Miksi mennä terapiaan?
Lopputulos kuitenkin: äitisi on sinulle vahingollinen, älä pidä yhteyttä. Kaikki elämäsi hankaluudet ja masennuksesi johtuvat äidistäsi.
Halvemmaksi tulee todeta se ihan itse ja ymmärtää ettei itsellään ole elämästään ollut mitään vastuuta.
Kommentit (27)
Niin, ei siellä terapiassa mitään sellaista ole mitä ei omilla aivoilla voisi päätellä. Sama oma elämäsihän sinulla joka tapauksessa on käsissäsi. Ja on sinun päätettävissäsi miten sen käytät.
Terapia voi auttaa niitä, jotka eivät omilla aivoillaan pysty päättelemään noita mitä sinä.
Ystäville puhuminen tai vauvapalsta ajaa ihan saman asian. Jotkut vain haluavat maksaa juttuseurasta.
Ei minun terapiassa vaan jauhettu siitä että mistä kaikki johtuu, vaan etsittiin keinoja pärjätä. Edelleen otan vastuun kaikesta, nyt olen vaan työkykyisempi.
En ihmettele pientä syntyvyyttä, kuka haluaisi ottaa vastuun lapsensa pilalle menneestä elämästä
Niin. :) Helppo todeta. Ja antaa olla. Ja keksiä jotain positiivista tekemistä.
Trrapiassa ihmiset näyttävät muuttuvan itsekeskeisemmiksi ja aggressiivisiksi. En suosittele terapiaa enää kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun terapiassa vaan jauhettu siitä että mistä kaikki johtuu, vaan etsittiin keinoja pärjätä. Edelleen otan vastuun kaikesta, nyt olen vaan työkykyisempi.
Terapiamuotoja on monenlaisia. Toiset ovat ratkaisukeskeisiä, toiset ilmeisesti kaivavat juurisyitä esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun terapiassa vaan jauhettu siitä että mistä kaikki johtuu, vaan etsittiin keinoja pärjätä. Edelleen otan vastuun kaikesta, nyt olen vaan työkykyisempi.
Terapiamuotoja on monenlaisia. Toiset ovat ratkaisukeskeisiä, toiset ilmeisesti kaivavat juurisyitä esiin.
Kuka vapauttaisi ne aikuiset äidit elämänsä vastuudesta pois kun terapeutit tekevät sen heidän viiskymppisille lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Ei minun terapiassa vaan jauhettu siitä että mistä kaikki johtuu, vaan etsittiin keinoja pärjätä. Edelleen otan vastuun kaikesta, nyt olen vaan työkykyisempi.
Kuulostaa hyvältä! Keskustelun kulku ja sävy riippuu paljon terapiasuuntauksesta. Terv. Ratkaisukeskeinen terapeutti
Itse olen oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä terapiassa. Nämä ovat asioita, joita vanhempien pitäisi opettaa - eivät opettaneet minulle. Olen myös rohkeampi, uteliaampi ja enemmän "auki" kuin ennen. Jos suhde isään tai äitiin on huono, jopa myrkyllinen, terapia voi auttaa siinä, että voit vihdoinkin asettaa rajat eli kertoa miltä sinusta tuntuu ja että et enää pidä huonosta käytöksestä ja kohtelusta. Ei isän ja äidin törkeää käytöstä tarvitse sietää, olkoon kuinka isä tai äiti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä terapiassa. Nämä ovat asioita, joita vanhempien pitäisi opettaa - eivät opettaneet minulle. Olen myös rohkeampi, uteliaampi ja enemmän "auki" kuin ennen. Jos suhde isään tai äitiin on huono, jopa myrkyllinen, terapia voi auttaa siinä, että voit vihdoinkin asettaa rajat eli kertoa miltä sinusta tuntuu ja että et enää pidä huonosta käytöksestä ja kohtelusta. Ei isän ja äidin törkeää käytöstä tarvitse sietää, olkoon kuinka isä tai äiti.
Hyvä kun löytyi syy. Sait vastuuvapauden omasta käytöksestäsi ja elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei siellä terapiassa mitään sellaista ole mitä ei omilla aivoilla voisi päätellä. Sama oma elämäsihän sinulla joka tapauksessa on käsissäsi. Ja on sinun päätettävissäsi miten sen käytät.
Terapia voi auttaa niitä, jotka eivät omilla aivoillaan pysty päättelemään noita mitä sinä.
Eihän terapiassa ole kyse mistään järkeilystä. Jokainen tajuaa järjellään mitä vaikeuksia tai traumoja omassa elämässä on ollut. Kyse on tunteista. Käsittelemättömistä asioista.
Jos terapiaan menee, niin terapeutin pitää olla ammattitaitoinen ja fiksu.
Minun kumppanini meni terapiaan. Saman tien lopetti juttelemasta asioitaan minun kanssa. Tapaamisetkin harvenivat.
Vähitellen alkoi tulla selväksi, että kumppani tykkäsi terapiasta, koska siellä sai esittää asiansa yksipuolisesti, ja terapeutti kannusti. Tämän ajattelin vielä kuuluvan terapiaan ja itsetunnon kohotukseen.
Mutta seuraavaksi alkoivat puheet missä minä olinkin syyllinen kaikkeen mahdolliseen: omiin tekoihini, kumppanini tekoihin, hänen vanhempiensa tekoihin, hänen työnantajansa tekoihin, jne.
Syytöksiä sateli vasemmalta ja oikealta. Ja kun minä olin niin paha ja syyllinen kaikkeen (myös ajalta ennen kuin tunsin hänet), niin minuun oli oikeutettua käyttää väkivaltaa. Ensin tuli väkivaltaa puolustelevat puheet. Sitten myös väkivallan käyttö.
Kumppani ei ole enää minun kumppanini. Terapeutista olen tehnyt valitukset hänelle suoraan, aviin ja valviraan. Tähän mennessä en ole saanut virallista vahvistusta sille, että terapiassa olisi mikään pielessä. Minua neuvoneet viralliset tahot kyllä sanovat, etyä ei terapialla pitäisi olla tuollaisia vaikutuksia.
Kaikki terapeutit eivät ole hyviä työssään. On tärkeää valita riittävän ammattitaitoinen terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun terapiassa vaan jauhettu siitä että mistä kaikki johtuu, vaan etsittiin keinoja pärjätä. Edelleen otan vastuun kaikesta, nyt olen vaan työkykyisempi.
Ei varmasti kenenkään terapiassa sellaisia jauheta. Fokus on aina nykyhetkessä mihin toki mennyt vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ystäville puhuminen tai vauvapalsta ajaa ihan saman asian. Jotkut vain haluavat maksaa juttuseurasta.
Eihän se ole yhtään noin. Ei ystävillä ole välttämättä pätevyyttä työstää käsittelemättömiä tunteita ja asioita. Miten esim. autat ystävääsi dissosiaatio-oireissa? Niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä terapiassa. Nämä ovat asioita, joita vanhempien pitäisi opettaa - eivät opettaneet minulle. Olen myös rohkeampi, uteliaampi ja enemmän "auki" kuin ennen. Jos suhde isään tai äitiin on huono, jopa myrkyllinen, terapia voi auttaa siinä, että voit vihdoinkin asettaa rajat eli kertoa miltä sinusta tuntuu ja että et enää pidä huonosta käytöksestä ja kohtelusta. Ei isän ja äidin törkeää käytöstä tarvitse sietää, olkoon kuinka isä tai äiti.
Hyvä kun löytyi syy. Sait vastuuvapauden omasta käytöksestäsi ja elämästäsi.
Eihän se noin mene. Kaikilla on koko ajan vastuu omasta käytöksestään ja elämästään. Suosittelen sinua pohtimaan oman käytöksesi syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäville puhuminen tai vauvapalsta ajaa ihan saman asian. Jotkut vain haluavat maksaa juttuseurasta.
Eihän se ole yhtään noin. Ei ystävillä ole välttämättä pätevyyttä työstää käsittelemättömiä tunteita ja asioita. Miten esim. autat ystävääsi dissosiaatio-oireissa? Niin.
Niin? Miten se terapeutti auttaa dissosiaatio-oireissa?
Ystäväni meni terapiaan, koska oireilee paljon. Oireissa on mm tuota dissosiaatiota. Kela-terapia loppuu kohta, ja oireilua on vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin.
Joten edelleen ystävät ja vauvapalsta tuovat tuon nollatuloksen ihan yhtä hyvin kuin terapiakin. Vauvapalsta on vain paljon halvempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen oppinut tunteiden tunnistamista ja säätelyä terapiassa. Nämä ovat asioita, joita vanhempien pitäisi opettaa - eivät opettaneet minulle. Olen myös rohkeampi, uteliaampi ja enemmän "auki" kuin ennen. Jos suhde isään tai äitiin on huono, jopa myrkyllinen, terapia voi auttaa siinä, että voit vihdoinkin asettaa rajat eli kertoa miltä sinusta tuntuu ja että et enää pidä huonosta käytöksestä ja kohtelusta. Ei isän ja äidin törkeää käytöstä tarvitse sietää, olkoon kuinka isä tai äiti.
Hyvä kun löytyi syy. Sait vastuuvapauden omasta käytöksestäsi ja elämästäsi.
Eihän se noin mene. Kaikilla on koko ajan vastuu omasta käytöksestään ja elämästään. Suosittelen sinua pohtimaan oman käytöksesi syitä.
Eikö se terapioissa siirretä äideille, näin olen vauvapalstalta oppinut. Äidille puhelimeen estot ja välit poikki, elämä on sitten reilassa. Äidin syytä ollut huonot parisuhteet, lapsuuden opetuksista johtuen jne
Jos terapeutti on luotettava ja aidosti läsnä, niin silloin siitä on apua.