Kuinka vanhaksi vanhemmat maksavat kulujanne?

Voidaan puhua myös järkevästä verosuunnittelusta. Meillä ainakin on ajateltu niin että nuorta pitää auttaa eikä väkisin pitää omistaan kiinni niin että nuoriso on sitten kusessa perintöverojen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 43 ja vanhempani maksoivat juuri vuokravakuuteni.

Eläkkeestäänkö? Minua hävettäisi ottaa vastaan rahaa vanhemmiltani nelikymppisenä. Jos olet varaton, niin ymmärrän mutta onko sittenkin vain helpompaa pyytää "pyyhkimään"?

Kaikki eläkeläiset eivät suinkaan ole köyhiä.

Olen 42 ja kyllä isäni haluaa maksaa, jos yhdessä mennään museoon, syömään, ihan mihin tahansa. Se on hänen tapa ja ei se oo mulle ongelma.

Tosin meillä voi juontaa juurensa meidän perheen lapsuusvuosiin. Silloin oltiin melko vähävaraisia ja ei käyty kauheasti missään. Hän on sittemmin vaurastunut kovalla työllä, sännöllisesti jakaa kaikille lapsille sen mitä verovapaasti voi antaa lahjana.

Minulle ei maksettu mitään sen jälkeen kun parikymppisenä muutin kotoa, vanhempi sisarukseni sen sijaan sai ylläpidon sun muut siihen asti kun toinenkin vanhempi menehtyi, tämä ikuinen huollettava oli silloin 53-vuotias.

Kaikkien perheenjäsenten on hyvä avustaa toisiaan, sekä lapset että vanhemmat.  Meillä isä kielsi että älä opettele tuota kun tuputin rahaa 20-vuotiaana asumisestani.

Kyse lienee useinkin siitä, että aikanaan ei jäisi niin paljon valtiolle verotettavaa. Meidänkin aikuiset lapseni pärjäävät oikein hyvin omillaan, mutta annamme heille sen minkä milloinkin voimme, koska veroja tuloistamme on maksettu jo ihan tarpeeksi. 

Minusta liika hyysääminen pitkälle aikuisuuteen ei ole hyväksi. Pahimmillaan on vanhusten hyväksikäyttöä, jos tuollaiseen opetetaan. Vanhempien ihmisten tulot pienenevät väistämättömästi kun jäädään eläkkeelle.Ja kun julkinen terveydenhuolto ei enää toimi tai ei ole saatavissa, vanhukset tarvitsevat itse omia säästöjään kun sairaudet ja avuntarve lisääntyvät. Lapset ovat useimmiten jo tuossa vaiheessa omillaan tai ainakin pitäisi olla. Osa vanhuksista on sen verran ylpeitä ja sellaiseen aikaan kasvaneita että rahasta ei puhuta, eikä välttämättä kehdata myöntää että tulot ovat jo pienet.

Meitä oli 3 sisarusta, kaikki jo omillamme ja ihan hyvissä ammateissa mutta ikääntyvä vanhempani oli aina antamassa suuria summia meille lapsille ja lapsenlapsille merkkipäiväninä. Itse kieltäydyin ottamasta vastaan kun tiesin tilien hupenevan. Muut eivät l kieltäytyneet. No sitten kun meni edunvalvontaan dementian vuoksi , niin sitten tämä onneksi loppui. Mielestäni on itsekkyyttä ottaa vastaan vaan kaikki mitä annetaan, jos kerran muutenkin pärjää. Vanhuksen hyväksikäyttöä se on.

Käyttäjä6094 kirjoitti:

Minusta liika hyysääminen pitkälle aikuisuuteen ei ole hyväksi. Pahimmillaan on vanhusten hyväksikäyttöä, jos tuollaiseen opetetaan. Vanhempien ihmisten tulot pienenevät väistämättömästi kun jäädään eläkkeelle.Ja kun julkinen terveydenhuolto ei enää toimi tai ei ole saatavissa, vanhukset tarvitsevat itse omia säästöjään kun sairaudet ja avuntarve lisääntyvät. Lapset ovat useimmiten jo tuossa vaiheessa omillaan tai ainakin pitäisi olla. Osa vanhuksista on sen verran ylpeitä ja sellaiseen aikaan kasvaneita että rahasta ei puhuta, eikä välttämättä kehdata myöntää että tulot ovat jo pienet.

Meitä oli 3 sisarusta, kaikki jo omillamme ja ihan hyvissä ammateissa mutta ikääntyvä vanhempani oli aina antamassa suuria summia meille lapsille ja lapsenlapsille merkkipäiväninä. Itse kieltäydyin ottamasta vastaan kun tiesin tilien hupenevan. Muut eivät l kieltäytyneet. No sitten kun meni edunvalvontaan dementian vuoksi , niin sitten tä

Järkevämpää tuo on kuin käyttää ne rahat hoivakodin maksuihin. Hoito on ihan yhtä laadutonta maksoi siitä kalliisti tai ei.

Minun opiskeluaikaa ei tuettu taloudellisesti vaikka olisin kipeästi tarvinnut apua. Rahasta ei ollut kyse vaan vallankäytöstä ja kateudesta. Ehkä ymmärtämättömyydestäkin. 

Oma lapseni ei tule kokemaan samaa, tulen pitämään siitä huolen. 

Vierailija kirjoitti:

Voidaan puhua myös järkevästä verosuunnittelusta. Meillä ainakin on ajateltu niin että nuorta pitää auttaa eikä väkisin pitää omistaan kiinni niin että nuoriso on sitten kusessa perintöverojen kanssa. 

Tämä on viisasta. 

Kun itse muutin 17-vuotiaana Ruotsiin niin äitini antoi lippurahan junaan. Siinä se apu jota sain eikä olisi kantti kestänyt kysellä apurahaa elämiseen missään myöhemmässä vaiheessa. Pikkusiskollani ei taas ollut mitään vaikeuksia pyytää/vaatia apua ja voin sanoa että vanhempamme pitivät hänen perheensä taloutta pystyssä vuosikausia, niin ruuasta lämmitykseen ja lasten harrastuksiin ja vaatteisiin. Molempia lapsiani olen opettanut elämään varojensa rajoissa. Vanhempi kyllä toisinaan tarvii vähän apua mutta ottaa sen aina lainana, kirjoittaa ylös ja maksaa takaisin kun on mahdollisuus. Nuorempi tytär kun tulee käymään perheensä kanssa niin tarjoaa aina ruuan ja kysyy aina etukäteen että mitä tarvitsen, hän ostaa. Ainut minkä kumpikin hyväksyy on että annan pienen summan aina syntymäpäivänä ja Jouluna. Sen minkä haluan antaa lapsenlapsille, koska vain. hyväksytään aina. Omasta mielestäni on vain hyvä että olen opettanut lapseni olemaan omillaan ja pyytämään apua jos vain todella on tarvetta. Siskon perheestä olen huomannut että kun vanhempamme kuolivat ja rahahanat menivät kiinni niin siellä on suuria ongelmia niin vanhemmilla kuin nyt heidän aikuisilla lapsillaan taloutensa kanssa. Olivat niin tottuneet että rahaa tulee tilille puhelinsoiton kautta. 

Omat vanhempani auttoivat opiskeluajan esim. maksamalla puhelinlaskuni, mutta opintojen jälkeen olen kyllä ollut omillani kokonaan. 

Ajattelen, että perheen kesken auttaminen on normaalia ja veronmaksajien rahoilla eläminen epänormaalia. Ellei pysty auttamaan aikuistuvia lapsiaan taloudellisesti, on jotain mennyt pieleen. Samoin jotain on mennyt pieleen, jos haluaa jättää innokkaasti perintöä verottajalle eikä niinkään varsinaisille perijöille.

En ylipäätään ajattele omaisuutta omanani. Suuri osa siitä onkin oy:n, joka mahdollistaa myös tulevien polvien taloudellista turvaa. Minulle kunniakasta on hallinnoida ja kasvattaa pitkäjänteisesti, ei omistaa ja omia. En voi ymmärtää, miksi tämä ajattelutapa tuntuu olevan kovin harvinainen, ainakin Suomessa. Mutta tämän hetken taloudellisen pohjanotkon ja huonon pärjäämisen muihin Skandinavian maihin nähden, liitän tähän omanapaiseen ja lyhytnäköiseen asenteeseen.

No fakta on että ei täältä kukaan mitään mukanaan vie. Käärinliinoissa ei ole taskuja. Vanhemmiten "löysää rahaa" on useimmiten eniten. Varallisuutta on kertynyt, asunto ja auto maksettu jne. niin miksei sitä rahaa antaisi lapsilleen pois? Esimerkiksi mulla on rahaa mitä annan, koska mitä mä sillä? Kyllä mä käyn silloin tällöin ravintolassa ja matkoilla, mutta siitä huolimatta sitä rahaa vain on. Enkä ole mikään rikas, mutta ei mulla enää tässä iässä ole hirveästi kuluja mihinkään. Parempihan se on nyt sitä rahaa jakaa, kun sitten perinnönjaon kautta tulee vaan verottaja väliin.

Ei ole koskaan maksettu mitään kuluja tai autettu.

Sellaiset aikuiset, joille vanhemmat syytää isoja rahasummia, ovat ärsyttäviä. Heillä ei lle omassa kuplassa mitään käsitystä omillaan pärjäämisestä. Silti he mielellään pätevät, miten on talot maksettu ja asiat hyvin hoidettu. 

Varmaan viimeisin tuki oli 9000mk autolainan takaus, kun sain 28-vuotiaana oman alan työpaikan 80km päästä.

Isältä sain 100mk aina käydessä/kerran viikossa opiskeluiden loppuun asti.

Äidiltä tuo autolainan takaus ja opintojen alussa pankkikirja jossa säästetty muutamalta vuodelta isän maksamat elarit.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset aikuiset, joille vanhemmat syytää isoja rahasummia, ovat ärsyttäviä. Heillä ei lle omassa kuplassa mitään käsitystä omillaan pärjäämisestä. Silti he mielellään pätevät, miten on talot maksettu ja asiat hyvin hoidettu. 

Tähän kuuluu moraalinen velvollisuus siirtää hyvä myös seuraavalle sukupolvelle. Vasta sitten on asiat hyvin hoidettu. 

Rakastavat ja huolehtivat vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan kuukausittain kuolemaansa saakka.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset aikuiset, joille vanhemmat syytää isoja rahasummia, ovat ärsyttäviä. Heillä ei lle omassa kuplassa mitään käsitystä omillaan pärjäämisestä. Silti he mielellään pätevät, miten on talot maksettu ja asiat hyvin hoidettu. 

Pärjään omilla rahoilla vaikka vanhemmat muutaman vuoden välein antaa sen verovapaan lahjan. Se raha menee säästötilille, arki ja lomat maksetaan palkkarahoista.