuvaiheessa ollaan vielä "musta tuntuu" -tyyppisessä toivevaiheessa. Seurustelussa sitten suhde ja tunteet syvenevät ihan eri lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, jota ei edes tunne? Todella pelottava ajatuskin tai sitten viittaa todella nuoreen ikään. Ensin tutustutaan tapailemalla ja jos kiinnostus siitä syvenee voidaan siirtyä seurusteluun.

No jaa, minä muutin ihan aikuisena yhteen ihmisen kanssa, jota en tuntenut, ei edes sovittu seurustelevamme siinä välissä. Nyt yli 10 yhteistä vuotta takana. En ymmärrä mitä erityisen pelottavaa on vaan seurustella jonkun kanssa, koska eihän seurustelu mitään naimisiinmenoa tai yhteenmuuttoa tarkoita.

Olen eri, mutta sellainen tuntemattoman kanssa vakituisen suhteen aloittaminen kuulostaa jossain määrin epäterveeltä - ripustautuvalta tai sitten muuten sellaiselta, että ei uskalla antaa ihmissuhteen edetä omalla painollaan, mahdollisesti ongelmia kiintymyssuhteissa. Ihan kuin suhde itsessään olisi se pointti, eikä se toinen ihminen. Fakta on kuitenkin se, että täysin tuntemattomasta ei voi oikeasti tietää, sovitaanko yhteen - mutta tietysti kaikki eivät niin kovin suurta yhteensopivuutta edes kaipaa. Joillekin riittää, että on "joku vaan" ja tottahan silloin voi kevyemmin aloitella suhteita, jolloin on sitten ihan sattumanvaraista ja tuurista kiinni, millainen arpa osuu kohdalle. Sitten jos oikeasti etsii täysin sopivaa, haluaa ehkä rauhassa katsoa. Ja toisaalta miksi pitäisi kiirehtiä tai MIHIN on kiire? Kuulostaa siltä, että on kovin kiire suhteeseen, jos ei malta edes tutustua ensin.

En minäkään käsitä miten niitä panemisia 2-4 kuukauteen ilmestyisi yhtään sen enempää jos tapailee jotain ihmistä. 

Ennen oli niin, että ensin tapailtiin ja sitten se muuttui seurusteluksi jos ei erottu jostain syystä. Mutta itse en kuitenkaan tapaillut yhtä-kahta kertaa enempää jos tyyppi ei kiinnostanut tai oli muuten sopimaton. Joten ylernsä kun alettiin tapailla se johti myös seurusteluun. Ei kai siitä erikseen mitenkään virallisesti sovittu. Raja oli aika vaikeaa vetää.

Tapailuvaiheessakaan ei yleensä oltu suhteessa muihin. Paitsi ehkä ihan alussa jos vanha suhde ei ollut kokonaan loppunut. Mutta sekin yleensä katkaistiin melko pian kun alettiin tapailla toista ihmistä. 

Tätä en ymmärrä, että jos ollaan miltei koko ajan yhdessä ja yhteyksissä niin se on silti tapailua, ei seurustelua. Tapailu on mielestäni sitä, että ei olla yhdessä kuin sen tapaamisen ajan, muuten kumpikin on omissa oloissaan. Yhteyttäkin pidetään harvemmin, ei välttämättä joka päivä. Mutta olenkin vanha pieru. 

Noin kuukauden jälkeen. Mutta tapasimme netissä ja tarkoitus oli alunperinkin etsiä kumppania. Emme siis tunteneet toisiamme lainkaan ennen tapailun alkua. Ja koska satuimme asumaan lähekkäin eikä kummallakaan ollut paljon tekemistä, niin tapasimme toisiamme melkein joka päivä, varsin tiiviisti siis. Jos olisimme tavanneet vaikka kerran viikossa, olisi varmaan mennyt pitempi aika ennen kuin olisi tullut sellainen tunne, että tässä se oikea ihminen nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on tapailussa ja seurustelussa, jos on sovittu, ettei tapailusuhteessa tapailla muita?

Kai se, että tapailu on tutustumisvaihe, mutta seurustelussa ollaan jo varmoja, että halutaan suhde juuri sen ihmisen kanssa.  Tai näin olisi ainakin itselläni. Seurustelussa ajattelee toisesta, että "tämä se on! just mulle oikea ihminen, ihanaa!", kun taas tapailuvaiheessa ajattelee, että "ihanaa, musta tuntuu, että tämä vois olla se! musta tuntuu että just tämä on se mulle oikea ihminen". Huomaat eron? Kummassakin kiinnostus kohdistuu juuri siihen tiettyyn ihmiseen, mutta tapailuvaiheessa ollaan vielä "musta tuntuu" -tyyppisessä toivevaiheessa. Seurustelussa sitten suhde ja tunteet syvenevät ihan eri lailla.

Eli jos tutustuminen ja treffeillä käyminen on vasta alussa  eikä kumpikaan vielä tiedä, onko toinen edes kiinnostava, niin se ei ole siis vielä tapailua?

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käsitä miten niitä panemisia 2-4 kuukauteen ilmestyisi yhtään sen enempää jos tapailee jotain ihmistä. 

Ennen oli niin, että ensin tapailtiin ja sitten se muuttui seurusteluksi jos ei erottu jostain syystä. Mutta itse en kuitenkaan tapaillut yhtä-kahta kertaa enempää jos tyyppi ei kiinnostanut tai oli muuten sopimaton. Joten ylernsä kun alettiin tapailla se johti myös seurusteluun. Ei kai siitä erikseen mitenkään virallisesti sovittu. Raja oli aika vaikeaa vetää.

Tapailuvaiheessakaan ei yleensä oltu suhteessa muihin. Paitsi ehkä ihan alussa jos vanha suhde ei ollut kokonaan loppunut. Mutta sekin yleensä katkaistiin melko pian kun alettiin tapailla toista ihmistä. 

Tätä en ymmärrä, että jos ollaan miltei koko ajan yhdessä ja yhteyksissä niin se on silti tapailua, ei seurustelua. Tapailu on mielestäni sitä, että ei olla yhdessä kuin sen tapaamisen ajan, muuten kumpikin on omissa oloissaan. Yhteyt

Voihan tapaamisia olla joka päivä vaikka oltaisiin vain kavereita.

Itsellä meni nykyisen vaimokkeen kanssa muutama kuukausi, nyt oltu yhdessä 15 vuotta.

Kyllä sen heti ekan seksikerran jälkeen tietää, kiinnostaako niin paljon, että aletaan seurustella. Ja todella paljon pitää kiinnostaa, että päästään edes sinne asti. Jos siinä kohtaa on epävarma suhteen laadusta, niin ei se siitä kummemmksi koskaan muutu.

2kk. Mies olis halunnut seurustella jo muutaman viikon kohdalla, mut ite oon vähän hitaampi liikkeissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on tapailussa ja seurustelussa, jos on sovittu, ettei tapailusuhteessa tapailla muita?

Kai se, että tapailu on tutustumisvaihe, mutta seurustelussa ollaan jo varmoja, että halutaan suhde juuri sen ihmisen kanssa.  Tai näin olisi ainakin itselläni. Seurustelussa ajattelee toisesta, että "tämä se on! just mulle oikea ihminen, ihanaa!", kun taas tapailuvaiheessa ajattelee, että "ihanaa, musta tuntuu, että tämä vois olla se! musta tuntuu että just tämä on se mulle oikea ihminen". Huomaat eron? Kummassakin kiinnostus kohdistuu juuri siihen tiettyyn ihmiseen, mutta tapailuvaiheessa ollaan vielä "musta tuntuu" -tyyppisessä toivevaiheessa. Seurustelussa sitten suhde ja tunteet syvenevät ihan eri lailla.

Eli jos tutustuminen ja treffeillä käyminen on vasta alussa  eikä kumpikaan vielä tiedä, onko to

No, varmasti sekin on, mutta vastasin (omasta näkökulmastani) tuohon kysymykseen, että jos kumpikin tietää ettei halua tapailla muita, että miten sellainen tapailu eroaa seurustelusta. Olettaisin, että jos kumpikin haluaa sopia, ettei tapailla muita, heillä on jo olemassa kiinnostus toisiaan kohtaan. En itse henk.koht. tunnista tilannetta, että tapailisi henkilöä, josta en tietäisi, olenko kiinnostunut hänestä, koska itselläni ei ole mitään syytä, motivaatiota tai halua tapailla epäkiinnostavia. Itse tapailen vain, jos kiinnostus herää.

Tapailen naista 8-12 kk ennen seurustelua koska haluan olla varma että nainen haluaa seurustella.