Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka vanhaksi vanhemmat maksavat kulujanne?
28.07.2024 |
Eikö ole vähän outoa, että isä vielä maksaa yli 30-vuotiaiden työssäkäyvien, arviolta yhteensä 7500-8000 euroa tienaavan pariskunnan ja perheen lasten huvituksia? Kun he käyvät isän luona tai isä menee heidän luo, ja sitten käydään yhdessä museoissa, lasten huvipuistoissa, kylpylöissä, ravintoloissa isä/isoisä maksaa AINA kaikki kulut? Isä on parempi tuloinen, mutta ei mikään varakas, asuntolainat hänelläkin vielä maksettavana ja hän tinkii esim. ulkona syömisestä puolison kanssa muulloin. Tämä lapsiperhe kehtaa ehdottaa, että lähdetäänkö syömään ulos, mikä tarkoittaa, että isä maksaa koko perheen laskun, eivät he itse. Tätä on jatkunut vuosia. Maksattavatko he isällään vielä kuusikymppisinäkin kulunsa? Entä kun isä jää pian eläkkeelle ja on pienempi tuloinen silloin kuin nämä työssäkäyvät? Älyävätkö he silloinkaan lopettaa.
Tällä isällä on vielä opiskelijalapsiakin, joita hän auttaa säännöllisesti rahallisesti. Olen lukenut juttuja, joiden mukaan jotkut vanhemmat eivät ymmärrä lopettaa lastensa taloudellista auttamista vaan joutuvat jopa itse vaikeuksiin, kun ottavat jopa lainaa tai pikavippejä lapsia auttaakseen. Itse olen maksanut lasteni kännykkälaskut heidän ollessaan opiskelijoita ja auttanut yhtä lasta, kun hän oli työtön ja avovaimo opiskelija, mutta senkin lopetin, kun lapsi pääsi töihin.
Toivon asiallista keskustelua. Juu, tiedän, että mitä se sinulle kuuluu, ei ne ole sinun rahojasi, turha kirjoittaa niitä kommentteja. Mielenkiinnosta kuulisin, missä iässä teille on loppunut vanhempien tuki.
Kommentit (79)
No olisivat saattaneet maksaa, mutta ei ole koskaan ollut mahdollista. Kävin töissä 14-vuotiaasta lähtien ja maksoin mm. ajokortin itselleni. Opiskeluaikoina äiti antoi joskus rahaa ruokaan, joskus osti kassillisen ruokaa kaappiin. Se auttoi paljon. Sen jälkeen kun valmistuin ja menin töihin, en ole rahaa saanut enkä kyllä olisi kehdannut pyytääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan hirveän häpeällisen asian: olen 62v ja kun käymme vanhempieni kanssa syömässä ravintolassa tai vaikka vain kahvilla ABC:lla, niin isä maksaa. Hänelle se on kunniakysymys: hän on isäni, hän haluaa tarjota. Ja tämä myös silloin, kun puolisoni ja lapset ovat mukana. Ja kyllä, isä maksoi minun ja tyttäreni liput kesäteatteriin ja taidenäyttelyssä kakkukahvit eli lienen siis jonkinlainen palstaloinen, kun en ymmärrä kieltää.
Isä pysyy isänä elämäni loppuun asti ja hänelle isyyteen liittyy tämäkin, että tarjoaa kahvit tms.
Entä jos hän ei kehtaa sanoa, että maksakaa nyt hemmetti itse tekin välillä jotain? Isäni haluaa myös maksaa, mutta minä sanon siihen että "isä, olen parempituloinen työssäkäyvä, minä maksan". Ja maksankin, kun on hienoa että voin antaa vanhemmilleni jotain takaisin (aikaa, apua, maksaa ravintolassa jne). Aika aikaansa.
Niin, sinä olet parempituloinen. Kaikilla muilla ei ole sama tilanne.
Tule sitten uudestaan kertomaan tarinaasi, kun voit sanoa: "Isä, minä olen pienempituloinen, mutta minä maksan."
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat sai aikanaan matkarahat pienillä eläkkeillä olevilta isovanhemmilta isovanhempien kuolemaan saakka. Vanhemmat oli hyvätuloisia. Se oli sitä perinnönsiirtoa niiltä. Ei vanhemmat niitä pennosia olisi tarvinneet. Tulot oli siihen aikaan luokkaa isovanhemmat sai eläkettä yhteensä 7000 markkaa nettona ja vanhemmat palkkaa 35 000.
Itse ole nyt 52-vuotias ja olen koko elämäni saanut vanhemmilta rahaa. Ajoittain en säännöllisesti, mutta ovat maksaneet pari autoa, keittiörempan yms. Tällä hetkellä isä laittaa joka kuukausi mulle ja siskolle useamman satasen tilille tai antaa käteisenä. Lisäksi säästävät lapsenlapsille rahastoon, vaikka vanhin lapsenlapsi on jo aikuinen.
Tunnen kateutta. Isältä en ole saanut kuin sukunimen ja äitiä ei kiinnostanut tippaakaan, miten pärjään.
Aloituksen hyvätuloiset (7500-8000 tienaavat) ovat piheimpiä.
Maksattavat mielellään muilla.
Loisia varsinaisessa merkityksessä.
En ole koskaan saanut taloudellista apua vanhemmiltani. Lähdin heti peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, en ollut täyttänyt silloin vielä edes 16 vuotta.
Myöhemmin olen tajunnut, että yksinhuoltajaäidilleni maksettiin minustakin vielä lapsilisää ja elatusmaksuja. Itse jouduin nostamaan täydet opintolainat jo silloin alaikäisenä, että sain rahoitettua opiskeluni ja elämiseni. Opintotukea ei alaikäisenä saanut. Mutsi ostatti minulla uuden talvitakin itselleen opintolainastani. Työharjoittelujen aikana asustelin kotona ja jouduin antamaan mutsille puolet palkastani vastineeksi asumiskuluista jne.
Kaikesta huolimatta ymmärrän että tiukkaa oli taloudellisesti ja ei varmaan mitenkään ahneuttaan noin toiminut. Se oli sitä 90-luvun lama-aikaa ja meitä oli viisi lasta velkaisessa asunnossa. Porukat olivat eronneet isän alkoholiongelman takia.
Silloin tajusin ensimmäisen kerran miten eriarvoinen tämä maailma on ihan riippuen siitä mihin perheeseen on sattunut syntymään. Osa opiskelukavereista rahoitti ensiautoja ja -asuntoja lapsilisäsäästöillään ja vanhemmat maksoivat kaikki elämisen kulut. Ja sitten on meitä, jotka jo alaikäisenä joutuvat auttamaan taloudellisesti omia vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän ei motivoi hakeutumaan työtöntä ihmistä töihin, jos hän saa rahallista tukea vanhemmiltaan, kun hän tietää, että rahantulo loppuisi, jos hän alkaisi saada palkkaa.
Tutulta kuulostaa tuo yksi edeltävä kommentti tuossa, koska myöskään minä en ole saanut vanhemmiltani koskaan mitään taloudellista tukea. Lukiokin olisi jäänyt käymättä, ellen olisi nostanut silloin täyttä opintolainaa, joka meni elämiseen. Sekä niistä että myöhemmistä opintolainoista osa meni vanhempieni tukemiseen ja ilman niitä rahoja toiselta vanhemmistani olisi esimerkiksi lähtenyt jossain vaiheessa katto pään päältä. Perheen varakkuus vaikuttaa valtavasti siihen, miten ja milloin ihminen saa aikuiselämänsä toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain kateellinen, kun joillakin on rikkaat vanhemmat.
Jotkut kuppaa vanhoja vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ikärajaa olemassa muiden auttamiseen. Jos joku haluaa auttaa tai on pakko. Nykyään ihmisiltä on leikattu kaikki pois ja nuorikin voi olla sairauksia omaava. Ei ole mitään erityisiä sääntöjä. Ainoastaan jos vanhemmalla on pienet tulot tai ei ole halunnut auttaa, toinen juttu. Osalla vanhemmat eivät autakaan. Joku auttaa vanhempia taas jos on rahaa. -Jos kukaan ei auta ketään, voi käydä huonosti, ellei tämä maailmantilanne parane. Moni sairastelee usein.
Mitä ihmettä ihmisiltä on leikattu? Ei ainakaan minulta keskituloiselta mitään muuta kuin yksi prosenttiyksikkö tuloveroista.
Meiltä leikattiin 200 euroa asumistuesta.
T. Työssäkäyvä yh
Minulta ei voinu
Koska tässä on nyt kyse keskituloisista, joilta ei ole viety tukia euroakaan, niin miksi pitäisi jättäytyä elämään tukien varassa? Kannattaa nyt muistaa, että tämä hallitus ei ole leikannut keskituloisten tukia lainkaan ihan siksi, että keskituloiset ei saa omia keskituloisten tukia.
Juuri sain vanhemmilta 25000 euron lahjan. Verot tietysti maksetaan. En ikinä tule tässä maassa pääsemään heidän miljoonavarallisuuteensa palkkatuloillani, vaikka kuulun helposti parhaiten tienaavaan 10 %:iin. Tämän alan yrittäjänä ehkä voisin päästä, mutta siinä on sitten paljon riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole loppunut vieläkään yli 50 vuotiaana ja tuki jatkuu vielä hyvinkin avarakätisesti vanhempien kuoltuakin. Lähdenkin tästä veneillen saaristomökille rentoutumaan kun ei tarvitse töissä käydä.
18-vuotiaaksi. Olin noin 35 vuotias kun aloin maksaa osan heidän menoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45-v., naimisissa ja molemmat olemme ihan ok töissä. Meille on suunnitteilla ikkunaremontti, joka luonnollisesti maksaa tuhasia euroja. Äitini juuri sanoi, että voivat maksaa niistä osan, kun "Terttu-tädin" perinnöstä on vielä vähän ylimääräistä heillä.
Muistan kun lähes 90-v. mummoni jutteli, että hänellä on sitten tilillä muutama tuhat euroa, että jos joku lapsista/lapsenlapsista/lapsenlapsenlapsista "joutuvat pulaan", niin hän voi sitten vähän auttaa!
Ihan samalla tavalla tulen lapsiani auttamaan, jos vain mahdollista!
Niinpä. Eivätkä hyvät lähtökohdat elämäänsä saaneet välttämättä edes ymmärrä, miten etuoikeutetussa asemassa ovat.
Jokainen on oman onnensa seppä... mutta kyllähän se huomattavasti helpottaa, jos on ns. saanut pajan ja työkalut synnyinlahjana.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa tuo yksi edeltävä kommentti tuossa, koska myöskään minä en ole saanut vanhemmiltani koskaan mitään taloudellista tukea. Lukiokin olisi jäänyt käymättä, ellen olisi nostanut silloin täyttä opintolainaa, joka meni elämiseen. Sekä niistä että myöhemmistä opintolainoista osa meni vanhempieni tukemiseen ja ilman niitä rahoja toiselta vanhemmistani olisi esimerkiksi lähtenyt jossain vaiheessa katto pään päältä. Perheen varakkuus vaikuttaa valtavasti siihen, miten ja milloin ihminen saa aikuiselämänsä toimimaan
Niinpä. Eivätkä hyvät lähtökohdat elämäänsä saaneet välttämättä edes ymmärrä, miten etuoikeutetussa asemassa ovat.
Jokainen on oman onnensa seppä... mutta kyllähän se huomattavasti helpottaa, jos on ns. saanut pajan ja työkalut synnyinlahjana.
Me saatiin miehen kanssa omilta vanhemmiltamme aina rahaa kun oli isompia hankintoja ( auto, keittiöremppa, asunto yms)
Nyt sama omien aikuisten lasten kanssa. Annetaan ja autetaan aina kun voidaan vaikka ovat aikuisia ja tienaavat ihan kohtuullisesti.
Välillä tämä kuitenkin mietyttää. Meillä on mitä antaa kun jäi säästöön kun omat vanhemmat auttoivat. Kaikilla ei varaa auttaa vaikka tahtoisivat. Paljon on tuurista kiinni miten hyvinvoivan elämän elää
Käyttäjä6094 kirjoitti:
Minusta liika hyysääminen pitkälle aikuisuuteen ei ole hyväksi. Pahimmillaan on vanhusten hyväksikäyttöä, jos tuollaiseen opetetaan. Vanhempien ihmisten tulot pienenevät väistämättömästi kun jäädään eläkkeelle.Ja kun julkinen terveydenhuolto ei enää toimi tai ei ole saatavissa, vanhukset tarvitsevat itse omia säästöjään kun sairaudet ja avuntarve lisääntyvät. Lapset ovat useimmiten jo tuossa vaiheessa omillaan tai ainakin pitäisi olla. Osa vanhuksista on sen verran ylpeitä ja sellaiseen aikaan kasvaneita että rahasta ei puhuta, eikä välttämättä kehdata myöntää että tulot ovat jo pienet.
Meitä oli 3 sisarusta, kaikki jo omillamme ja ihan hyvissä ammateissa mutta ikääntyvä vanhempani oli aina antamassa suuria summia meille lapsille ja lapsenlapsille merkkipäiväninä. Itse kieltäydyin ottamasta vastaan kun tiesin tilien hupenevan. Muut eivät l kieltäytyneet. No sitten kun meni edunvalvontaan dementian vuoksi , niin sitten tä
Tämä!
Vanhuksilla menee paljon rahaa sairaanhoitoon ja toivottavasti osaavat myös ostaa palveluita itselleen. Mun veli loisi ikänsä porukoiden lompakolla, kehtasi kerjätä viiskymppisenä rahaa muistisairaalta äidiltäni.
Vaikka itse en ole rikas, olen aina sanonut heille, että parempi kun satsaavat omaan terveyteensä. Kävin myös auttamassa heitä säännöllisesti.
Alue: Aihe vapaa
Muistan hyvin, että isoäitini maksoi lapsiensa kuluja vielä lähes ysikymppisenä. Lapset tuolloin jo kuusikymppisiä. Jäi erityisesti mieleen, kun mummo oli aika heikossa kunnossa ja isäni sanoi, että ei nyt tarviste raha-asioita miettiä ja mummo painotti, että haluaa ehdottomasti maksaa isäni kylppäriremontin laskut vielä ennen kuolemaansa. Ja näin teki.
Meidän suvussa tällainen lasten ja lastenlasten laskujen maksu ei ole auttamista, vaan verosuunnittelua. Juuri yhteisten matkojen, ravintolaillallisten tms. maksaminen on erityisen helppoa.
Jotkut ketjussa ovat sanoneet, että vanhempien ei pitäisi maksaa lapsiensa kuluja, vaan ostaa vaikka yksityisiä lääkäripalveluja. Hassu lause. Kyllä isäni (äiti on jo kuollut) käyttää paljonkin yksityisiä palveluja.
Meille ainakin rahaa vaan kertyy. Matkusteluun ja luksustuotteisiin saisi varmaan rahansa kulutettua, mutta sellainen ei kiinnosta minua. Mihinpä sitä mieluummin rahojaan käyttäisi kuin omiin lapsiinsa?