Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä terapiaan?
28.07.2024 |
Lopputulos kuitenkin: äitisi on sinulle vahingollinen, älä pidä yhteyttä. Kaikki elämäsi hankaluudet ja masennuksesi johtuvat äidistäsi.
Halvemmaksi tulee todeta se ihan itse ja ymmärtää ettei itsellään ole elämästään ollut mitään vastuuta.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä terapiassa. Nämä ovat asioita, joita vanhempien pitäisi opettaa - eivät opettaneet minulle. Olen myös rohkeampi, uteliaampi ja enemmän "auki" kuin ennen. Jos suhde isään tai äitiin on huono, jopa myrkyllinen, terapia voi auttaa siinä, että voit vihdoinkin asettaa rajat eli kertoa miltä sinusta tuntuu ja että et enää pidä huonosta käytöksestä ja kohtelusta. Ei isän ja äidin törkeää käytöstä tarvitse sietää, olkoon kuinka isä tai äiti.
Hyvä kun löytyi syy. Sait vastuuvapauden omasta käytöksestäsi ja elämästäsi.
Eihän se noin mene. Kaikilla on koko ajan vastuu omasta käytöksestään ja elämästään. Suosittelen sinua pohtimaan oman käytöksesi syitä.
Minulla on lähipiirissä kaksi, jotka käyvät terapiassa. Kumpikaan ei ole alkanut ottamaan vastuuta itsestään, elämästään tai ihmissuhteistaan. Päinvastoin kovin ärhäkötä ovat nykyään syyttelemään muita ja siirtämään vastuun itsensä ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä dissosiaatio-oire/häiriö oikein on? En olekaan koskaan kuullut? Liittyykö se jotenkin traumoihin? Tuossahan on jotein joka kuulosta ammattitaidottoman mielestä ihan psykoosioireiksi? Tietääkö joku?
Netti: Dissosiaatiohäiriön oireita ovat keskittymiskyvyttömyys, muistikatkot, hajamielisyys, toimintakyvyn lamaantuminen, syömishäiriö, riippuvuudet, somaattiset kivut, epäluottamus toisiin ihmisiin, tunnottomuus, masennus, uupumus ja aistiharhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä terapiassa. Nämä ovat asioita, joita vanhempien pitäisi opettaa - eivät opettaneet minulle. Olen myös rohkeampi, uteliaampi ja enemmän "auki" kuin ennen. Jos suhde isään tai äitiin on huono, jopa myrkyllinen, terapia voi auttaa siinä, että voit vihdoinkin asettaa rajat eli kertoa miltä sinusta tuntuu ja että et enää pidä huonosta käytöksestä ja kohtelusta. Ei isän ja äidin törkeää käytöstä tarvitse sietää, olkoon kuinka isä tai äiti.
Hyvä kun löytyi syy. Sait vastuuvapauden omasta käytöksestäsi ja elämästäsi.
Eihän se noin mene. Kaikilla on koko ajan vastuu omasta käytöksestään ja elämästään. Suosittelen sinua pohtimaan oman käytöksesi syitä.
Hyvä, jos sinulla ei mene. Monella muulla kuitenkin menee.
Vierailija kirjoitti:
Trrapiassa ihmiset näyttävät muuttuvan itsekeskeisemmiksi ja aggressiivisiksi. En suosittele terapiaa enää kenellekään.
Lapseni isä kävi terapiassa hakemassa hyväksynnän raskaudenaikaiselle kaltoinkohtelulle. Kertoi ihan tarpeeksi kyseisestä ihmisestä ja terapiapalveluista. Sairasta hommaa kertakaikkiaan, pahansuovat juoruakat istuvat haukkumassa kolmansia osapuolia rahasta
Vierailija kirjoitti:
Juttelu ja juoruilu on joka naisen vastaus ongelmiin ja sillä aikaa kun naiset vain juttelevat ongelmasta miehet korjaavat sen ongelman
Miehet yleensä ovat se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos samalle terapeutille sattuisi äiti ja tämän "äitihaavainen" nainen jonka kanssa pohtia tämän äidin pahuutta ja hokea ongelmiesi ytimen olevan aikainen hoitoon vienti ja äiti.
Kyseinen paha äiti tuntisi myös ahdistusta elämästään ja syyllisyyttä ettei ollut kotiäitinä ja avioliittokaan ei aina hyvä.
Miten terapeutti lirkuttelisi tälle pahalle äidille, keksisikö mitään vapauttavaa lapsensa vaurioittaneelle äidille?
Juttelu ja juoruilu on joka naisen vastaus ongelmiin ja sillä aikaa kun naiset vain juttelevat ongelmasta miehet korjaavat sen ongelman