Te jotka olette menettäneet vanhempanne lapsuudessa, miten ajattelette heistä aikuisena?

Tarkoitan sitä, että millainen suhde teillä on heihin. Mikä merkitys heillä on elämässänne?

Itse menetin isäni 1-vuotiaana enkä ole oikeastaan koskaan hahmottanut että minulla olisi isää. Minulle käytännössä vain valokuvista ja muiden kertomuksista tuttu ihminen. Yllätyn aina kun joku sanoo minua esimerkiksi isäni näköiseksi. Onko muilla samanlaista?