Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos lapsi ei syö päiväkodissa yhtään mitään?
29.07.2024 |
Meillä on erittäin nirso lapsi, joka kyllä maistaa mielellään kaikkia uusiakin ruokia, mutta ei syö mahaansa asti kuin muutamaa ruokaa ja niitäkin vain jos ne ei koske toisiinsa. Ja tämä siis vaikka on pienestä asti tarjottu ja kannustettu maistamaan monia erilaisia ruokia. On aloittamassa päiväkodin nyt. Ikää neljä. Huolettaa jos ei päiväkodissa syö mitään. Kun ei edes näkkileipää suostu syömään (inhoaa sen rakennetta). Kellään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (105)
Pikkuveli inhosi pienenä "meirammii" ja porkkanoita. Koulussa sitten todettiin allergia niille. Ei saa pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen lapsi syö äärimmäisen suppeasti. Päiväkodissa hänellä oli oma ruoka. Kun aloitti koulun, sai ekaluokan puolivälistä myös oman ruuan.
Tiedätkö oliko lääkärin lausunto ja joku diagnoosi vai millä saivat tuon järjestymään? Ap
Espoossa ainakin kaikkiin ruokavaliohin (paitsi uskonnollisiin tai kasvisuokavalioon) tarvitaan diagnoosi. Mutta varmaan kuntakohtaista tämäkin.
Ok. Mutta jos ei ole mitään diagnoosia, on vain nirso. Vähän aistiyliherkkä, mutta ei sillä vielä diagnoosia saa. Ap
Kannattaa ehkä yrittää toimintaterapeutin kautta? Toimintaterapeutti ei varmaankaan voi määrätä ruokavaliota, mutta hänellä on varmasti tietoa siitä, miten voi jonkinlaisen diagnoosin saada.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että päiväkodissa muiden esimerkki saisi maistamaan ja syömään. Kunhan on osaavat aikuiset, jotka ei pakota eikä tee tilanteesta numeroa. Jos on nälkä, niin kyllä uskoisi että ruoka menee (jos ei ole kyse mistään fyysisestä vastenmielisyydestä, ts. että ruoka tuntuu pahalta suussa jne).
Kyse on paljolti fyysisestä vastenmielisyydestä. Vaikuttaa inhoavan suuresti useimpia ruokien koostumuksia ja lisäksi sitä, jos yhtä aikaa on eri koostumuksia (esim jauheliha ja spaghetti yhtä aikaa suussa tai kastike ja nakinpala yhtäaikaa suussa). Ap
Jotenkin se aamupala ainakin pitäisi sitten edes saada syötyä? Aloittaa vaikka siitä. Voisiko herätä aikaisemmin? Auttaisiko se? Tai jotenkin alkaa totuttamaan pikkuhiljaa siihen aamupalaan, aluksi vaikka edes pari suupalasta ja jotain mieluista ruokaa. Siitä kasvattaa määrää vähitellen.
Onko mitään mitä maistuu?Kaverin lapsi saa päiväkodissa joka päivä kalapuikot kun muu ei kelpaa...Ihan siis ilman diagnoosia.Eli ainakin voi toivoa jotain ja edes että ruuat on erillisenä lautasella.Mutta ehkä esimerkistä lapsi myös oppii,ettei joudu 8h olla nälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia on raivostuttava, koska maailmassa kuolee lapsia nälkään kuin kärpäsiä, mutta meillä täällä mietitään miten saisi omalle lumihiutaleelle erikoisruoat. Hän ei ihan varmasti kuole nälkään vaikka joka päivä ei söisikään edes sitä määrää kuin kotona!
Tämä on varmasti epäkorrekti mielipide nykyään, mutta loputon ymmärtäminen ja sääntöjen venyttäminen hyvinvointivaltioissa ei vaan voi johtaa mihinkään hyvään. Symppaan kyllä tilannettasi yksilötasolla, ap, mutta muuten ajatuksen tasolla ottaa päähän.
Aistiyliherkkyys? Päiväkodin elto vinkkasi kysymään tuon diagnosointia, kun mentiin vuosittaiseen kuntoutustyöryhmän testeihin, kun on muutakin diagnoosia. Meidän pelastus ruokailussa on ollut leipä, koulussakin. Tuo lapsi elää vaikka pelkällä vedellä ja leivällä, jos ei ole muuta "syötävää". Päiväkodissa oli vain puolipäiväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia on raivostuttava, koska maailmassa kuolee lapsia nälkään kuin kärpäsiä, mutta meillä täällä mietitään miten saisi omalle lumihiutaleelle erikoisruoat. Hän ei ihan varmasti kuole nälkään vaikka joka päivä ei söisikään edes sitä määrää kuin kotona!
Tämä on varmasti epäkorrekti mielipide nykyään, mutta loputon ymmärtäminen ja sääntöjen venyttäminen hyvinvointivaltioissa ei vaan voi johtaa mihinkään hyvään. Symppaan kyllä tilannettasi yksilötasolla, ap, mutta muuten ajatuksen tasolla ottaa päähän.
Olen osin samaa mieltä.Allergiat ymmärrän,mutta sitten on eri uskonnot,vanhempien ideologiat ja lapsen nirsoudet vielä huomioitu.Yksi saa mm. pelkkiä kalapuikkoja,toiselle on omat mehut kun ei tykkää maidosta ja vedestä...
Vierailija kirjoitti:
Asia on raivostuttava, koska maailmassa kuolee lapsia nälkään kuin kärpäsiä, mutta meillä täällä mietitään miten saisi omalle lumihiutaleelle erikoisruoat. Hän ei ihan varmasti kuole nälkään vaikka joka päivä ei söisikään edes sitä määrää kuin kotona!
Tämä on varmasti epäkorrekti mielipide nykyään, mutta loputon ymmärtäminen ja sääntöjen venyttäminen hyvinvointivaltioissa ei vaan voi johtaa mihinkään hyvään. Symppaan kyllä tilannettasi yksilötasolla, ap, mutta muuten ajatuksen tasolla ottaa päähän.
Ei kuole ei. Kasvu, kehitys ja oppiminen ym. vaan ei menekään enää ihan optimaalisesti kun ei syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia on raivostuttava, koska maailmassa kuolee lapsia nälkään kuin kärpäsiä, mutta meillä täällä mietitään miten saisi omalle lumihiutaleelle erikoisruoat. Hän ei ihan varmasti kuole nälkään vaikka joka päivä ei söisikään edes sitä määrää kuin kotona!
Tämä on varmasti epäkorrekti mielipide nykyään, mutta loputon ymmärtäminen ja sääntöjen venyttäminen hyvinvointivaltioissa ei vaan voi johtaa mihinkään hyvään. Symppaan kyllä tilannettasi yksilötasolla, ap, mutta muuten ajatuksen tasolla ottaa päähän.
En näe yhteyttä noiden kahden asian välillä. Se, että joku lapsi on aistiyliherkkä eikä suostu syömään, ei vaikuta mitenkään köyhissä maissa nälkään kuoleviin lapsiin. Niin kuin ei vaikuta sekään, mitä sinä syöt tai olet syömättä.
Mulla ei ole itselläni nirsoa lasta, mutta veljelläni on (kirjoitin tästä jo aiemmin ketjussa). Kun tuollainen asia osuu omalle kohdalle, huomaa kyllä aika nopeasti, miten tärkeää on saada lapsi syömään edes jotain. Tämä lapsi on ollut aina todella hoikka, välillä suorastaan lpelottavan aiha. Kuka haluaa pelata lapsen kohdalla sellaista lottoa, että mitä tapahtuu, kun lapsi sairastuu, eikä ennestään laihaan lapseen ei mene oikein mitään ruokaa? Siinä ei auta se, vaikka kuinka raivostuttaisi nälänhätää kärsivien lasten kohtalo.
Aloittajakin kertoi, että lapsi ei vain syö. Eiköhän ala olla jo aika selvää, että lapsi ei siis opi syömään sillä, että tulee nälkä. Nyt kun vielä täysin sivulliset ihmiset oppisivat elämään niiden tunteiden kanssa, jota herättää nirso lapsi! Ehkä kuitenkin liikaa vaadittu?
Oli niitä nirsoja lapsia aiemminkin. Mun äiti kieltäytyi lapsena syömästä ja joutui sairaalaan, kun meni jostain flunssasta huonoon kuntoon.
Jos nirso lapsi kuolee täyden ruokalautasen eteen nälkään, niin silloin se on luonnonvalinta. Ihmisen eloonjäämisvietti on sen verran voimakas, että tosi hädässä kyllä ruoka menee alas vaikka ei olekaan lempparia. Tuo nirsoilu kannattaakin mahd pian kitkeä pois eikä aina tarjota vaan sitä mitä lapsi suostuu syömään. Ja aterioiden välissä ei mitään välipaloja. Seuraava ruoka tarjotaan kun sen aika on. Ei mene montaa päivää kun alkaa maistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli alkuun ruokailu vähän tahmeaa mutta vähitellen alkoi sujua. Usein lapset maistelee helpommin kun kaverikin maistaa. Kannattaa myös puhua päiväkodin tarjoamasta ruuasta myönteiseen sävyyn. Kaikista ruuista ei tule lemppareita mutta yleisesti ottaen päikkyjen ruokaa on vähintään kelvollista. Jos ylpeillään sillä kuinka Kaurapetteri, 1 v, syö mielellään sushia, niin voipi olla että jää makaronilaatikot syömättä. Itse olin vähän laiska tekemään lapselle ruokaa, aika paljon meni Pilttiä kolmena ekana vuotena. Aikuisilta sai maistaa lautaselta ja kolmen vuoden jälkeen siirtyi vähitellen samaan ruokaan. Aikaisemminkin olisi voinut "opettaa" mutta suolaa ja mausteita olisi pitänyt vahtia tarkemmin. Ravintolassa oli helppo antaa purkki ja tilata sitten lapselle jätskiannos ja vanhemmat saivat syödä lämpimän ruuan samaan aikaan.
Vinkkinä vielä että ei kannata alkaa aamupalasta vääntämään kotona kun päiväkoti sen tarjoaa. Sama juttu iltapäivällä, välipalan saavat joten ei kannata iltaruokaa kotona laittaa tuntia myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että päiväkodissa muiden esimerkki saisi maistamaan ja syömään. Kunhan on osaavat aikuiset, jotka ei pakota eikä tee tilanteesta numeroa. Jos on nälkä, niin kyllä uskoisi että ruoka menee (jos ei ole kyse mistään fyysisestä vastenmielisyydestä, ts. että ruoka tuntuu pahalta suussa jne).
Kyse on paljolti fyysisestä vastenmielisyydestä. Vaikuttaa inhoavan suuresti useimpia ruokien koostumuksia ja lisäksi sitä, jos yhtä aikaa on eri koostumuksia (esim jauheliha ja spaghetti yhtä aikaa suussa tai kastike ja nakinpala yhtäaikaa suussa). Ap
Tuo kuuluu tuntoaistin yliherkkyyteen. On paljon ihmisiä, jotka eivät pysty syömään mansikkajogurttia, missä on mansikkasattumia joukossa. Minulla ei ongelmia tuon kanssa, mutta kokkareinen yllätys sileän perunamuusin joukossa aiheuttaa yökkäämisreaktion. On hieman noloa taistella sitä vastaan näin keski-ikäisenä ruokapöydässä. Pystyn olemaan oksentamatta, mutta vedet valuu silmistä enkä pysty jatkamaan syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nirso lapsi kuolee täyden ruokalautasen eteen nälkään, niin silloin se on luonnonvalinta. Ihmisen eloonjäämisvietti on sen verran voimakas, että tosi hädässä kyllä ruoka menee alas vaikka ei olekaan lempparia. Tuo nirsoilu kannattaakin mahd pian kitkeä pois eikä aina tarjota vaan sitä mitä lapsi suostuu syömään. Ja aterioiden välissä ei mitään välipaloja. Seuraava ruoka tarjotaan kun sen aika on. Ei mene montaa päivää kun alkaa maistumaan.
Kukaan normaali vanhempi ei kuitenkaan odota, että lapsi kuolee nälkään, tai ei kasva ja kehity aliravitsemuksen takia normaalisti, vaan etsii muita keinoja. Ilmeisesti et lukenut aloittajan viestejä: hänhän sanoi, että lapsi saattaa syödä ensimmäisen kerran klo 17. Miten siinä auttaa neuvot, että ruokaa vain ruoka-aikana eikä välipaloja, niin alkaa maistumaan.
Meillä tyttö halusi että häntä syötetään päiväkodissa. Istui aina viimeisenä ruokapöydässä kun muut jo meni päikkäreille. Ja ikää oli 3v ja osasi syödä itse. Kielsin syöttämästä mutta silti säälistä syöttivät kun muutenhan lapsi ei syö mitään. Ja homma jatkui ja jatkui kun tyttö huomasi että läpi menee. Hän söi kotona ihan itse.
"En näe yhteyttä noiden kahden asian välillä. Se, että joku lapsi on aistiyliherkkä eikä suostu syömään, ei vaikuta mitenkään köyhissä maissa nälkään kuoleviin lapsiin. Niin kuin ei vaikuta sekään, mitä sinä syöt tai olet syömättä."
No eihän niiden välillä oikeasti mitään yhteyttä olekaan, mutta silti raivostuttaa! Ihmisiä turhauttaa monesti asiat vähän irrationaalisista syistä. Vastaukseni oli siis sille, joka pyysi perustelemaan, miksi asia raivostuttaa.
Lapsi voi käyttää ruokaa vallan välineenä, jos ei muuta keinoa ole saada ehdotonta rakkautta ja huomiota. Kutsupa nyt tämä Supernanny kotiisi.
Vierailija kirjoitti:
"En näe yhteyttä noiden kahden asian välillä. Se, että joku lapsi on aistiyliherkkä eikä suostu syömään, ei vaikuta mitenkään köyhissä maissa nälkään kuoleviin lapsiin. Niin kuin ei vaikuta sekään, mitä sinä syöt tai olet syömättä."
No eihän niiden välillä oikeasti mitään yhteyttä olekaan, mutta silti raivostuttaa! Ihmisiä turhauttaa monesti asiat vähän irrationaalisista syistä. Vastaukseni oli siis sille, joka pyysi perustelemaan, miksi asia raivostuttaa.
Suosittelen tunteiden työstämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku ongelma? Syö sitten kotona nälkäänsä helpommin.
Ongelma on se, että ei saa syötyä koskaan aamiaista, sillä ruoka ei vain maistu pariin tuntiin heräämisen jälkeen. Sitten jos saa päivän ekan syömisen klo 17 kotona, niin tilanne on aika kohtuuton. Ap
Ei se itseään nälkään tapa.
Olen vähän sitä mieltä, että kukaan vanhempi ei halua testata tätä omalla lapsellaan. Jos haluaa, kyseessä on henkilö, jolla ei pitäisi olla lapsia.
No täällä olisi elävä testihenkilö eli nyt aikuinen, joka ei lapsena syönyt kuin äärimmäisen valikoivasti. Pakotettuna oksensin ja vieläpä komeassa laajassa kaaressa vastapäätä istuvan lautaselle, joten sitä ei päiväkodissa kokeiltu kuin kahdesti. Sen jälkeen sain olla syömättä, ruoka oli lautasella ja joku maanitteli, toinen uhkaili, kolmas komensi kokonaan pois pöydästä, jos ei ruoka maistu. Äidille annettiin ohjeeksi tuo sama kuin mitä joku jo selitti eli hakiessa ei saa olla mitään välipalaa tarjolla, lapsen tulee odottaa, että kotona perhe istuu päivällispöytään. Äitihän totteli ja huomasi, että en syönyt silloinkaan, vaan menin nukkumaan. Vasta illalla klo 19 tienoilla söin iltapalan (yleensä kaurapuuroa ja marjoja, molemmat omilla lautasillaan).
Tankkasin viikonloppuna sitä ruokaa, joka ei minua oksettanut (nirsouteni syy oli se, että tietynlainen ruoka laukaisi oksennusrefleksin, mutta sitähän ei 25 vuotta sitten tutkittu ja lisäksi olin allerginen esim. sienisokerille ja soijalle) ja selvisin 4 vuoden päiväkotirupemasta laihana ja kalpeana.
Päiväkodin keskusteluissa äidille muistutettiin, että herkkuja ei saa antaa ja äiti ihmetteli, että tuo ei juo edes pillimehua saati suostuisi syömään karkkia. Muiden lasten synttäreillä olin helppo vieras, koska en syönyt mitään.
Ihan toimintakykyinen aikuinen minusta tuli ja varmaan olisin ollut onnellisempi lapsi, jos äidille olisi sanottu, että anna sen syödä, mitä haluaa ja koska haluaa. Turha nälässäpitäminen kasvatuksen nimissä ei tee lapselle hyvää, sitä vain oppi, että ruoka on vallan väline.
Ok. Mutta jos ei ole mitään diagnoosia, on vain nirso. Vähän aistiyliherkkä, mutta ei sillä vielä diagnoosia saa. Ap