Mitä ihmeen käytöstä tämä on? Eli vanha tätini 80v oli nuorempana kova sienestämään ja joka vuosi mentiin yhdessä metsään. Myös marjoja poi-

Ei ole kokemuksia 80 vuotiaista tädeistä.

Ei kai kaikki enää vanhana jaksa tai halua hössötystä. Ehkä ei pidä sienistä. Sienipiirakan pohja voi maistua joillekin pahalta, jos on voi ainesosana. Ehkä hän ei jaksa enää mansikkaa varata pakkaseen, jos on tehnyt sen monta kertaa elämässään. Muille se olisi taas onni ja autuus. Osalla voi muuttua mielipiteet ja tuntemukset. Joskus ihmisten persoonakin hieman muuttuu ajan myötä.

Itse tarvis pystyä tehdä, mutta kun ei enää pysty, niin on mielluumin kokonaan ilman.

Niin no, söikö hän niitä vai keräsikö muille? Minäkin kalastan, mutten silti pidä kalasta ja silti ihmiset aina yrittää syöttää sitä minulle.

Muistisairautta.

Ei halua tekemääsi sienipiirakkaa. Antakaa meidän vanhojen olla rauhassa jos emme tahdo enää säilöä ja niin huushollata kovasti keittiössä. Yksi ihminen syö niin vähän ja tarvitsee vähän.  Antakee armoa!

Kokemusasiantuntijana sanon ettei se ole dementiaa jos en aina jaksa turhaa tuputtamista ja hössötystä. En minäkään sienipiirakoista ole ikinä tykännyt mutta kanttarelli-sipuli kastike. Ostin kourallisen vaikka olivat hirveän kalliita.  

Kuitenkin päätän itse syömisistäni -vielä.

Enää ei tarvitse hänen miellyttää ketään, hyvä!

On varmaan ennen tehnyt niin, koska on kokenut, että niin täytyy tehdä. Koska muutkin.

Ja toisaalla sitten valitetaan että vanhukset ovat aina niin yksin. Vaikea heitä on miellyttää.

Vihdoinkin uskalsi sanoa totuuden!

On vihannut niitä oikeasti aina.

Hieman vastaavaa oli omalla isoäidillä. Alzheimer oli diagnoosi lopulta. 

Makuaisti muuttuu iän myötä.

On ihan normaalia, lapsuuden herkut eivät maistu enää aikuisena, ja ne, mitkä olivat keski-ikäisenä suurta herkkua, eivät enää vanhana maistu.

Onko ap se sama jolla on tänään toinen aloitus kiukkuisesta 80-vuotiaasta tädistä?

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalla sitten valitetaan että vanhukset ovat aina niin yksin. Vaikea heitä on miellyttää.

Niin, jos ei tahdo vanhusten ehdolla käydä kylässä vaan menee pätemään ja hössöttämään. Ja päättämään mitä vanhuksen pitäisi syödä. 

Taitaa olla sitä ikäluokkaa, jolle jo lapsena opetettiin, ettei ruuasta saa sanoa, ettei tykkää. Kaikkea piti syödä. Mun isäni vasta yli 90-vuotiaana sanoi, että ei ole oikein koskaan tykännyt kalasta. Ei ole muistisairautta vaan ihan lapsuudesta opittu tapa, että ruuan kanssa ei ronklailla. 

Vierailija kirjoitti:

Muistisairautta.

Muistisairas ei olisi tiennyt, mikä on mansikka tai sienet.

 

Minulla molemmat vanhemmat elivät lähes 90-vuotiaaksi. Maku muuttui iän myötä eikä entiset herkut, kuten jäätelö enää maistunut hyvältä. Söivät kohteliaisuudesta, jos toin sitä heille. Eivät myöskään kaivanneet marjoja pakkaseen vaikka ennen aivan intona kolmestaan perattiin ja pakastettiin kaikkia myynnissä olevia marjoja. Niitä he puputtivat joka päivä jälkkäriksi uskomattomia määriä. Mutta, kuten sanoin makuaisti muuttuu iän myötä eikä se ole merkki mistään sairaudesta. Tapahtuu varmaan meille kaikille eri ikäisinä vanhetessa. Ei siitä kannata säikähtää. Ota Ap ihan rauhallisesti. Äitisi on vain suorapuheinen eikä tarkoita loukata sitä. Annetaan armoa vanhuksille.

Hän ei pidä siitä, että et osaa otsikoida.

Miksi sen tädin pitäisi syödä pakastemarjoja, kun voi syödä tuoreitakin? Ennen ei mansikkaa ollut saatavilla ympäri vuoden, nyt on.

Moni pitää sienistä, vaikka ei itse kerää sieniä. Miksei täti voisi olla niitä, joiden mielestä sienestys on kivaa, sienipiirakka pahaa, mutta sienisalaatti hyvää?

Vanhuus tullut. Tuossa iässä äitini teki samat ilmoitukset. Ei enää jaksanut lähteä metsään, eikä jaksanut enää säilöäkään mitään. Ei jaksanut myöskään hössöttäviä vieraita, jotka toivat milloin mitäkin.