Positiivista päiväkodista =)
Tänään meidän esikoinen sitten vihdoin viimein pääsi aloittelemaan päiväkodissa, on nuo sairastelut siirtäneet aloitusta jo parikin kertaa. Ja siis todella positiivinen mieli tuosta jäi, varsinkin kun olen aika täpinöissäni tuota odtellut. Poju on kuitenkin vielä aika pinei ja mammassa kiinni ;)
Nyt kuitenkin alkoi heti innoissaan tutkia paikkoja ja leluja, leikki pitkän tovin tädin kanssa jne. Todella hyvillä mielin kokoajan, paitsi silloin meinasi itku tulla kun täti ensimmäistä kertaa otti syliin. Onneksi meillä on hyvin aikaa aloitella rauhassa tutustuen, tänäänkin oltiiin vain yksi tunti siellä ja mamma mukana kokoajan, huomenna samat kuviot ja sen jälkeen aletaan pidentämään päiviä ja jättämään äitiä syrjemmälle.
Päiväkodilla oli kivat tilat ja paljon kaikkea mukavaa tarjolla lapsille, hebnkilökuntakin todella sympaattista ja muut lapset olivat jo innoissaan odottaneet Pojun tuloa. Ovat vanhempia (3-5v) ja heistä on niin kiva saada tuollainen pienempi mukaansa. Nyt on jo vahvasti tunne siitä että teimme oikean ratkaisun tämän päivähoidon aloituksen suhteen, tämä on juuri sitä mitä lapsemme tarvitsee kehityksensä tueksi.
Nyt vain jäädään hyvillä mielin odottelemaan huomista :)
Kommentit (126)
Eilen illalla meni juttu vähän överiksi, myönnetään. Siksipä päätin etten enää edes viitsi yrittää selitellä ratkaisuamme, ne ymmärtää ketkä haluaa ja kuka ei halua niin omahan on asiansa. Minulle riittää että tiedän toimivani lapsen parhaaksi, sen olen velkaa hänelle.
Kiitokset kaikista asiallisista kommenteista, oli mukavaa lukea kokemuksia päiväkodin aloituksesta erityisesti näillä pienemmillä. Erityiskiitoksen näille päiväkodissa työskenteleville jotka toivat myös omaa kantaansa esille ja tottakai kaikille erityislasten vanhemmille! Elämä ei ole aina helppoa ja välillä joutuu tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Onneksi meillä on kuitenkin nämä ihanat ja rakkaat lapsemme, he ovat kuitenkin näiden uhrausten arvoisia. Ja juu, yritän itse toki levätä silloin kun siihen mahdollisuus löytyy, tänään jo haavelleen ajattelin kuinka kohta saamme vauvan kanssa rauhassa pötkötellä kotona kun isoveikka on päiväkodissa leikkimässä uusien kavereiden kanssa.
Tänään oltiin siis toista päivää tutustumassa ja kivasti meni tuokin. Poju sai pari isompaa tyttöä leikkikavereikseen ja heillä näytti olevan kivaa yhdessä. Myös tädin syli alkoi kelvata paremmin mitä eilen. Henkilökunta kertoi kuinka hyödyllisenä he näkevät tämän päivähoidon lapseni kaltaisille pikkuisille, heidän mukaansa jokaisen heillä olleen erityislapsen kohdalla on tapahtunut huomattavaa muutosta päivähidon myötä, juuri siihen positiiviseen suuntaan. Pojun kanssa samassa ryhmässä on häntä 5kk vanhempi down-tyttö jonka kanssa ollaan entuudestaan jo tuttuja. Kun tämä tyttö puolisen vuotta sitten aloitti hoidossa, olivat hänen fyysiset taitonsa vielä heikompia mitä meidän lapsella ja viittomia ei tullut lainkaan. Nyt hän viittoo jo sujuvasti ja uusia sanoja ilmestyy liki päivittäin. Kävelee hienosti tukea pitkin ja seisoo jo lyhyitä hetkiä itse, ensimmäiset omat askeleetkaan eivät ole kaukana. Tuntuu niin uskomattoman hienolta ajatella että puolen vuoden päästä meidän lapsemmekin voi olla jo tuossa tielanteessa! Aivan käsittämätöntä... :)
Ap
Aivan varmasti tuo on teille oikea ratkaisu. Meillä on lähisuvussa kaksi kehitysvammaista lasta ja molemmat ovat hyötyneet paljon päiväkodista ja heidän molempien äidit ovat kovia puhumaan päivähoidon merkityksestä vammaiselle lapselle.
Kaikkea hyvää teidän perheeelle ja erityisesti sille pienelle pojulle!
voin sen sulle kertoa kokemuksestani, että myöhemmin sut painostetaan antamaan lapsesi pitemmäksi aikaan hoitoon. sitten kun lapsi kävelee kunnolla, niin asia on ajankohtainen. kehitysvammaiset lapset ovat sellaisia, että heillä on huono motivaatio. tarvitsevat potkun takamukselle että jotain tapahtuu. heillä on kyllä kyky oppia, mutta heillä ei ole sitä halua oppia. meillä tosi laiskanpuoleinen kehari kotona. antaisi vaan muiden palvella häntä. tarhassa tekee kuuliaisesti annetut tehtävät. ei se tarha mikään kauhea paikka ole.
En viitsinyt koko rimpsua lukea, kun alkoi olla niin typeriä kommentteja. Olen lastentarhanopettaja ja hoidan omia lapsiani kotona. Olen kotihoidon kannattaja, lapseni eivät ole erityisen tuen tarpeessa (ainakaan toistaiseksi). Parhaalla ystävälläni on kehitysvammainen lapsi jo kouluiässä. Olen seurannut hyvin läheltä hänen lastaan ja kehityksen kulkua. Täytyy kyllä nostaa hänelle isoa hattua! Kehitysvammaisen lapsen kanssa on todellakin erilaista kuin ns. terveen lapsen kanssa. Hänen lapsensa aloitti päivähoidossa muistaakseni noin kolmevuotiaana, mutta diagnosointi olikin vaikeaa ja olisi varmasti voinut aloittaa aiemminkin, ihan jo äidin jaksamisen kannalta. Olet siis varmasti tehnyt ihan oikean ratkaisun, vaikaa jotkut tietämättömät täällä tiukasti kotihoitoa kannattavatkin.
Täällä Suomessa useasti kehitysvammaiset aloittavat noin 15-vuotiaana harjoittelemaan pois kotoa muuttamista. Näin on kaverinikin lapsen kohdalla. Kuka " terve" 15-vuotias aloittaa harjoittelemaan näin? Kehitysvammaisten kohdalla asiat ovat siis todellakin erilailla ja vammasta riippuen varmasti jokaiselle räätälöidään asiat tarpeen mukaan.
Tsemppiä teille ja jaksamista tulevaisuuteen!
Nyt on jo toinen hoitoviikko ohittanut puolivälin ja yhä ollaan todella poositiivisella mielellä. Mieskin joka oli alkuun epäileväinen päivähoidon suhteen muutti käsityksensä kun oli Pojun mukana kolme päivää =)
Nyt Poju on tällä viikolla ollut jo lyhyitä aikoja yksin ryhmän kanssa niin että vanhempi on poistunut paikalta max 1,5h eikä mitään isompia ongelmia ole tullut. Vähän tietty itkettänyt kun ei mamma näy, mutta laulaminen on rauhoittanut kaverin nopeasti ja leikit ovat jatkuneet taas. Nyt hän jo itse menee hakemaan lohtua hoitotädin sylistä.
Huomenna kokeillaan jos onnistuisi koko 3h putki ilman vanhempia. Palaan omilta reissuiltani ennen ruokailua päiväkodille niin ettei Poju huomaa. Täti syöttää hänet, mutta olen tarvittaessa paikalla. Jos tuo onnistuu niin meidän harjoittelu todella meni läpi tässä kahdessa viikossa ja ensi viikolla poju on jo " oikea" päiväkotilapsi.
ap
ps. toissapäivänä meillä otettiin ensimmäiset askeleet tuettuna!!!! =)
ehkä sinulla on kotihoidossa erityislapsi, mutta se on kyllä totta että monesti erityislapsille suositellaan päivähoitoa, ainakin jonkin verran. En ymmärrä miksi haukut tätä äitiä siksi että on näihin suosituksiin suostunut. En ymmärrä miksi ylipäätään sinulla on tarve vastata noin ilkeästi kun et tiedä tilannetta.
ei ap