Lue keskustelun säännöt.
Kummallinen tämä nykyaika!
02.08.2024 |
Jäin yksin totaalisesti elämässäni. Kaikki on menetetty tavalla tai toisella. Kukaan ei ole enää kiinnostunut minusta. On ollut rankkaa ja koko elämä tässä yhteiskunnassa tuntuu kadonneen ja muuttuneen. Lapsuudenkodissani minulla oli onnellinen lapsuus ja omien lasteni kanssa olin onnellinen. Nyt olen täysin yksin ja tuntuu omituiselta ajoittain kestää tätä yhteiskuntaa. Tämä elämä on kuin jostakin elokuvasta, pelkkää harmaata. Tässäkö kaikki nyt sitten oli.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
mutta jo nuorena koko skenaarion ulkopuolelle jääneitä kyllä kelpaa haukkua ,"hieman" ristiriitaisesti.
ah, sitä myötäelämisen taitoa ja empatian määrää!
Ymmärrän, onneksi en ole tehnyt koskaan näin. En saa mitään kiksejä kiusaamisesta, ei sovi elämäntyyliini. Toivottavasti ei sopisi kenenkään muunkaan elämäntyliin sellainen tapa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko pitänyt ylläpitää ystävyyssuhteita silloinkin, kun sulla oli lapsia kotona. Olis ehkä nyt enempi ystäviä. Monet elää vaan lapsiperhearkea, eikä välitä ystävistä. Se kostautuu myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on asennekysymys miten tähän elämään suhtautuu.
Välillä varmasti jokaisesta tuntuu et kaikki kaatuu päälle, mikään ei etene, elämä näyttää harmaalta.
Jos haluaa muutosta niin siihen voi vaikuttaa vain itse, maailma ei muutosta sinun edessä tee.
Ei tarvitse kuroitella kuuta, pienin askelin eteenpäin.
Ei ole kyse nyt tässä suhtautumisesta mutta olet oikeassa täydellisesti. Kuvittele vaikka tilanne jossa sinun elämänilosi vain katoaa ja sinut valtaa valtava ahdistus joka tappaa sinua sisältä etkä pysty tekemään mitään sille vaan se tulee väkisin, syö sinua ja jättää sinut oman onnesi nojaan. Sen jälkeen kohtalosi päättää mitä tapahtuu. Täysin eri asioita siis. Tämä on tärkeää muistaa ihmisten kanssa ettet suotta vain loukkaisi ketään tölväisyilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Olisko pitänyt ylläpitää ystävyyssuhteita silloinkin, kun sulla oli lapsia kotona. Olis ehkä nyt enempi ystäviä. Monet elää vaan lapsiperhearkea, eikä välitä ystävistä. Se kostautuu myöhemmin.
Ylläpidinkin mutta valitettavasti yksin ei pysty. Joskus näinkin päin.
Ei se olo ainakaan täällä mielenvikaisten palstalla helpota. Miesvihaa, naisvihaa, persuvihaa, vihervassarivihaa ja trollaamista päivästä toiseen. Ei ihme jos nupissa heittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se olo ainakaan täällä mielenvikaisten palstalla helpota. Miesvihaa, naisvihaa, persuvihaa, vihervassarivihaa ja trollaamista päivästä toiseen. Ei ihme jos nupissa heittää.
Kannattaa lähteä mieluummin vaikka ulos lenkille luonnon helmaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se olo ainakaan täällä mielenvikaisten palstalla helpota. Miesvihaa, naisvihaa, persuvihaa, vihervassarivihaa ja trollaamista päivästä toiseen. Ei ihme jos nupissa heittää.
Joo sanopa muuta mutta olen yrittänyt parhaani mukaan tukea, opastaa ja auttaakin täällä. Se muuten on ollut minullekin hyväksi omassa tilanteessani ja olen itsekin oppinut samalla taas enemmän. Hyvä vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet uudessa vaiheessa elämänkaari-ajattelun mukaan. Siihen kuuluu oman elämän arviointi.
Tiedän yhden tyypin joka oli 2 vuotta lähes pelkästään neljän seinän sisällä ja sekosi.
Liittyi turre yhteisöön ja aikoi osallistua tulevina vuosina myös Pride-kulkueseen turre-asussaan.
Anyway, hän pääsi jokatapauksessa eroon mökkihöperyydestään löytäessään oman sosiaalisen yhteisönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se olo ainakaan täällä mielenvikaisten palstalla helpota. Miesvihaa, naisvihaa, persuvihaa, vihervassarivihaa ja trollaamista päivästä toiseen. Ei ihme jos nupissa heittää.
Kannattaa lähteä mieluummin vaikka ulos lenkille luonnon helmaan.
Välillä tämä on hyvä kyllä. Usein näkee taloyhtiön pihassa muitakin asukkaita ja he kertovat että on aivan pakko käydä lenkillä tai muuten happihyppelyllä kun esimerkiksi turhauttaa tai ahdistaa ja välillä sen todellakin näkee. Kukaan meistä ei siis ole yksin ahdistuksenkaan kanssa ja sitähän tuo niin moni asia yksinäisyyden ja menetystenkin lisäksi.
Viikon sisällä olen nähnyt pihassa ainakin kolmesti ambulanssin, tulee omatkin terveysmuistot mieleen. Yleensä minun ei tee pahaa nähdä näitä asioita mutta nyt olen itse ollut niin kovilla rankkojen aikojeni kanssa että pahaa tekee nähdä kaikenlaista surullista tai ikävää. Onneksi on apua saatavilla koteihinkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Olet uudessa vaiheessa elämänkaari-ajattelun mukaan. Siihen kuuluu oman elämän arviointi.
Olen tehnyt sitä aina tarpeen mukaan. Olen ehkä hieman erilainen mutta uusia vaiheitahan tulee aina ja tavallaan voisin soveltaa tätä kuitenkin tilanteeseeni. Arviointi monellakin tavalla on hyödyllistä ja pakollista varsinkin näin mullistavien elämänkaarien jälkeen kuin minullakin on ollut. Kaikki prosessointi on hyväksi, suosittelen ehdottomasti. Suhtautuminen on tärkeää niin etenemisen kuin elämänlasdunkin vuoksi. Kannattaa siis suhtautua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tyypin joka oli 2 vuotta lähes pelkästään neljän seinän sisällä ja sekosi.
Liittyi turre yhteisöön ja aikoi osallistua tulevina vuosina myös Pride-kulkueseen turre-asussaan.
Anyway, hän pääsi jokatapauksessa eroon mökkihöperyydestään löytäessään oman sosiaalisen yhteisönsä.
Sekoaminen oli siis tarpeellista! Osaan ymmärtää mitä tässä on ollut meneillään. Joskus se on tällainenkin polku ja mikäs omassa kodissa ollessa jos sieltä ei halua poistua. Koti on turvapaikka. Höperön elämä on höperön elämää, ei mitään moitittavaa.
Eikös lasten tekemisellä pitänyt välttää yksinäinen vanhuus. Uskoitko siihen väitteeseen.
Miksi ei lasten siittäjän kanssa suhde toiminut. Lähiomaisena katselin kun lähiomaiseni sai lapset niin hän alkoi vihaamaan sitä miestään ja kaikkia muitakin. Lapsille oli paremmat ruuat kuin muille ja koko ajan osoitettiin muille niiden ollen huonompia ja alempiarvoisia ihmisiä kuin omat lapset olivat kuin kuninkaallisia.
Mitenkä jotkut ihan sekoavat ja äitinikin kun sai ensimmäisen lapsenlapsen niin kiusasi ylistämällä lapsenlasta ihan kaikki entiset vähäisetkin ystävänsä pois. Mitään koulutusta ei ollut millä päteä niin lapsenlapsella alkoi pätemään. Eronnut yksinhuoltaja matala palkka alalla.
Teki minutkin ihan sekopäiseksi painostuksellaan enkä edes tajunnut kuinka minua manipuloitiin kun nuori olin. Jumalattoman taitava narsisti äitini ja muistan kun mummoni sanoi että älä välitä siitä kun hän sai minut nolattua ja lytättyä ihan kokonaan. Olin siis esikoinen. Mummoni menehtyi liian aikaisin ja jäin sitten äitini armoille ihan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös lasten tekemisellä pitänyt välttää yksinäinen vanhuus. Uskoitko siihen väitteeseen.
Miksi ei lasten siittäjän kanssa suhde toiminut. Lähiomaisena katselin kun lähiomaiseni sai lapset niin hän alkoi vihaamaan sitä miestään ja kaikkia muitakin. Lapsille oli paremmat ruuat kuin muille ja koko ajan osoitettiin muille niiden ollen huonompia ja alempiarvoisia ihmisiä kuin omat lapset olivat kuin kuninkaallisia.
Mitenkä jotkut ihan sekoavat ja äitinikin kun sai ensimmäisen lapsenlapsen niin kiusasi ylistämällä lapsenlasta ihan kaikki entiset vähäisetkin ystävänsä pois. Mitään koulutusta ei ollut millä päteä niin lapsenlapsella alkoi pätemään. Eronnut yksinhuoltaja matala palkka alalla.
Teki minutkin ihan sekopäiseksi painostuksellaan enkä edes tajunnut kuinka minua manipuloitiin kun nuori olin. Jumalattoman taitava narsisti äitini ja muistan kun mummoni sanoi että älä välitä siitä kun hän sai minut nolattua j
En ole ajatellut lasten hankinnalla omaa vanhuuttani, lähinnä olen halunnut lapsia ja se on tuntunut sopivalta elämääni ajatellen. Siittäjä on sairastunut mieleltään asti emmekä halunneet enää olla toistemme kanssa koska kasvoimme erillemme. Sitten hän kidnappasi lapseni. Siitä ei ehkä minua voi syyttää mutta voit varmasti kuvitella mikä järkytys, muutama sateenkaari ja ahdistusaalto on ymmärrettävää. Kaikki muu siihen päälle. Juon nyt sitä kahvia kotona, ei auta puhua kenellekään koska kukaan ei ymmärrä ja siksi on turvallisinta käydä kaikki se yksin läpi mitä tällainen murskaaminen tuo tullessaan. Ikävää kuulla että sinullakaan ei elämässäsi ole ollut pelkkää juhlaa. Harvoin se on kenellekään aina sitä.
Juurikin esimerkiksi näin.