Nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke, en surusta itke. Jos itken, niin itken muuten vaan.

Pyydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle.

Terveisiä Juicelle.

Häntä rakastin paljon

sua rakastan joskus enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

Siltä taas tuntuu, kesän kallistuminen syksyyn masentaa. Ystävä kuoli viikko sitten.

Minä olen hiljaa

Ihanaa! Huomenta klo 07.56... Oletko nk maalaispoika Kehä III ulkopuolelta? Haluaisin olla yhteydessä sellaiseen. Jos olet sinä niin miksi et jo soita? Pliis - Ring mai bel

Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista...

Jep.heinäkuun nordean  saldo näyttää-1250€...."halpaa"  tuo lomailu Suomessa...onnex elokuu..ja arki :) 

Muualla oon ennen kuin huomaatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Siltä taas tuntuu, kesän kallistuminen syksyyn masentaa. Ystävä kuoli viikko sitten.

Otan osaa.

Musiikin kuunteleminen voi auttaa, kun on surua. Parasta löytämääni musiikkiterapiaa on ollut Pink Floydin musiikki, esimerkiksi kappale Wish you were here, jossa laulun sanat kertovat menetetyn ystävän kaipaamisesta.

Jos on heikko, ne hyökkää sutena kimppuun

Yksilöön kiinni kuin sika limppuun

Ollaan ihmisiksi

Odotahan kun päästään...

Ohi syyskuun

Läpi repaleisen lokakuun

Kaipuun kaljakori kilisee

Ja viimein saapuu...

Marraskuu

Kaiken tämän keskellä sua hiljaa ikävöin.

Käyn ulkomaanmatkalla syksyllä "lataamassa akkuja", niin tätä yksinäistä miestä ei vie marraskuu. M50

Mun elämä on vähän niin ja näin

Mitähän lieneekään edessäpäin?

Pyssy selässä ja sivakoilla lykkien,

säestyksellä suomalaisten tykkien,

kaikki rosvot Siperiaan karkoittaa,

hyvää tarkoittaa.

Juoda kossua ja pirtti tyhjentää,

laulaa yksinäistä, jos ei toiset nää,

mennä mu ta kuo not kaupungista kitkemään

mutta joku päivä Suomipoika itkemään.

Ryhtyy, tai joutuu, tai suostuu

ja silloin Kauhavan rauta ruostuu.

Sä silti multa katoat

Ja joskus maahan vajoat

Kun kuitenkin aina on elämä laina

Ei tule ikinä toista Juicea.

Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan

mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan

Nyt muistan, miten paljon mä tehdä tahdoinkaan

miten vähän siitä aikaan mä sainkaan