Millainen koliikkivauva on isompana?

Minulla on ollut 2 koliikkivauvaa. Taaperoni syö kaikkea, ei ole allergioita ja perusluonteeltaan on aika rauhallinen, mutta itsepäinen ja marisee helposti, jollei asiat mene juuri kuin hän haluaa. Viihtyy seurassa, ei esim. leiki oikeastaan koskaan yksin, eikä oikeastaan ole koskaan viihtynyt viihdyttämättä.



Vauvani on vaikeasti allerginen. Luonteeltaan vähään tyytyvä. Ei nitisi eikä natise, vaikka aihettakin olisi. Saattaa leikkiä leikkihuoneessa esim. 20 minuuttia puuhiinsa syventyneenä ja sitten kontaa katsomaan että missä muut ovat (yleensä ruokapöydässä).



Näin meillä, persoonallisuudet ovat sisaruksilla kuin yö ja päivä.



Jaksamista ja hermoja kantopuuhaan ja pikaista paranemista koliikkiin!



Lila75 ja tytöt pian 11kk ja 2v4kk

Koliikista arvellaan, ettei se ole vain mahavaivoja vaan hermostollista epäkypsyyttä. Tyttömme (s. 35+3) kärsi koliikista ja lievästä aistiyliherkkyydestä ja oli vaikeasti rauhoiteltava vauva. Meitä ei vauvavuonna näkynyt perhekerhoissa, vauvauinneissa yms... Kammo vieraita paikkoja ja ihmisiä kohtaan alkoi helpottaa tuntuvasti 1-1,5 vuoden paikkeilla. Sittemmin likasta on tullut varsin seurallinen ja avoin tapaus.



Allergioita ei ole.

Se tyypillinen kolmen kuukauden koliikki ei itsessään ennusta lapsen luonteesta yhtään mitään. Ystäväni nykyään jo teini-ikäinen poika huusi ekat kuukaudet ja se oli tietysti rankkaa aikaa, mutta ei mitenkään ilmentänyt hänen luonnettaan tai ennustanut allergioita.

taaperona pisti menemään huisia ruokamääriä ja hyvin ennakkoluulottomasti, he joutuivat jopa vähän rajoittamaan määriä, ettei painoa tullut ihan liikaa.

Perusluonteeltaan tämä entinen koliikkivauva on rauhallinen ja sosiaalinen eikä mitenkään säikky.

Voimia sinulle ja muista huolehtia omasta jaksamisestasi.

koliikki-itkut loppui lähes seinään tuossa 3kk ja viikko iässä. Se vain loppui ja talo rauhoittui. Tyttö alkoi olla oma aurinkoinen itsensä, toki tarvitseva ja sylissä edelleen viihtyvä, mutta niinhän ne vauvat on. Mitään ongelmia vatsan tms. suhteen ei ole ollut.

Kuopus, joka ei ole koliikki-vauva, vaan ns. tempperamenttiluonne, on sitten itkuherkkä ja tahto-tyttö, äitiriippuvainen ja ties mitä, mutta terve paketti hänkin. Eli luonne ja koliikki tai muut sairaudet ei liity yhteen.

Eka kuukausi meni huutamiseen ja sen jälkeen tyttö on ollut tasapainoinen, suhteellisen rauhallinen ja todella hyväkäytöksinen lapsi. Aiheuttaa ihmetystä käytöksellään minne meneekin. Todella sosiaalinen ja helposti innostuva, täydellinen päivänsäde!



Ja se muutos todellakin oli NIIN suuri, kun ne huudot loppuivat. Joten jaksamista, kyllä se siitä helpottaa - toivottavasti pian. Meillä se loppui kuin seinään yhtenä päivänä, ei mitään vähittäistä helpottamista vaan ihan yhtäkkiä :-)



Nyt tyttö 2v vanha ja sanoisin, että keskimääräistä vähempi-itkuinen lapsi (mitä nyt olen muita lapsia seurannut). Mutta se nyt tuskin johtuu tuosta koliikista tai siitä, että itkukiintiöt tulivat täyteen silloin :-) Eiköhän nämä asiat ole lapsen temperamenttikysymyksiä.



Marjo

Olen jostain kuullut, että koliikista kärsineille tulee keskimäärin parempi itsetunto kuin muille. Heitä kun pidetään niin paljon sylissä.



Mene tiedä, pitääkö tämä paikkansa. Mutta ehkä edes pikkaisen lohduttaa se, että vauvan kanniskelu on joka tapauksessa hyväksi vauvalle. Häntä ei jätetä hädän hetkellä yksin ja se on hyvä tieto pienelle.



Kovasti voimia teille kaikille koliikin kanssa eläville!



Mupsi

on koko ajan kehittynytreippassa tahdissa. Hän on luonteeltaan erittäin vilkas ja sosiaalinen, reagoi voimakkaasti kaikkeen ympäristössä ja äidissä. Hän oppi puhumaan ennen 1v ikää ja osaa ilmaista itseään hienosti, ikää nyt 2v10kk. Hänellä on voimakas tahto ja räiskyvä temperamentti, mutta en usko että alun takkuinen vaihe on mitenkään vaikuttanut lapsella mihinkään. Itselläni kyllä siinä mielessä, että en mietnkään kaiholla muistele vauva- aikoja, ja nyt kun on pikkusisarus tulossa, en odota liikoja alulta...

Meillä ei ole allergioita.

(tai psyykkisiin) sairauksiin, koliikin syytähän ei tiedetä, mutta ei se todellakaan mitään allergiaa ole, allergiat erikseen. Meidän vauvana koliikkinen, nykyään 16 kk tyttö ihanan kiltti ja iloinen tyttö, nukkunut 7-8 kk ikäisestä läpi yön 10 h, päiväunet nukkuu reippaasti. 3-4 kk ikäisenä tulli radikaali muutos itkuisuuteen.

Meillä koliikki kesti 2kk. Lääkärin mukaan voimakas. Itki 4-5t joka päivä. Sen jälkeen itkut väheni/loppui. Noin 8kuukautiseksi asti hän heräili öisin helposti itkemään omia ilmavaivojaan muutamaksi minuutiksi. Mutta muuten nukkui yöt hyvin.



Päivisin hän on vaatinut aina aika paljon seuraa ja sylissä oloa. Ei viihdy hetkeäkään yksin. Iloinen ja hyväntuulinen, eikä marise helposti pienistä nyt yli 1vuotiaana. Mutta ei edelleenkään viihdy viihdyttämättä ja on aika ujo äitiin takertuja. Hän syö kaikkea, eikä ole mitään allergioita. Kiinteät ruuat aloitti n.7kuisena ja sitä ennen täysimetyksessä.



Koliikkiin kokeilimme kotona vauvahierontaa, vyöhyketerapiaa5krt ja maitohappobakteereja. En huomannut niiden auttaneen, mutta 1.vyöhyketerapia käynnistä lähtien lapsi löysi unirytminsä: tuli pitkät, koko yön pituiset yöunet(vaikka tietenkin söi välillä).

Erittäin sosiaalinen, aurinkoinen ja perusluonteeltaan iloinen poika. Vaatii kyllä paljon huomiota ja seuraa, ei viihdy juurikaan yksin.



Herkkä on kaikin tavoin, myös varovainen ja hitaasti uuteen lämpenevä. Aisteiltaan myös herkkä. Kestää aikansa ennen kuin tottuu siihen, miltä asiat tuntuvat, haisevat, maistuvat tai kuulostavat.



Perusterve on eikä ole allergioita, vaikka niitä vauvana epäiltiinkin ja myös tutkittiin.

entinen koliikkivauva on nykyisin aivan ihana iloinen ja sosiaalinen 1-vuotias, joka ei ikinä itke ilman syytä (väsymys, nälkä, kaatuminen jne..). En usko että koliikki vaikuttaa myöhempään luonteeseen ja tunne-elämään, äitiin se suuremmat arvet taitaa jättää... olen kuitenkin itsekin ollut koliikkivauva, ja mitään traumoja ei ole jäänyt :) Mutta rankkaa tuo aika on, ja paljon toivotan teille voimia. Me muuten käytiin vyöhyketerapiassa 9 kertaa, ja viimeisellä kerralla terapeutti totesi: Nyt aukesi. Ja jäi huudot siihen paikkaan.



Terveisin Nuippu ja poikanen

Eiköhän tämä sitten tästä, kun malttaa odottaa muutamia viikkoja...Vähän jäi mietityttämään se vyöhyketerapia, kun joku kirjoitti että 9.kerta oli ratkaiseva. Minä jätin nyt kuuteen kertaan sen, enempää ei raaski käydä kun maksoi 30e/kerta. Mukava kuulla ettei lapsilla ole allergioita tai jäänyt mitään traumoja. Kamalaa kuunneltavaa vaan. Olen siirtynyt kantamaan vauvaa pääosin vatsa alaspäin käsivarrella, sillä pystyssä kantaessa huusi suoraa korvaan ja tuntui vielä pahemmalta. Asennolla kun ei tunnu olevan mitään merkitystä. Pääosan ajasta osaan ottaa " rennosti" ja yrittää katsella iltaohjelmia telkkarista samalla ja ajatella ihan muita juttuja, mutta nyt kun olen ollut iltoja yksin lasten kanssa niin on tuntunut aika raskaalta. Ja ehkä tässä vaiheessa alkaa olla jo pientä väsymystä ilmassa kun tuntuu ettei mikään ole auttanut, mitä ollaan yritetty.